Outi on minun kansanedustajani

Olen äänioikeutetuksi tultuani pitänyt äänestämistä kansalaisoikeutenani. Siis en velvollisuutenani. Olenkin käyttänyt tämän kansalaisoikeuteni kaikissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänioikeus. Olen katsonut myös jo alusta asti etuoikeudekseni äänestää henkilöä, jonka tunnen. Ja jos en tunne, tutustun.

Aika monissa vaaleissa olen tehnyt työtä jonkun tuntemani tai muuten arvostamani ehdokkaan puolesta. Myös itseni. Kaksissa presidentinvaaleissa, nyt kolmansissa eduskuntavaaleissa ja olen ollut kunnallisvaaliehdokkaana itse kahdesti.

Suhtautumiseni politiikkaan on yhtäältä syvästi aatteellinen, toisaalta perin käytännöllinen. Valitsin puolueekseni Vihreät, koska sen arvomaailmassa korostuu ainakin nykyistä poliittista puolueista itselleni tärkeiden asioiden ajaminen. Ja asioiden ajaminen on kovin käytännönläheistä puuhaa.

Vihreillä on Helsingissä nyt ehkä vahvin lista, mitä millään puolueella on ollut koskaan missään vaaleissa ja missään vaalipiirissä. Olen sen verran ollut mukana politiikan liepeillä ja sisäpuolellakin pikkutekijänä, että en kadehdi kansanedustajia yhtään. Niin paljon työtä ainakin tuntemani kansanedustajat tekevät.

Arvoin pitkään muutaman loistavan helsinkiläisen vihreän ehdokkaan välillä.

Osmo Soininvaaran laaja-alaista, kyseenalaistavaa ja visionääristä ajattelua tarvitaan valtakunnassamme, niin Eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedän tämän olevan älyllisesti epärehellinen ja epäreilu argumentti Odea kohtaan, mutta hän ei tarvitse minun suhteellisen vähäpätöistä panostani. Hän menee niin heittämällä sisään.

Johanna Sumuvuoren tunnen jo opiskeluajoista, olen hänen puolestaan tehnyt vaalityötä ja toivon kovasti, että hän pääsee jatkamaan hyvää työtään ennakoivan, aktiivisen, vastuullisen, globaalin politiikan puolesta, jossa ulkopolitiikka on kansalaistoiminnan jatke.

Husein Muhammed on paitsi kannelmäkeläinen kuten minä, ja tarjoaa kaikkien aikojen tilaisuuden saada ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kansanedustaja Suomeen, hän on myös erittäin fiksu tyyppi. Toivon Huseinille lisää jo nyt lähes rajattomalta näyttävää kärsivällisyyttä ja kykyä nauraa itselleen. Jokainen ääni, jonka Husein onnistuu - ja muuten onnistuu - perustelemaan perussuomalaisilta vihreille, tekemään mahdottomasta mahdollisen, on suuri voitto.

Sanna Vesikansan tunnen myös jo opiskeluajoilta. Hän oli sosiologian opiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja kun minä olin siellä opintovastaava. Sanna on hämmästyttävä yhdistelmä positiivisuutta ja jämäkkyyttä. Hän on poikkeuksellisen hyvä saamaan ihmiset puolelleen, ja voi olla vaalien musta hevonen.

Olisin niin kovin mielelläni tukenut myös esimerkiksi Riitta Skoglundin, Kimmo Helistön, Mari Puoskarin tai puskista taas hyökänneen keskustelija-ajattelija-kirjoittaja-keskusteluttaja-ajatteluttaja-kirjoituttaja Jukka Relanderin kampanjointia. Riitta on lämmin, kokenut ja viisas ihminen, jolla on suhteellisuudentajua ja ns. arkijärkeä. Kimmo on todellinen helsinkiläinen, ja sellaisia ei Eduskunnassa mainittavammin ole. Kimmo jos kuka ehdolla olevista muuttaa Helsinkiä vähän eloisammaksi, hauskemmaksi ja värikkäämmäksi paikaksi elää. Hyvä! Mari tulee pääsemään todella pitkälle jos vain haluaa. Marin hämmästyttävä draivi, asiantuntemus, erittäin neuvottelu- ja keskustelukykyinen persoona, johtajuus ja ahkeruus tullaan palkitsemaan kansanedustajan paikalla hyvin mahdollisesti jo näissä vaaleissa. Myöhemmin näen hänessä hyvin mahdollisesti henkilön, joka johtaa koko Vihreää liittoa. Jukka Relanderilla kaikki hänen tekemisensä – politiikka, luennoiminen, keskusteleminen, kouluttaminen, haastaminen, kirjoittaminen – on harrastuksia, sanan hyvässä mielessä. Hän on elämäntapa-amatööri, joka on tehnyt amatööriydestään ammatin. Lisäksi hän myös johtaa vihreää ohjelmatyöskentelyä ja miestyötä.

Pyydän nyt anteeksi kaikilta niiltä jo edellämainituilta aivan loistavilta ehdokkailta ja heidän lisäkseen vielä lukuisilta muilta vallan varteenotettavilta ehdokkailta ja hienoilta ihmisiltä, jotka tällä kertaa jäivät välieriin. Toivon, että kukaan ei ole ehtinyt jo olettaa. Kerron mielelläni hyviksi tietämistäni ehdokkaista sen, mitä heistä tiedän. Mutta vain yhtä voin äänestää, ja omatuntoni sanoo, että henkilö, jota äänestän, on sama henkilö, jonka puolesta teen vaalityötä. Ja päinvastoin: voin tehdä vaalityötä vain sellaisen henkilön puolesta jota voin äänestää. Tämä karsii esimerkiksi erinomaiset muiden vaalipiirien ehdokkaat pois.

Näissä vaaleissa äänestän Outia, koska hänen sydämensä on siellä, missä ihmisen sydämen kuuluu olla: vasemmalla. Tiemme ovat kohdanneet viime vuosina useasti ja kiihtyvässä tahdissa. Outi jos kuka on kansan edustaja niin että sen kelpaa kirjoittaa erikseenkin: hän tekee työtä olemalla monessa paikassa yhtäaikaa. Tiedän, että matkalla yhdestä kokouksesta toiseen hän kirjoittaa, puhuu puhelimessa, tarkistaa sähköpostinsa ja Facebookinsa. Outi edustaa erittäin monia kansalaisryhmiä, joista minäkin kuulun useisiin tai ainakin koen suurta empatiaa heitä kohtaan: apurahaa saavia taiteilijoita, tutkijoita, kaupunkiluonnon ystäviä, sosiaalista työllistämistä, ja aivan erityisesti työpajatoimintaa. Hän on niiden ääni, jotka eivät ehdi, jotka eivät jaksa ja joilla ei ole varaa.

Vasemmistoliiton hämäysyritys

Pasilan kirjaston auditoriossa tänään klo 18-20 pidetään keskustelutilaisuus kaupunkisuunnittelusta. Keskustelijoina ovat mm. Paavo Arhinmäki, Sirpa Puhakka, Pekka Saarnio, Tea Vikstedt ja Eija Loukoila - kaikki Vasemmistoliitosta. Tilaisuutta mainostettaessa Hesarin menopalstalla Vasemmistoliitosta ei mainita sanallakaan.

Vasemmistoliitto koettaa omia itselleen helsinkiläisten viheralueiden puolustamisen, väittäen, että vihreät kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenet eivät suostuisi kuulemaan asianosaisia asukkaille tärkeiden viheralueiden kaavoittamisessa. Kokemukseni mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Aktiivisempaa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsentä kuin Kimmo Helistö ei voi kuvitellakaan; hän tapaa säännönmukaisesti käydä kaavoituskohteissa ja käydä dialogia asukkaiden kanssa. Mari Puoskari taas osallistuu hyvin mielellään kansalaisliikkeiden tilaisuuksiin ja siten luo siltaa kaavoituspäättäjien ja kansalaisten kanssa.

Korostettakoon erikseen, että minulla ei ole henkilökohtaisesti pahaa sanottavaa kenestäkään edellämainitusta vasemmistoliittolaisesta.

Vasemmistoliiton kunniaksi on sanottava, että se on onnistunut luomaan hyvät ja toimivat suhteet helsinkiläisiin viheralueaktivisteihin monin paikoin, mikä tietenkin on hyvä asia. Onkin hienoa, että Vassarit ovat kanssamme samassa rintamassa - vähemmistössä kaupunkisuunnittelulautakunnassa, koettamassa torjua kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 kok-dem -enemmistön betonikaavoitusta. Tämän vähemmistön kääntämiseksi enemmistöksi Vihreät ovat avainasemassa, ja onkin tärkeää nousta kuntavaaleissa ainakin kakkoseksi Kokoomuksen jälkeen.

Miksi sitten kaupunkiympäristöstä kiinnostuneen kannattaa äänestää Vihreitä?
Vihreiden tavoitteena on aikaansaada Helsinkiin kansallinen kaupunkipuisto; tähän hankkeeseen on toistaiseksi suhtautunut valtuuston enemmistö nihkeästi. Vihreät haluavat, että Helsinki on viihtyisä, ihmisten ehdoilla toimiva kaupunki, jossa on toimiva - ja edullinen - joukkoliikenne ja jossa pyöräily on todellinen vaihtoehto. Helsingin päästöt on vähintäänkin puolitettava, jotta tulevaisuudenkin helsinkiläiset voisivat hengittää. Kaavoituspolitiikan tulee olla proaktiivista, siten, että palveluiden ja joukkoliikenneyhteyksien tulee olla valmiita jo ensimmäisten asuntojen valmistuessa. Jokaisen on saatava vaikuttaa omaa sydäntään lähellä oleviin hankkeisiin, myös valmisteluvaiheessa, toisin kuin nyt, kun vaikuttaminen usein sekoitetaan vaikeuttamiseen.

Ode vastaan Hannu

Kenelle kuuluu Helsinki? Autoille, liike-elämälle vai ihmisille? Hakamäentien työmaata Ilmalan läheltä. Kunnollisten poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien puuttuessa, Helsingin kaupunkisuunnittelussa on katsottu autoilijoiden tarpeet ulkoilijoiden tarpeita tärkeämmäksi.

Pekka Korpisen jäädessä eläkkeelle, kaupunkisuunnittelutoimesta vastaavan kaupunginjohtajan paikka menee hakuun. Koska paikka koetaan tärkeäksi; siinä pääsee visioimaan kaupungin kehitystä, ja koska se on perinteisesti kuulunut kaupunginvaltuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, pikkulinnut ovatkin laulaneet, että Korpiselle tätä eläköityisen aikaistamista "suositeltiin". Kunnallisvaalithan koittavat jo vuoden päästä, ja silloin Helsingin toiseksi suurimman valtuustoryhmän paikka on taas haussa.

Helsingin Sanomat järjestää tänään (torstaina) 11.10 tentin kello 17 Sanomatalossa, jossa ehdokkailta voi esittää kysymyksiä heidän kaupunkipoliittisista visioistaan. Kilpailemmeko veronmaksajista Espoon ja Vantaan kanssa hinnalla millä hyvänsä? Tyhjeeneekö tulevaisuuden Helsinki palveluista, jotka siirtyvät laatikkomarketteihin, jolloin siitä tulee autoista vielä nykyistäkin riippuvaisempi? Onko Helsinki c-luokan piilaakso vai maailmanlaajuisesti ihailtava puistokaupunki? Kunnioitammeko Bertel Jungin perintöä vai haluammeko Eliel Saarisen malliin korvata lahdet moottoriteillä ja Alvar Aallon esimerkkiä seuraten, tehdä Helsingin keskustasta kuolleen monumentin?

Ehdokkaat ovat Hannu Penttilä (SDP) ja Osmo Soininvaara (vihr.). Hannu Penttilä on toiminut pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n johtajana, kun taas Osmo Soininvaara on entinen peruspalveluministeri, yhteiskunnallinen ajattelija ja innokas joukko- ja kevyen liikenteen puolestapuhuja.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä, että YTV onkin lyhennys sanoista yhteistyöttömyysvaltuuttamattomuus. Pääkaupunkiseudun yhteisestä maankäyttöpolitiikasta ei voi edes puhua, joukkoliikenteen käyttö kuntarajojen yli takkuaa ja palvelujen yhteiskäytöstä aletaan vasta pääsemään jyvälle.

Jos ei pääse tämäniltaiseen tilaisuuteen tai omalle kysymykselle ei jää tilaa Kimmo Helistön tai Maija Anttilan tärkeämmiltä kysymyksiltä tai se jää vastausta vailla, Helsingin Vihreät järjestää Annantalolla maanantaina 22.10 toisen tentin. Tästä tilaisuudesta seuraa infoa myöhemmin.

Ehdokkaille voi välittää kysymyksiä oheisen Hesarin otsikkolinkin kautta.

Kimmo Helistö Horisontissa

Kimmo Helistö on monikasvoinen mies. Hän on paitsi poliitikko, myös kaupunkikulttuurin moniottelija: tuottaja, dj, radiojuontaja ja ex-punkkari.

Kuva: Arend Oudman

Kimmo on paitsi Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen, mutta hän esiintyi horisonttilaisten tentattavana erityisesti kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä. Perusoptimistiksi tunnustautuva Kimmo piti taistelua Malminkartanon metsän pelastamiseksi jätemaapeikkoja vastaan näillä näkymin voitettuna, ja hän toivoi malminkartanolaisten jatkossakin pitävän metsänsä puolta, korostaen asukasaktivismin merkitystä elinympäristönsä jatkuvan elinvoimaisuuden turvaajana.

Joukkoliikenne -ja fillarimies Kimmolta udeltiin myös liikenneasioista. Keskustatunneliin hän suhtautui kriittisesti, pitäen sitä kalliina hankkeena, jonka yhteys kävelykeskustan toteuttamiseen ontuu ja jonka varjolla joukkoliikenteeseen panostaminen kärsii. Kimmo vahvisti Horisontissa vierailleen Paavo Arhinmäen sanoman Kehä kakkosen linjaussuunnitelmien tämänhetkisestä vaiheesta: oletettavasti se tullaan vetämään tunneliin Malminkartanon alta ja se tullee päättymään Nurmijärven- eli Hämeenlinnantiehen.

Muista malminkartanolais-kaarelalaisittain liikenteellisistä lähes ikuisuusaiheista Kimmolta penättiin kantaa Pasuunatien mahdolliseen jatkeeseen Mätäjoen yli Kartanonkaarelle. Vannoutuneelle ajokortittomalle joukko- ja kevyenliikenteen miehelle asiassa on kaksi puolta. Yhtäältä uusi tieyhteys voisi mahdollistaa lisääntyvää läpiajoliikenne mutta toisaalta nyt jo muutenkin ajoittain varsin ruuhkaisten Vihdin- ja Nurmijärventien kautta useita kilometrejä koukkaavan matkan lyheneminen pariin sataan metriin vähentäisi huomattavasti liikennettä ja päästöjä. Tähän muna -vai kana -kysymykseen Kimmo ei suoralta kädeltä uskaltanut muodostaa lopullista kantaansa, mutta lupasi perehtyä asiaan lähemmin.

Herätteeksi jäsenkahveille kokoontuneille Kimmo piti pikagallupin siitä, tarvittaisiinko Helsingin seudulla yksi vai neljä kaupunkia. Suurin osa vaikutti olevan vakuuttuneita siitä, että yksi kaupunki piisaisi ja että se kaupunki olisi Helsinki. Vastakkaisissa vaakakupeissa mielipiteen muodostuksessa painavat tietystikin identiteetti ja palvelujen käytön ja liikkumisen arkiset kysymykset.

Kulttuurituottaja Kimmo on viime aikoina laajentanut toimialojaan ryhtymällä helsinkiläisten puhdistajaksi; hänestä on tullut Helsinginkadun varrella sijaitsevan Arlan saunan yrittäjä. Saunan Kimmo näkee kaupunkikulttuurin muotona; kaupunkilaisen viihtyisän yhdessäoleskelun paikkana ja sosiaalisten verkostojen luojana, vähän samalla tavalla kuin Horisontinkin. Mikäli horisonttilaisia sattuisi saunottamaan, Kimmo saunottaa!

Juttu julkaistu alunperin Horisontin uutisarkistossa. Alkuperäisen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.