Vernerin palvelutaso on romahtanut. Lähiliikenteen junat ovat viime vuosina alkaneet myöhästellä ja niitä on alettu perumaankin. Tästä minulla on kokemusta pitkäaikaisena lähijunien, etenkin M-junan käyttäjänä. Monella minua viisaammalla on kokemuksia lippuautomaattien toimimattomuudesta, matkakorttien toimimattomuudesta tai VR:n nettisivujen kautta tilatun matkalippusysteemin toimimattomuudesta, joten siitä todistakoot he minua paremmin.
VR:n nettisivu on äärimmäisen käyttäjäepäystävällinen. Kun vuosien varrella olen välillä pyörätuolissa kulkeville tuttavilleni tai lastenvaunuissa kulkenutta poikaani varten koettanut tarkistaa, mitkä lähijunista ovat matalalattiajunia, en ikinä onnistu muistamaan, minkä linkin takaa sen voi tarkistaa, vaan olen aina sattumanvaraisen surffailun kautta sen tiedon jotenkin onnistunut kaivamaan. Ehkä matalalattiajunat voisi koota vakiolinkiksi? No, lieneekö tuota tietoa niin tarpeellista saada kun ei sen paikkansapitävyyteen voi luottaa; muistan tilanneeni tilataksin Malminkartanon asemalle kun ei juna ollutkaan sitä mitä oli luvattu.
Eivät sivut matkustavaiselle asiakkalle ole muutenkaan informatiiviset. Olen menossa elokuun viimeisenä lauantaina jalkapallo-otteluun Hyvinkäälle, ja tarkoituksenani on selviytyä sieltä omin neuvoin pois vielä saman vuorokauden aikana. Sitä ei kuitenkaan ole tehty vallan helpoksi: kun yritän etsiä VR:n nettisivulta tietoa junista, joilla pääsisi takaisin Helsinkiin, Tikkurilaan, Keravalle, Järvenpäälle tai ylipäätään minne hyvänsä, josta voisin jatkaa kotiini Porvooseen vaihtoehtoisesti joko pyöräillen tai bussilla, yritys jää puolitiehen. Junia kyllä löytyy, mutta vain kaukojunien hinnat. Paikallisliikenteen junien hinnoittelu pitää etsiä toisesta paikasta, mikä on sikäli kummallista, että molemmat palvelut - niin lähi- kuin kaukoliikennekin - ovat VR:n tuottamia.
Kun matkustavainen lopulta löytää tiensä lähiliikenteen PDF-liitteenä olevan aikatauluston luokse, siinä on nää paikat merkattu jotenkin sentyyppisesti että Hyvinkää kuuluu ja/joko-tai/tai vaikka Y/Z -vyöhykkeisiin ja Järjenpää vaikkapa V/W -vyöhykkeisiin, ja kun lähiliikenteessä matkan hinta määräytyy sen mukaan, kuinka monta vyöhykerajaa ylitetään, sitten pitäisi vielä ymmärtää, ylittääkö juna vaikkapa Hyvinkäältä Järvenpäälle mennessään kaksi, kolme vaiko neljä vyöhykerajaa kun pitäisi tietää, kuuluuko Hyvinkää siihen jälkimmäiseen, siihen edelliseen, kumpaankin tai vaihtuuko se, mihin vyöhykkeisiin se kuuluu, päivittäin, kuukausittain vaiko vuoroittain. Vai olisiko varmempi ehkä ostaa sekä kahden, kolmen että neljän vyöhykkeen liput?
Matkustavaiselle on sinänsä ihan sama, miksi hänen ostamaansa palvelua kutsutaan, kunhan vaan hän pääsee Hyvinkäältä jonnekin. Jos Hyvinkäältä ei kuitenkaan pääse minnekään, pahankää on koko kunta.
Matkustaminenkin edellyttää nykyään siis erityisosaamista. Jos joku tietää sen, mistä saa tietää lippujen hinnat Hyvinkäältä eri paikkoihin, tämän kullanhippusen saa kirjoittaa kernaasti tämän blogin kommentteihin.
Sitten vielä pieni kehitysehdotus VR:llä: jos teillä kerran on sellainen palvelin, johon saa laittaa matkan sekä lähtöpisteen, päämäärän ja ajankohdankin, niin miten olisi, jos hakutuloksissa oikeasti listattaisiin kaikki junat aikatauluineen ja hintoineen?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste M-juna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste M-juna. Näytä kaikki tekstit
27.7.2012
23.2.2010
Kaarelan koulutilanteesta
Nk. "palveluverkkoesitys" uhkaa lakkauttaa Kaarelan alueelta ainakin yhden koulurakennuksen. Tässä tarkastelussa Malminkartano näytetään pidetyksi erillään, se kun ei oikein nivelly muuhun Kaarelaan. Tämä varmaankin siksi että sen erottaa muusta Kaarelasta Mätäjoki, ainoa liikenneyhteys on M-juna (paitsi pieneen osaan Hakuninmaata Malminkartanosta pääsee Malminkartanontietä ja Sorolantietä) ja siksi, että se on selvästi muuta Kaarelaa nuorempi alue. Nyt Kaarelan noin 20 000 asukkaan alueella - joka kattaa siis tässä tarkastelussa Kannelmäen, Hakuninmaan ja Maununnevan - toimii neljä koulurakennusta: Kanneltie 1, jossa käydään luokka-asteet 1-6, Pelimanni, joka kattaa samat ikäluokat, Maununnevan nk. "puukoulu", jossa voi käydä kaksi ensimmäistä kouluvuotta ja Etelä-Kaarelan yhteiskoulun rakennus, joka kattaa entistä yläastetta vastaavat luokat. Lukiota alueella ei enää ole sen jälkeen kun EKL:n lukio lakkautettiin.
Pelimanni ja Vanha Kantsu ovat käytännössä kaksi eri maailmaa. Vanhalta koululta ei ainakaan sinä aikana kun itse kävin koulua Kaarelassa(1980-1990) ollut mitään kanssakäymistä Pelimannin kanssa, enkä tiedä ketään koko kouluaikanani, joka olisi ääneen tunnustanut edes tunteneensa ketään ko.koulua käynyttä. Tuolloin vedenjakajana oli suunnilleen junarata: kaikki, joka tuli Kannelmäen aseman lounais- tai eteläpuolelta, ns. uudelta puolelta, koettiin jotenkin risaiseksi, likaiseksi, köyhäksi, vaaralliseksi, nuhjuiseksija epäsosiaaliseksi. Kanneltie 1:n koulu on perinteisesti palvellut enemmän alueen säätyläistöä, siis mikäli sellaista Kantsussa on. Kannelmäessä säätyläistö tarkoittaa omistusasujaa, joka äänestää kerrostaloissa demareita ja omakotitaloissa Kokoomusta.
Toki, ei asia ihan nyt näin mene. Kanneltie 1:sen koululla on vanhemmat perinteet, mutta on senkin oppilaskunnissa erittäin paljon kaupunginasuntoasukkaita ja rikkinäisten päihdeongelmaperheiden lapsia. Ilmeisesti näitä on kuitenkin enemmän Pelimannissa, tai ainakin niin sanoo paikallinen perimätieto. Ja vaikka sääty periytyy edelleenkin, niin ehkä lopultakin sosioekonomista ja ties mitä kurjalistoa ei olekaan Pelimannin oppilasaines, vaan heidän vanhempansa, jotka eivät jaksa lobata erinomaisen hienon koulutalonsa puolesta.
Ehkä parhaiten Kannelmäen sisäistä jakautumista kuvaa vuoden 83 kuuluisa puukotustapaus - ainoa kerta kun Kantsu on ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen - jolloin ikäiseni 12-vuotias poika löydettiin riekaleina Pelimannintien päässä olevasta 1.maailmansodan aikaisesta bunkkerista. Tekijä oli samanikäinen kaveri, ja sekä tekijä että uhri olivat Pelimannin koulusta. Jos poikaraukka löydettiin bunkkerista, tämä bunkkeri on myös vanhan ja uuden Kantsun välillä. Ainakin tämä bunkkeri vahvisti jakoa turvalliseksi koetun, Vanhan Kannelmäen ja vaarallisen uuden Kantsun välillä.
Kantsussa koulu on leimannut ja viimeistellyt paikallisen säätykierron: vaikka olisit ehkä ollut ns. hyväksyttävästä taustasta, virallinen Kannelmäki dissasi sinut, jos kävit Pelimannia, koska Pelimanni oli kuun kääntöpuoli. Tosin, tämä puukotus todisti myös sen, että - bunkkereista huolimatta - Kantsu on kuitenkin pieni kylä, ja uhrin nimi kiersi juoruna myös vanhalle puolelle. Tosin, kukaan vanhalta puolelta ei tuntenut häntä.
Olisi tosin mielenkiintoista tietää, mikä olisi pelimannilaisen versio Kannelmäen säätyjaosta.
Kanneltie 1:n koulurakennuksen asema lienee siis paikallisessa kouluverkkotarkastelussa vahvin, edellämainituista syistä. Se on myös oppilasmäärältään suurin, ja se palvelee koko vanhaa Kannelmäkeä. Se on myös Maununnevan puukoulun ja Pelimannin välissä, melkein keskellä Kannelmäkeä.
Maununnevan puukoulun säilytyksen puolesta puhuu se, että sen oppilaat ovat pieniä, ja eka-tokaluokkalaisten koulumatkan olisi syytä olla turvallinen ja lyhyt, mitä se ei olisi, jos Maununnevan eka- ja tokaluokkalaiset pannaan kävelemään Kaarelantietä Hämeenlinnantien ali ja Vanhaistenpuiston läpi. Puukoulun lakkauttaminen johtaisi autoralliin, jossa pienet koululaiset kuskattaisiin Kanneltie ykkösen koulutalolle Kaarelantietä. Maununnevalle on sitäpaitsi valmistunut vuosituhannen vaihteessa kokonainen uusi asuinalue, jossa asuu nimenomaan lapsiperheitä. Jos taas päädytään lakkauttamaan vaihtoehtoisesti joko Kanneltie ykkönen tai Pelimanni, koulumatka olisi mahdollinen bussi 43:lla, joka kiertää koko Kannelmäen, eikä levotonta Sitratorin ympäristöä tarvitse tällöin ylittää.
Pelimanni ja Vanha Kantsu ovat käytännössä kaksi eri maailmaa. Vanhalta koululta ei ainakaan sinä aikana kun itse kävin koulua Kaarelassa(1980-1990) ollut mitään kanssakäymistä Pelimannin kanssa, enkä tiedä ketään koko kouluaikanani, joka olisi ääneen tunnustanut edes tunteneensa ketään ko.koulua käynyttä. Tuolloin vedenjakajana oli suunnilleen junarata: kaikki, joka tuli Kannelmäen aseman lounais- tai eteläpuolelta, ns. uudelta puolelta, koettiin jotenkin risaiseksi, likaiseksi, köyhäksi, vaaralliseksi, nuhjuiseksija epäsosiaaliseksi. Kanneltie 1:n koulu on perinteisesti palvellut enemmän alueen säätyläistöä, siis mikäli sellaista Kantsussa on. Kannelmäessä säätyläistö tarkoittaa omistusasujaa, joka äänestää kerrostaloissa demareita ja omakotitaloissa Kokoomusta.
Toki, ei asia ihan nyt näin mene. Kanneltie 1:sen koululla on vanhemmat perinteet, mutta on senkin oppilaskunnissa erittäin paljon kaupunginasuntoasukkaita ja rikkinäisten päihdeongelmaperheiden lapsia. Ilmeisesti näitä on kuitenkin enemmän Pelimannissa, tai ainakin niin sanoo paikallinen perimätieto. Ja vaikka sääty periytyy edelleenkin, niin ehkä lopultakin sosioekonomista ja ties mitä kurjalistoa ei olekaan Pelimannin oppilasaines, vaan heidän vanhempansa, jotka eivät jaksa lobata erinomaisen hienon koulutalonsa puolesta.
Ehkä parhaiten Kannelmäen sisäistä jakautumista kuvaa vuoden 83 kuuluisa puukotustapaus - ainoa kerta kun Kantsu on ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen - jolloin ikäiseni 12-vuotias poika löydettiin riekaleina Pelimannintien päässä olevasta 1.maailmansodan aikaisesta bunkkerista. Tekijä oli samanikäinen kaveri, ja sekä tekijä että uhri olivat Pelimannin koulusta. Jos poikaraukka löydettiin bunkkerista, tämä bunkkeri on myös vanhan ja uuden Kantsun välillä. Ainakin tämä bunkkeri vahvisti jakoa turvalliseksi koetun, Vanhan Kannelmäen ja vaarallisen uuden Kantsun välillä.
Kantsussa koulu on leimannut ja viimeistellyt paikallisen säätykierron: vaikka olisit ehkä ollut ns. hyväksyttävästä taustasta, virallinen Kannelmäki dissasi sinut, jos kävit Pelimannia, koska Pelimanni oli kuun kääntöpuoli. Tosin, tämä puukotus todisti myös sen, että - bunkkereista huolimatta - Kantsu on kuitenkin pieni kylä, ja uhrin nimi kiersi juoruna myös vanhalle puolelle. Tosin, kukaan vanhalta puolelta ei tuntenut häntä.
Olisi tosin mielenkiintoista tietää, mikä olisi pelimannilaisen versio Kannelmäen säätyjaosta.
Kanneltie 1:n koulurakennuksen asema lienee siis paikallisessa kouluverkkotarkastelussa vahvin, edellämainituista syistä. Se on myös oppilasmäärältään suurin, ja se palvelee koko vanhaa Kannelmäkeä. Se on myös Maununnevan puukoulun ja Pelimannin välissä, melkein keskellä Kannelmäkeä.
Maununnevan puukoulun säilytyksen puolesta puhuu se, että sen oppilaat ovat pieniä, ja eka-tokaluokkalaisten koulumatkan olisi syytä olla turvallinen ja lyhyt, mitä se ei olisi, jos Maununnevan eka- ja tokaluokkalaiset pannaan kävelemään Kaarelantietä Hämeenlinnantien ali ja Vanhaistenpuiston läpi. Puukoulun lakkauttaminen johtaisi autoralliin, jossa pienet koululaiset kuskattaisiin Kanneltie ykkösen koulutalolle Kaarelantietä. Maununnevalle on sitäpaitsi valmistunut vuosituhannen vaihteessa kokonainen uusi asuinalue, jossa asuu nimenomaan lapsiperheitä. Jos taas päädytään lakkauttamaan vaihtoehtoisesti joko Kanneltie ykkönen tai Pelimanni, koulumatka olisi mahdollinen bussi 43:lla, joka kiertää koko Kannelmäen, eikä levotonta Sitratorin ympäristöä tarvitse tällöin ylittää.
21.8.2008
Kokonaisvaltaista yhdyskuntasuunnittelua
,Kun puutarhakaupungin ideaa luonnosteltiin viime vuosisadan alussa, ihanteena oli rakentaa pikkukaupunkeja raideyhteyksien päähän suurkaupungeista työpaikkaomavaraisiksi. Hyvä idea sinänsä, mutta Helsingin seudulla tämä edellyttäisi M-junan jatkamista ainakin Klaukkalaan ja Espoon junaradalle lisäraidetta Sunaan sekä raideyhteyden rakentamista Korsosta tai Keravalta Nikkilään.
Kun suunnitellaan uusia asuinalueita, samalla pitäisi miettiä paitsi liikenneyhteyksiä, myös sitä, että alueelle olisi tulossa sellaisia työpaikkoja, jotka sopivat alueen sosioekonomiseen profiiliin tai täydentävät lähialueiden palvelutarjontaa. Tämä ei tietenkään ole aivan helppoa; esimerkiksi Malminkartano rakennettiin sillä idealla, että kerrostalojen kivijalkoihin varattiin liikehuoneistoja työpajoille ja pikku putiikeille; ne vain vaativat menestyäkseen vilkasta päivittäistä elämää, jota Malminkartanon tapaisesta nukkumalähiöstä ei tahdo löytää.
On tietystikin hyvä, että seudulta löytyy työpaikkoja, mutta on kokonaan toinen juttu, millaisia. Esimerkiksi Vantaa on enemmän kuin työpaikkaomavarainen, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alueella asuisi sellaisia ihmisiä, joille alueen työpaikat soveltuvat.
On hyvä, että työpaikkoja ja palveluita luodaan myös uusille asuinalueille, itse asiassa yhdyskuntasuunnittelullisesti välttämätöntä. Toinen asia on sitten se, ovatko palvelut sellaisia että lähialueen asukkaat voivat niitä käyttää ja onko niihin olemassa hyvät liikenneyhteydet muualta. Ruotsissa on periaate, jonka mukaan rakennettaville uusille asuinalueille pitää olla valmiina joukkoliikenneyhteys alle puolen kilometrin päässä; tosin esimerkiksi Vantaanportin ja Ylästön seutu on vähän pussissa.
Muutama viikko sitten sunnuntain Hesarissa oli juttu Ylästön uudesta pientaloalueesta, josta tehtiin uudenlaisen omakotiasumisen malli. Jutussa ihannoiden todettiin, että Jumbosta saa kaiken, ja se on vain 2 ja puolen kilometrin päässä. Kahden ja puolen! Jos lähikauppa on noin kaukana, se miltei edellyttää autoa. Alueella ei tietääkseni ole koulujakaan. Julkiset ei-kaupalliset palvelut ovat joko Myyrmäessä tai Tikkurilassa, molemmat 5-6 kilometrin päässä. Asukkaiden virkistysalue, Keskuspuisto on heti Vantaanjoen toisella puolella - toisella puolella kuntarajaa. En halua syyllistää alueelle muuttaneita, sillä alue voi olla sinänsä viihtyisä, mutta yhdyskuntasuunnitteluna näitä Ylästöjä ei pitäisi tuottaa. Bussi kyllä kuljettaa Myyrmäen ja Tikkurilan väliä, joten kunnallisiin palveluihin pääsee, mutta sitten yhteydet Helsinkiin vastaavasti ontuvat.
Vantaanportin alueen kehittäminen edellyttää M-junan jatkeen rakentamista pikaisesti, eikä lentokenttämetrokaan olisi paha, jos sille tulisi pysäkki tai kaksi Vantaan puolelle ennen lentoasemaa. Mutta tämäkään ei riitä; myös lähialueiden liikenneinfraa pitää monipuolistaa. Nyt sentään Jumboon pääsee jo jotenkin polkupyörällä Kartanonkosken ja Ylästön suunnasta, mutta jos asut esimerkiksi Siltamäessä, se matka, joka linnuntietä voi olla vain joitakin satoja metrejä, voi käytännössä olla useita kilometrejä.
Kun suunnitellaan uusia asuinalueita, samalla pitäisi miettiä paitsi liikenneyhteyksiä, myös sitä, että alueelle olisi tulossa sellaisia työpaikkoja, jotka sopivat alueen sosioekonomiseen profiiliin tai täydentävät lähialueiden palvelutarjontaa. Tämä ei tietenkään ole aivan helppoa; esimerkiksi Malminkartano rakennettiin sillä idealla, että kerrostalojen kivijalkoihin varattiin liikehuoneistoja työpajoille ja pikku putiikeille; ne vain vaativat menestyäkseen vilkasta päivittäistä elämää, jota Malminkartanon tapaisesta nukkumalähiöstä ei tahdo löytää.
On tietystikin hyvä, että seudulta löytyy työpaikkoja, mutta on kokonaan toinen juttu, millaisia. Esimerkiksi Vantaa on enemmän kuin työpaikkaomavarainen, mutta ei ole mitään takeita siitä, että alueella asuisi sellaisia ihmisiä, joille alueen työpaikat soveltuvat.
On hyvä, että työpaikkoja ja palveluita luodaan myös uusille asuinalueille, itse asiassa yhdyskuntasuunnittelullisesti välttämätöntä. Toinen asia on sitten se, ovatko palvelut sellaisia että lähialueen asukkaat voivat niitä käyttää ja onko niihin olemassa hyvät liikenneyhteydet muualta. Ruotsissa on periaate, jonka mukaan rakennettaville uusille asuinalueille pitää olla valmiina joukkoliikenneyhteys alle puolen kilometrin päässä; tosin esimerkiksi Vantaanportin ja Ylästön seutu on vähän pussissa.
Muutama viikko sitten sunnuntain Hesarissa oli juttu Ylästön uudesta pientaloalueesta, josta tehtiin uudenlaisen omakotiasumisen malli. Jutussa ihannoiden todettiin, että Jumbosta saa kaiken, ja se on vain 2 ja puolen kilometrin päässä. Kahden ja puolen! Jos lähikauppa on noin kaukana, se miltei edellyttää autoa. Alueella ei tietääkseni ole koulujakaan. Julkiset ei-kaupalliset palvelut ovat joko Myyrmäessä tai Tikkurilassa, molemmat 5-6 kilometrin päässä. Asukkaiden virkistysalue, Keskuspuisto on heti Vantaanjoen toisella puolella - toisella puolella kuntarajaa. En halua syyllistää alueelle muuttaneita, sillä alue voi olla sinänsä viihtyisä, mutta yhdyskuntasuunnitteluna näitä Ylästöjä ei pitäisi tuottaa. Bussi kyllä kuljettaa Myyrmäen ja Tikkurilan väliä, joten kunnallisiin palveluihin pääsee, mutta sitten yhteydet Helsinkiin vastaavasti ontuvat.
Vantaanportin alueen kehittäminen edellyttää M-junan jatkeen rakentamista pikaisesti, eikä lentokenttämetrokaan olisi paha, jos sille tulisi pysäkki tai kaksi Vantaan puolelle ennen lentoasemaa. Mutta tämäkään ei riitä; myös lähialueiden liikenneinfraa pitää monipuolistaa. Nyt sentään Jumboon pääsee jo jotenkin polkupyörällä Kartanonkosken ja Ylästön suunnasta, mutta jos asut esimerkiksi Siltamäessä, se matka, joka linnuntietä voi olla vain joitakin satoja metrejä, voi käytännössä olla useita kilometrejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)