Hyvät ihmiset,
Olen vihreä feministi.
Olen myös mies.
Me Vihreät emme vieläkään ole suuri puolue
Miksi?
Oppikaamme monien kavahtamilta perussuomalaisilta:
Miten antijytky voisi olla mahdollinen?
Samoilla keinoilla kuin jytkykin.
Kuuntelemalla enemmän, puhumalla vähemmän.
Jos perussuomalaisten opetus ei meille kelpaa,
kuunnelkaamme moraalifilosofi Charles Tayloria:
jotta voisimme ajaa heikkojen, hiljaisten, pienten ja
vähemmistöjen etua,
se on tehtävä vetoamalla vahvoihin, äänekkäisiin, suuriin
ja enemmistöihin.
Kaikkein tehokkaimmin tämä tapahtuu realisoimalla piilevä
kannatuksemme, ja tämä onnistuu vain puhumalla samaa kieltä kuin enemmistö, kieltä,
jota enemmistö ymmärtää.
Siksi en kannatakaan vihreän feminismin käsitteen
käyttämistä vaikka allekirjoitan sen sisällön sanasta sanaan,
aivan samoin kuin en näe sitäkään kirjaamisen arvoisena
että olen mies.
Uskoin vielä 25-vuotiaana diskurssianalyytikkona ja semiootikon alkuna että
sanat ovat tekoja.
Me Vihreissä yliarvostamme sanoja. Teot ovat tärkeämpiä.
Tekoja tekevät muutkin kuin presidentti, esimerkiksi me kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti