Maakuntien miehet vaietkoot

Helsingin kaupunkisuunnittelu ei kuulu ei-helsinkiläisille. Pysykööt siellä maakunnissaan, sinne kun ovat päättäneet itsensä läänittää sen sijaan että saisivat asua Helsingissä, joka on parasta, mitä on. Autoilla sitäpaitsi ajavat kaikki, myös ne, jotka ajavat busseilla, koska niin ne maalaiset nyt vaan tekevät. Syyllistyvät kaikki yhteiskuntamme pilaamiseen, koska hajottavat yhdyskuntarakenteemme ihan tieten tahtoen, tuottamuksellisesti ja tahallaan, ymmärtämättömyyttään, pahuuttaan ja tietoisesti, varsinaiset ympäristöhitlerit.

Koska Helsinki on paras, oikean kaupungin ja hyvän kaupunkisuunnittelun mittapuu, helsinkiläisyydestä seuraa, että helsinkiläiset ovat parhaita ja viisaimpia, mistä seuraa, että helsinkiläisyys antaa myötäsyntyisen oikeuden solvata muiden kaupunkien kaupunkisuunnittelua ja muita kaupunkeja. Kaikki nuo keravat, riihimäet, surkeita epäkaupunkeja, laatikkokasoja radanvarsilla, ei suunnittelusta, miljööstä tai kaupungista tietoakaan. Puhumattakaan kaiken maailman kouvostoliitoista, ja pieksämäistä, jotka ovat niin onnettomia paikkoja, että niiden kauheus tarttuu eikä sitä moukkamaisuuden ruttotautia saa pestyä pois karhunkielellä ja mäntysuovallakaan. Pieksämäki ei lähde pieksämälläkään.

Muutin pois Helsingistä vasta kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta tietenkin, asuttuani siellä tähänastisessa elämässäni yhteensä noin 37 vuotta, olen kiinnittynyt pääkaupunkiimme monin sitein. Suuri osa ystävistäni asuu siellä, lisäksi käyn siellä töissä. Tämä ei kuitenkaan riitä tekemään minua asianosaiseksi. Tämän vaikutelman saa siitä palautteesta, jonka saan kirjoittaessani Helsingin kaupunkisuunnittelusta.

Olen ollut yksi näistä. Siis helsinkiläisistä. Nyt porvoolaistuneena ymmärrän, että mikä minä olen toisten urbaniteettia arvostelemaan. Mikä minä olin helsinkiläisenä. Toki katson Helsinkiä ja sen suunnittelua nyt eri silmin kuin vielä ollessani helsinkiläinen. Tosin en olekaan ollut helsinkiläinen ainakaan kymmeneen vuoteen, vaan ensin munkkivuorelainen, sitten kannelmäkeläinen, sittemmin oslolainen, sitten taas vähän aikaa kannelmäkeläinen (ai niin, ehdin olemaan välissä veräjämäkeläinenkin puolisen vuotta) kunnes olen nyt asettunut Porvooseen.

Porvoolaisena koen olevani etuoikeutettu. Kotikaupunkiani pidetään söpönä kaupunkimaskottina, sellaisena kaupunkien pittoreskina chihuahana. Toisin kuin näitä järvenpäitä, joiden ainoana hyvänä puolena helsinkiläiset näkevät junan. Juna tekee niistä melkein kaupunkeja, toisin kuin Tikkurilasta tai Myyrmäestä, jotka sentään ovat Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin kaksi keskusta. Nyt te sanotte, että ei se ole kaupunki. Oikea kaupunki on city, ja niillä on yksi keskus. Itse asiassa olen samaa mieltä, mutta millä hauiksilla te sen päätätte?

Suuri osa helsinkiläisistä on tullut jostakin muualta. Ehkä oma maalaisuus pitää peittää, todellisen kaupunkilaisuuden historiallinen ohuus, en tiedä. Siitäkö se johtuu, että niin meuhkaavat, helsinkiläiset. Nyt kuitenkin ymmärrän, mistä puheet omahyväisistä ja arroganteista helsinkiläisistä johtuvat. On aika huonosti peitelty vastuullisen yhdyskuntasuunnittelun marttyyriksi lähteminen tuo maakuntien dissaaminen, kokeilkaa seuraavaksi jotain vähän raikkaampaa argumenttia. Näen sen läpi.

Valitettavasti saamani reaktio todistaa myös vihreiden olevan edelleenkin varsin pääkaupunkikeskeinen puolue, tai ainakin vihreiden arvojen saavan eniten vastakaikua pääkaupunkiseudulla, sillä tiivistävä, metropolihenkinen ajattelu on vihreyden ytimessä. Näen kuitenkin puolueen ja myös Suomen kohtalonkysymykseksi vihreän ajattelun valtakunnallisuuden. Ei helsinkiläisillä ole yksinoikeutta määritellä, mitä vihreys on, ja mitä on hyvä kaupunki. Vai ovatko hyvä vihreät niitä, jotka määrittelevät hyvän kaupungin, ja elävät hyvässä kaupungissa?

Turpiinsaamisenkin uhalla, aion jatkossakin sekaantua Helsingin kaupunkisuunnitteluun. Sitä tein asuessani Oslossakin, mikä muuten on 15 kertaa kauempana Helsingistä kuin Porvoo, jolloin päivittäinen asianosaisuus jäi sattuneista syistä tietoliikenteen varaan. Ei tarvinnut tulla tukkimaan heikäläisten kallisarvoisia moottoriteitä, jotka aiotaan hidastaa bulevardeiksi ja sitten varmaan tukkia yksisuuntaisiksi, jotta Helsingistä ei enää vahingossakaan pääse pois, ja kohtaloksi jää jäädä Helsinkiin, eläkekiertuettaan aloittavaa Dannya mukaellen:

"Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä.
on vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta
en tahtoisi olla yksi heistä
tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua
täällä olen kuin vanki, lähden Kuusamoon"