Uhraako kaupunkisuunnittelulautakunta Maununnevan jääkiekolle?

Laitoin oheisen viestin Helsingin kaupunkinsuunnittelulautakunnan jäsenille, koska tänään he käsittelevät kokouksessaan mm. Maununnevan jäähallisuunnitelmaa. Aikaisempi tekstini - johon tämä perustuu - löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Maununneva, tuo alunperin rintamamiestaloalueelle perustunut pikkuporvarillinen omakoti-idylli Hämeenlinnantien ja Keskuspuiston välissä, ei pian enää ole entisensä. Sen rauhaa uhkaavat sekä Helsingin kaupungin päätökset että asukasyhdistys, joka viimeistelee kaupunkisuunnittelun aiheuttamat tuhot Maununnevalle. Yksinkertaistaen: sen rauhaa uhkaavat liikenne sekä liikenne. Molempia seuraa, kun alueen koulu korvataan jäähallilla. Lisääntyvän läpiajoliikenteen lisäksi Maununnevaa tulee kurjistamaan sen ja Hämeenlinnan tien välisenä melu- ja saastevallina toimivan metsän katoaminen jäähallin tieltä.

Helsingin kaupungin kouluverkkoselvitys, jonka lähtökohtana oli lakkauttaa ainakin yksi koulu(rakennus) Kaarelan (poisluettuna Malminkartano) alueelta, päätyi poistamaan Maununnevan nk. "Puukoulun" kartalta. Tämä tarkoittaa Maununnevan koululaisille sitä, että he saavat luvan mennä Kannelmäen puolelle kouluun, mikä tulee ihan varmasti tapahtumaan usein vanhempien autokyydillä. Negatiivinen kierre on valmis: mitä enemmän autoliikennettä, sitä turvattomaksi alueella liikkuminen koetaan, mikä entisestään lisää yksityisautoliikennettä.

Tätä kierrettä vahvistaa entisestään Kaarela-seuran päätös tukea Maununnevan puukoulua vastapäätä olevaan metsään suunniteltavaa harjoitusjäähallia. Jäähalli tulee lisäämään liikennettä alueelle, vaikka ohitse kulkee kymmeniä bussivuoroja tunnissa. Asuinalueen ja Hämeenlinnantien välissä melu- ja saastemuurina toimiva metsä pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Ja tämä tehdään siksi, että Maununneva uhrataan yhden urheilulajin harrastusnäyttämöksi. Siis jääkiekon. Varauksin ehkä toisenkin, jos sieltä nyt luistelijoille löytyy aikaa. Ei puhettakaan yleishyödyllisistä toiminnoista, kuten kuntosalista.

Ei hyvä. Kaarelanraitin toisella puolella on nyt iso kenttäalue, jossa kesäisin pelataan futista, pesistä ja juostaan koulucoopereita, heitetään keihästä työnnetään kuulaa ja ties mitä nyt nuoret keksivät. Talvella parhaat pelaavat jääkiekkoa kaukalossa, kehnommat avojäällä. Laiskimmat istuvat varaston katolla, syljeskelevät ja heittelevät niitä huonompia pelaajia jääklimpeillä päihin. Erotukseksi kaikkeen tähän sosiaalistavaan, osallistavaan ja ilmaiseen kansanterveyshupiin jota sain itse jo osakseni koululaisena, jäähalliurheilu on diskriminoivaa ja kallista.

On moraalisesti kestämätöntä, että yhteiskunnassamme sallitaan vapaamatkustajasektoreita, joiden ei tarvitse välittää palttuakaan energiansäästötavoitteista. Kun jopa pikku hiljaa museaaliseksi elinkeinoksi jäävän jalostusteollisuudenkin on nykyään itsestäänselvästi huomioita kestävä kehitys toiminnassaan, jäähalliurheilu on sekä suoraan että epäsuorasti oikea energiasyöppö. Epäsuorat vaikutukset tulevat ensisijaisesti liikenteestä, suorat hallin lämmittämisestä, valaisemisesta ja jäädyttämisestä.

Jääkiekko voi olla kansan suosikkilaji, mutta demokraattinen harrastus se ei ole. Ei kaukalon kattaminen lajia sen turvallisemmaksi tee tai madalla kynnystä satunnaiselle pipopelaajalle.Kaikki mahdollinen vapaamuotoinen, iloinen, harrastuspohjainen kunnonkohotus saa luvan löytää itsensä niistä täyteajoista, jotka 6-vuotiaiden NHL:n itälohkolta jäljelle jää. Jääkiekko on lisäksi niin kallis harastus, että en osaa sieluni silminkään kuvitella ainuttakaan yksinhuoltajan kakaraa raahaamassa torspojaan neljäkolmosen bussissa.

Sanomattakin selvää on siis, että harjoitushalli lisää liikennettä Maununnevan raitille, Kaarelantielle ja niille johtaville teille, vaikka sen vierestä kulkevat kaikki Vantaan bussit, neljäkakkonen ja neljäkolmonen. Ja tämä tapahtuu siksi, että Kaarelan alueen lapset saataisiin kilpaa kuormattua pois pahanteosta kanavoimaan adhd:taan lukkojen taakse.

Politiikalla tulee olla käyttövoimanaan visio toivotusta tulevaisuudenkuvasta. Minä en tunnista turvalliseksi, haluttavaksi, oikeudenmukaiseksi, aktivoivaksi, tasa-arvoiseksi tai avoimeksi yhteiskuntaa, jossa annetaan vapaamatkustajan asema yhdelle liiketoiminnan muodolle, joka väärintunnistetaan kuntoa kohottavaksi ja sosiaalistavaksi kuntoiluharrastukseksi. On varmaan kuitenkin toivotonta romantillisesti kaipailla Numpan aikaa ja pipolätkää.

Michael Perukangas,
kannelmäkeläinen 1980-1991 (koulun 3.luokasta ylioppilaaksi) ja sen jälkeen kolmeen otteeseen kannelmäessä asuneena sekä Malminkartanossa työkseni asukastyötä tehneenä tunnen alueen kuin omat taskuni.

http://perukangas.blogspot.com/2011/10/maununneva-uhrataan-lapiajoliikenteelle.html