Minun on vaikeaa käsittää sitä, että valitetaan teeveestä tulevan kehnoa ohjelmaa. Pakkoko sitä on katsoa. Ja jos tosissaan jotakin oikein kovasti harmittaa se, että vaikka joku kyläkauppias esiintyi humalassa televisiossa, tätä harmistusta on vaikea tulkita muuten kuin että taitaa mennä valittajalla itsellään lopultakin aika hyvin jos ei sen häävimpää harmistelun aihetta löydy. Tai ehkä löytyisikin...
Toinen mahdollisuus nimittäin on, että televisio-ohjelmien voivottelulla on alitajuinen merkitys peittää ne oikeat ja vähän isommat murheet. Ehkä tositeeveetähtien toikkarointi saa hetkeksi unohtamaan omat ongelmat. Kenties tässä on kyse samantyyppisestä mekanismista kuin koulukiusaamisesta: heikot nauravat rumille ankanpoikasille. Ehkä projektio on todellisuuspaon yksi alalaji.
Television tehtävä ei enää ole antaa kansalle oppia ja ojennusta. Se antaa avohoitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti