Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

22.2.2012

Varhaiskasvatustiede on ydinpommitiedettä

Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kallialan mielestä varhaiskasvatus (päiväkodit, joita ennen sanottiin lastentarhoiksi kunnes täällä alettiin sekoittamaan sana eläintarhaan) on tehty aikuisten, ei lasten ehdoilla. Niin on. Elämä on. Yhteiskuntakin on tehty aikuisten ehdoilla, joten ei tämä ole mikään ihme.

Jaan Kallialan huolen siitä, että koskaan ei voi lapsi laulaa, maalata, piirtää, tanssia ja soittaa liikaa. Ei voi aikuinenkaan. Kaikille sitä lisää!

Mutta sitten Kalliala menee suosituksineen metsään kun on sitä mieltä että lapsilla on liian pitkät hoitopäivät. Ihan varmasti on. Mutta kun maailmassa on sellainen valuvika, ja sen korjaamiseen tarvittaisiin koko yhteiskuntaa läpäisevä arvokeskustelu jonka tuloksena olisi täydellinen konsensus sekä ongelman syistä että sen ratkaisukeinoista.

Kriitikon pitäisi aina esittää vaihtoehto ja ehdotus tai mieluummin ehdotuksia sille, mitä asialle tehdä. Paras malli olisi mahdollistaa työn osittaminen siten, että toinen vanhempi saisi mahdollisuuden osa-aikatyöhön. Tai mieluummin molemmat, jos kukkaro sen kestää. Usein ei kuitenkaan kestä.

Eivät ihmiset pahaa pahuuttaan tee liikaa töitä. Se on ihan totta, että moni tekee liikaa töitä, mutta se on työelämän rakenteellinen vika sekä niiden työnantajien vika, jotka riistävät työntekijöitään. Jossakin tapauksessa saattaisi olla hyvä jos työnantaja mahdollistaisi etätyötä nykyistä enemmän päivähoitoikäisten lasten vanhemmille; toisaalta, jokainen joka on yrittänyt tehdä töitä pienen lapsen kanssa tietää että ei se ole aivan helppoa. Työt on siis loppujen lopuksi paras tehdä töissä, työn määrää vain pitäisi vähentää. Käytännössä yleensä työajan vähentämisissä tai vanhempien keskinäisissä priorisoinneissa siitä, kumpi vähentää ja kumpi jää, häviää äiti. Suositukset, joissa vanhempia kehotetaan vähentämään työntekoa, tapaavat palauttaa äitien työelämäaseman suunnilleen keskiajalle.

Kalliala ei ole työelämän sosiologi, mutta nyt hän ei erittele lainkaan syitä siihen miksi lapsia säilytetään päivähoidossa enemmän kuin "laki" sallii. Kallialan erittelemätön syytös syyllistää pakostakin vanhempia, joilla on muutenkin ihan täysi työ olla vanhempia ja vielä elää huonon vanhemman itsesyytösten kanssa.

Niin kuin yleensäkin, tälläkään kertaa kasvatuspsykologit ja varhaiskasvatustutkijat eivät keskustele todellisuuden kanssa. Näissä tutkimuksissa säännönmukaisesti tutkimuskohde ei suhtaudu ulkomaailmaan mitenkään: työelämään, elinkustannuksiin, kaikkeen arkielämän logistiikkaan. Näistä tutkimuksista tulee pakostakin mieleen ydinfysiikot, jotka eivät ota vastuuta ydinpommin keksimisestä koska heidän mielestään ydinenergiaa voi käyttää hyödylliselläkin tavalla.

Sitten on tietysti yksi mahdollisuus: se, että säännönmukaisesti aina yliopistotutkinnon suorittaneiden toimittajien ammattietiikkaan kuuluu lobotomia. Niin huonosti he välittävät tutkimustulokset kansalle.

Hesarin uutisen tutkimuksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Lisää aiheesta voi lukea aikaisemmasta, viime lokakuisesta bloggauksestani "Tutkija haluaa palauttaa äidit kotiinsa", joka löytyy osoitteesta
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/tutkija-haluaa-palauttaa-aidit.html

Ei kommentteja: