Norjassa on tulossa parlamenttivaalit, ja seuraavaksi aion paljastaa vaalisalaisuuden. En aio äänestää ainakaan Fremskrittspartietia. Itse asiassa, en aio äänestää ketään, sillä minulla ei ole äänioikeutta.
Vaaleissa voi tehdä äänestyspäätöksen joko omatunnolla tai taktikoiden. Taktikko perustaa päätöksensä siihen, millainen valinta antaa todennäköisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen, jolloin oman äänen vaikutus vaalien tulokseen pitää maksimoida. Näin esimerkiksi ei kannata antaa ääntään sellaiselle puolueelle, joka ei kuitenkaan pääse Stortingetiin.
Omatuntoaan kuunteleva äänestäjä taas toimii siten, että hän antaa äänensä sille puolueelle, joka edustaa hänen omia arvojaan parhaiten. Jos kuuntelisinkin omaatuntoani, se ääni, jota en voi antaa, menisikin Vihreiden sisarpuolueelle MDG:lle. Koska MDG ei kuitenkaan tälläkään kertaa - valitettavasti - ylittäne tarvittavaa äänikynnystä, mitä sitten pitäisi tehdä, jos haluaa että oma ääni ei mene hukkaan?
Muuttaessani ensimmäistä kertaa Norjaan, muistan törmänneeni omassa mansikkapaikassani - St. Hanshaugenin puistossa - RV:n (nykyään ytimekkäästi vain R, eli Rødt) ykkösehdokkaan Erling Folkvordin mainoksiin. Niitä oli jäänyt puistoon muistuttamaan asiasta pitkäksi aikaa vaalien jälkeenkin. Tästä syystä tunnenkin tiettyä nostalgista kiintymystä tätä paikallista vasemmistoänkyrää kohtaan.
Folkvord mainostaa, että hän kilpailee FRP:n Sylvi Listhaugin kanssa viimeisestä Folkting-paikasta Oslossa. Vaikka politiikassa tulisikin lähtökohtaisesti etsiä positiivisia vaihtoehtoja sen sijaan että osoitellaan vihollisia sormella, tämä argumentti puraisee. Oma ääneni, jota en siis voi antaa, taitaisikin mennä Erlingille, tälle Oslon Yrjö Hakaselle, koska minulle riittää se, että maahanmuuttokriittisillä, koko maan asfaltoivilla ja kaiken yksityistävillä änkyröillä ylipäätään on parlamentaarinen vaikutuskanava, FRP. FRP, eli edistyspuolue perustaa politiikkansa "kansan enemmistöön", eli "tavallisiin ihmisiin", joita on galluppien mukaan kansasta kuitenkin vain noin 20%. Eivät he ainakaan enää yhtään lisää jalansijaa kaipaa; jo nyt he ovat protestipuolueeksi hämmästyttävän hyvissä lihoissa.
En tunne tätä FRP:n ehdokas Sylvia, ja hän saattaa olla hyväkin tyyppi, mutta se, joka perustaa äänestyspäätöksensä parlamenttivaaleissa henkilöön, on ymmärtänyt vaalien luonteen väärin. Vaaleissa valitaan ensin puolue, sen jälkeen puolueen listoilta ehdokas. Näin ollen, pahan puolueen ehdokas on vääjäämättä pahis. Tosin Norjassa valintaprosessia on yksinkertaistettu aika helpoksi: puolueen valinta riittää, sillä Norjassa on listavaalit, joissa puolue sijoittaa ehdokkaansa valmiiksi priorisointijärjestykseen. Riittää siis että valitsee puolueen; kun siis vetäisee sen punaisen viivan, saa solisalirattia ja siellä solisaliratissa sitten päätetään, kuka on arvoinen edustamaan kansaa. Tosin tämä järjestys on ohjeellinen, ja sitä voi muuttaa valitsemalla puolueen lisäksi myös ehdokkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti