Olen äänioikeutetuksi tultuani pitänyt äänestämistä kansalaisoikeutenani. Siis en velvollisuutenani. Olenkin käyttänyt tämän kansalaisoikeuteni kaikissa vaaleissa, joissa minulla on ollut äänioikeus. Olen katsonut myös jo alusta asti etuoikeudekseni äänestää henkilöä, jonka tunnen. Ja jos en tunne, tutustun.
Aika monissa vaaleissa olen tehnyt työtä jonkun tuntemani tai muuten arvostamani ehdokkaan puolesta. Myös itseni. Kaksissa presidentinvaaleissa, nyt kolmansissa eduskuntavaaleissa ja olen ollut kunnallisvaaliehdokkaana itse kahdesti.
Suhtautumiseni politiikkaan on yhtäältä syvästi aatteellinen, toisaalta perin käytännöllinen. Valitsin puolueekseni Vihreät, koska sen arvomaailmassa korostuu ainakin nykyistä poliittista puolueista itselleni tärkeiden asioiden ajaminen. Ja asioiden ajaminen on kovin käytännönläheistä puuhaa.
Vihreillä on Helsingissä nyt ehkä vahvin lista, mitä millään puolueella on ollut koskaan missään vaaleissa ja missään vaalipiirissä. Olen sen verran ollut mukana politiikan liepeillä ja sisäpuolellakin pikkutekijänä, että en kadehdi kansanedustajia yhtään. Niin paljon työtä ainakin tuntemani kansanedustajat tekevät.
Arvoin pitkään muutaman loistavan helsinkiläisen vihreän ehdokkaan välillä.
Osmo Soininvaaran laaja-alaista, kyseenalaistavaa ja visionääristä ajattelua tarvitaan valtakunnassamme, niin Eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedän tämän olevan älyllisesti epärehellinen ja epäreilu argumentti Odea kohtaan, mutta hän ei tarvitse minun suhteellisen vähäpätöistä panostani. Hän menee niin heittämällä sisään.
Johanna Sumuvuoren tunnen jo opiskeluajoista, olen hänen puolestaan tehnyt vaalityötä ja toivon kovasti, että hän pääsee jatkamaan hyvää työtään ennakoivan, aktiivisen, vastuullisen, globaalin politiikan puolesta, jossa ulkopolitiikka on kansalaistoiminnan jatke.
Husein Muhammed on paitsi kannelmäkeläinen kuten minä, ja tarjoaa kaikkien aikojen tilaisuuden saada ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kansanedustaja Suomeen, hän on myös erittäin fiksu tyyppi. Toivon Huseinille lisää jo nyt lähes rajattomalta näyttävää kärsivällisyyttä ja kykyä nauraa itselleen. Jokainen ääni, jonka Husein onnistuu - ja muuten onnistuu - perustelemaan perussuomalaisilta vihreille, tekemään mahdottomasta mahdollisen, on suuri voitto.
Sanna Vesikansan tunnen myös jo opiskeluajoilta. Hän oli sosiologian opiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja kun minä olin siellä opintovastaava. Sanna on hämmästyttävä yhdistelmä positiivisuutta ja jämäkkyyttä. Hän on poikkeuksellisen hyvä saamaan ihmiset puolelleen, ja voi olla vaalien musta hevonen.
Olisin niin kovin mielelläni tukenut myös esimerkiksi Riitta Skoglundin, Kimmo Helistön, Mari Puoskarin tai puskista taas hyökänneen keskustelija-ajattelija-kirjoittaja-keskusteluttaja-ajatteluttaja-kirjoituttaja Jukka Relanderin kampanjointia. Riitta on lämmin, kokenut ja viisas ihminen, jolla on suhteellisuudentajua ja ns. arkijärkeä. Kimmo on todellinen helsinkiläinen, ja sellaisia ei Eduskunnassa mainittavammin ole. Kimmo jos kuka ehdolla olevista muuttaa Helsinkiä vähän eloisammaksi, hauskemmaksi ja värikkäämmäksi paikaksi elää. Hyvä! Mari tulee pääsemään todella pitkälle jos vain haluaa. Marin hämmästyttävä draivi, asiantuntemus, erittäin neuvottelu- ja keskustelukykyinen persoona, johtajuus ja ahkeruus tullaan palkitsemaan kansanedustajan paikalla hyvin mahdollisesti jo näissä vaaleissa. Myöhemmin näen hänessä hyvin mahdollisesti henkilön, joka johtaa koko Vihreää liittoa. Jukka Relanderilla kaikki hänen tekemisensä – politiikka, luennoiminen, keskusteleminen, kouluttaminen, haastaminen, kirjoittaminen – on harrastuksia, sanan hyvässä mielessä. Hän on elämäntapa-amatööri, joka on tehnyt amatööriydestään ammatin. Lisäksi hän myös johtaa vihreää ohjelmatyöskentelyä ja miestyötä.
Pyydän nyt anteeksi kaikilta niiltä jo edellämainituilta aivan loistavilta ehdokkailta ja heidän lisäkseen vielä lukuisilta muilta vallan varteenotettavilta ehdokkailta ja hienoilta ihmisiltä, jotka tällä kertaa jäivät välieriin. Toivon, että kukaan ei ole ehtinyt jo olettaa. Kerron mielelläni hyviksi tietämistäni ehdokkaista sen, mitä heistä tiedän. Mutta vain yhtä voin äänestää, ja omatuntoni sanoo, että henkilö, jota äänestän, on sama henkilö, jonka puolesta teen vaalityötä. Ja päinvastoin: voin tehdä vaalityötä vain sellaisen henkilön puolesta jota voin äänestää. Tämä karsii esimerkiksi erinomaiset muiden vaalipiirien ehdokkaat pois.
Näissä vaaleissa äänestän Outia, koska hänen sydämensä on siellä, missä ihmisen sydämen kuuluu olla: vasemmalla. Tiemme ovat kohdanneet viime vuosina useasti ja kiihtyvässä tahdissa. Outi jos kuka on kansan edustaja niin että sen kelpaa kirjoittaa erikseenkin: hän tekee työtä olemalla monessa paikassa yhtäaikaa. Tiedän, että matkalla yhdestä kokouksesta toiseen hän kirjoittaa, puhuu puhelimessa, tarkistaa sähköpostinsa ja Facebookinsa. Outi edustaa erittäin monia kansalaisryhmiä, joista minäkin kuulun useisiin tai ainakin koen suurta empatiaa heitä kohtaan: apurahaa saavia taiteilijoita, tutkijoita, kaupunkiluonnon ystäviä, sosiaalista työllistämistä, ja aivan erityisesti työpajatoimintaa. Hän on niiden ääni, jotka eivät ehdi, jotka eivät jaksa ja joilla ei ole varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti