Mielipiteitä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa

Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?

Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut (klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa).

Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.

Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.

Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.

Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia


Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.

Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.

Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.

Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.

Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.

Mikä on Helsinkipuisto?
>

Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.

Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.

Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.

Lisätietoja:
>
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257

Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto

Ilmastopolitiikkaa kaupungeissa

Kuuden suurimman suomalaiskaupungin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) kaupunginjohtajat sitoutuivat yhteisellä julkilausumalla kuuteen toimeen, joiden tarkoitus on vähentää kaupungeissa syntyviä CO2-päästöjä.

Vihreän Langan uutisen mukaan "energiaviisaan rakentamisen ohjeet kuhunkin kaupunkiin, kehittää rakentamisen ohjausta ja rakennusvalvontaa energianeuvonnan suuntaan, tukea asukkaiden ilmastotekoja kaupunkien yhteisprojekteilla, nimetä ekotukihenkilöt työpaikoille, vähentää matkustamisen tarvetta videoneuvottelujen avulla sekä huomioida ilmastovaikutukset kaupunkien budjeteissa."

Ihan hyvä alku. Kaikki julkijulistukset ovat ilmastotekoja, sillä ne velvoittavat moraalisesti.

Suuret kaupungit ovat maakunnallisia ja valtakunnallisia keskuksia, joissa käydään töissä ja opiskellaan; niinpä niihin kohdistuu paljon sukkulointiliikennettä ja niiden päästöjä. Eväät tähän seutukunnallisen infrastruktuurin kuluttamisen aiheuttamien haittojen vähentämiseen voisivat löytyä mm. raideliikenteen vahvistamisesta ja sähköisen asioinnin parantamisesta, tuomalla viranomaispalveluita ihmisten luo ja järjestämällä palvelulinja-tyyppistä liikennöintiä. Suuret kaupungit eivät voi tietenkään yksin sitoutua em. haittojen vähentämiseen, vaan näihin talkoisiin on sitouduttava myös valtakunnallisesti.

Oireellista on, että kuuteen suurimpaan kaupunkiin kuuluvat Helsinki, Espoo ja Vantaa, jolloin kuusi suurinta kaupunkia muodostaakin vain neljä kaupunkiseutua. Siksi tätä julkilausumaa tulisi myös tukea Ympäristö- ja kuntaministeriöiden osoittamilla kepeillä ja porkkanoilla, jotka velvoittaisivat kunnat laatimaan seutukunnallisia yleiskaavoja, joissa määriteltäisiin niin kunnallisten kuin seutukunnallistenkin palveluiden paikat. Tämä muuten koskee myös yksityisiä palveluita: pääkaupunkiseudulla ei tule osoittaa kaupan suuryksiköille uusia paikkoja. Jotta palvelut olisivat saavutettavissa, tämä tulee tehdä integroidusti liikennesuunnittelun kanssa. Samassa yhteydessä tulee laatia seutukunnalliset viheraluesuunnitelmat ja määritellä seutukunnalliset kaavoitustavoitteet.

Näin tehden ilmastopolitiikka, segregaatiota ehkäisevä seutukunnallinen suunnittelu, eläinlajien ja ekosysteemien elinvoimaisuuden takaava järkiperäinen viheraluepolitiikka voisivat tukea toisiaan.

Vihreän Langan uutisen voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Sen voi lukea myös klikkaamalla otsikon linkkiä, samaten saman lehden seuraavalla aukeamalla julkaistun vaalimainokseni, jossa olivat mukana myös Vesa Hack (Kannelmäki), Riitta Skoglund (Lassila) ja Vesa Virri (Malminkartano). Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.


Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.


Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.


Iso Huopalahti.


Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.


Strömberginkoski.


Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.


Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.


Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.


Sama toisesta suunnasta.


Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.


Tämä on amerikankuikan koti.

Keskuspuistoa pirstotaan

Keskuspuistoa ei pienennetä vain nakertamalla sitä reunoilta vaan myös sisältäpäin. Pirkkolassa on suoritettu mittavaa ”metsänhoitoa”. Rakennusviraston kyselyjen mukaan helsinkiläiset arvostavat valoisia ja hyvinhoidettuja puistoja.

Artikkeli on julkaistu Oulunkyläinen -lehden tuoreimmassa numerossa 4/2008.

Helsingin etelä-pohjoissuunnassa halkaiseva Keskuspuisto tulee satavuotiaaksi vuonna 2011. Puisto on lainsuojaton eikä sillä ole edes omaa osayleiskaavaa, sillä mahdollisuus jättää Keskuspuisto maareserviksi on ollut liian houkutteleva.
Toisin on Oslossa, jossa kaupunkimetsän arvo on ymmärretty suojaamalla se erityislainsäädännöllä, Helsingissä Keskuspuisto tulkitaan ylijäämäalueeksi, jota sopii nakertaa aina kun tarvetta ilmenee. Näin, vaikka v. 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi Paavo Arhinmäen ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston pinta-alaa ei saa pienentää. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa – puistoja kunnioitetaan.

Paloheinän alueen asemakaavatilaisuus

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus ja siihen liittyvä hiihtotunneli. Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus 16.6. Paloheinän ulkoilumajalla.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Paloheinästä Jokeri jatkaisi itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedettäisiin toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa käytettäisiin hiihtoputkena. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille.

Jokeri kakkosen tavoitteet houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti tilaisuudessa, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä. Kuitenkin minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Keskuspuistoa nakerretaan monelta hollilta

Näiden suunnitelmien lisäksi Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän ns. hoitoa kovalla kädellä ainakin Perhekunnantien jatkeen varrella. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita. Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Pirkkolan käyttöarvo liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvana kaupunkimetsänä on kärsinyt siitä, että luonnollisina saaste- ja meluvalleina ja näkösuojina Kehä ykköseen ja Nurmijärventien suuntaan toimineita puita on harvennettu talousmetsänhoidon intensiteetillä. Valitettavasti kaupunki on kohdellut karttuisalla kädellä metsiään muuallakin, kuten Vantaanjoen rannalla, vastapäätä Pikkukoskea, jossa joenrantaa aiotaan Rakennusviraston mukaan ”maisemoida” ja ”ennallistaa”.

Tällä hetkellä Keskuspuiston virallinen status määritellään Yleiskaavassa 2002. Se sisältää eräitä Keskuspuiston asemaa koskevia heikennyksiä. Kuninkaantammeen on tulossa uusi asuinalue, jossa rajankäyntiä Keskuspuistoon tullaan käymään ja paikoin ylittämäänkin. Paloheinän golfkentälle on myönnetty laajempi suoja-alue ja Laaksossa lounaisin kulma puistoa ollaan uhraamassa asuntomaaksi. Lisäksi Hakamäentien remontin tieltä on kaadettu hehtaaritolkulla puita. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan Keskuspuiston alittavan, Kuninkaantammesta Paloheinään tunnelissa kulkevan Jokeri kakkosen ja sen viereen aiotun hiihtoputken liikenne- ja päästövaikutus Paloheinän ja Haltiavuoren metsäluontoon.

Ei Keskuspuisto vaan Helsinkipuisto

Jos joku on luullut Haltialassa tai Niskalassa olevansa Keskuspuistossa, hän erehtyy. Yleiskaavassa 2002 alettiin Paloheinän itäpuolista aluetta kutsua Helsinkipuistoksi, johon luetaan lisäksi Vantaanjoen reuna-alueita, Viikki, Kivinokan ja Laajasalon rantoja sekä saaristoa.

Nimestä viis. Keskuspuiston ja Helsinkipuiston soisi saavan kansallisen kaupunkipuiston aseman, minkä vuonna 2000 voimaansaatettu Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa. Tähän saakka asia ei ole saanut riittävästi kannatusta Helsingin nykyisiltä valtapuolueilta, koska nykyiset valtapuolueet pelkäävät aiheettomasti kansallisen kaupunkipuiston statuksen vievän kaavoitusvaltaa pois kaupungilta ja vähentävän mahdollisuuksia hyödyntää Keskuspuistoa taloudellisesti kannattavampiin tarkoitusperiin.

Ulkoilumetsänäkin se on kuitenkin mittaamattoman arvokas ja Bertel Jungin elämäntyötä ja kaukonäköisyyttä sopisi kunnioittaa.

Kokonaisvaltaista yhdyskuntasuunnittelua

,Kun puutarhakaupungin ideaa luonnosteltiin viime vuosisadan alussa, ihanteena oli rakentaa pikkukaupunkeja raideyhteyksien päähän suurkaupungeista työpaikkaomavaraisiksi. Hyvä idea sinänsä, mutta Helsingin seudulla tämä edellyttäisi M-junan jatkamista ainakin Klaukkalaan ja Espoon junaradalle lisäraidetta Sunaan sekä raideyhteyden rakentamista Korsosta tai Keravalta Nikkilään.

Kun suunnitellaan uusia asuinalueita, samalla pitäisi miettiä paitsi liikenneyhteyksiä, myös sitä, että alueelle olisi tulossa sellaisia työpaikkoja, jotka sopivat alueen sosioekonomiseen profiiliin tai täydentävät lähialueiden palvelutarjontaa. Tämä ei tietenkään ole aivan helppoa; esimerkiksi Malminkartano rakennettiin sillä idealla, että kerrostalojen kivijalkoihin varattiin liikehuoneistoja työpajoille ja pikku putiikeille; ne vain vaativat menestyäkseen vilkasta päivittäistä elämää, jota Malminkartanon tapaisesta nukkumalähiöstä ei tahdo löytää.

On tietystikin hyvä, että seudulta löytyy työpaikkoja, mutta on kokonaan toinen juttu, millaisia. Esimerkiksi Vantaa on enemmän kuin työpaikkaomavarainen, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alueella asuisi sellaisia ihmisiä, joille alueen työpaikat soveltuvat.

On hyvä, että työpaikkoja ja palveluita luodaan myös uusille asuinalueille, itse asiassa yhdyskuntasuunnittelullisesti välttämätöntä. Toinen asia on sitten se, ovatko palvelut sellaisia että lähialueen asukkaat voivat niitä käyttää ja onko niihin olemassa hyvät liikenneyhteydet muualta. Ruotsissa on periaate, jonka mukaan rakennettaville uusille asuinalueille pitää olla valmiina joukkoliikenneyhteys alle puolen kilometrin päässä; tosin esimerkiksi Vantaanportin ja Ylästön seutu on vähän pussissa.

Muutama viikko sitten sunnuntain Hesarissa oli juttu Ylästön uudesta pientaloalueesta, josta tehtiin uudenlaisen omakotiasumisen malli. Jutussa ihannoiden todettiin, että Jumbosta saa kaiken, ja se on vain 2 ja puolen kilometrin päässä. Kahden ja puolen! Jos lähikauppa on noin kaukana, se miltei edellyttää autoa. Alueella ei tietääkseni ole koulujakaan. Julkiset ei-kaupalliset palvelut ovat joko Myyrmäessä tai Tikkurilassa, molemmat 5-6 kilometrin päässä. Asukkaiden virkistysalue, Keskuspuisto on heti Vantaanjoen toisella puolella - toisella puolella kuntarajaa. En halua syyllistää alueelle muuttaneita, sillä alue voi olla sinänsä viihtyisä, mutta yhdyskuntasuunnitteluna näitä Ylästöjä ei pitäisi tuottaa. Bussi kyllä kuljettaa Myyrmäen ja Tikkurilan väliä, joten kunnallisiin palveluihin pääsee, mutta sitten yhteydet Helsinkiin vastaavasti ontuvat.

Vantaanportin alueen kehittäminen edellyttää M-junan jatkeen rakentamista pikaisesti, eikä lentokenttämetrokaan olisi paha, jos sille tulisi pysäkki tai kaksi Vantaan puolelle ennen lentoasemaa. Mutta tämäkään ei riitä; myös lähialueiden liikenneinfraa pitää monipuolistaa. Nyt sentään Jumboon pääsee jo jotenkin polkupyörällä Kartanonkosken ja Ylästön suunnasta, mutta jos asut esimerkiksi Siltamäessä, se matka, joka linnuntietä voi olla vain joitakin satoja metrejä, voi käytännössä olla useita kilometrejä.