Joillekin lapsettomuus on suuri tragedia, koska he eivät kykene saamaan lasta vaikka sellaisen haluaisivat. Joillekin taas lapsettomuus on tragedia siksi että he kokevat tulevansa syrjityiksi lapsettomina ydinperhenormatiivisessa yhteiskunnassa.
Selvisin miltei 37 vuoden ikään kärsimättä lapsettomuudesta mitään traumoja, sen paremmin sisäsyntyisiä kuin ulkoa asetettuja. Kuulemani mukaan etenkin naisia epäsuorasti painostetaan lisääntymään utelemalla, onko uunissa jo pullaa, ja epäsuoremmin siten, että lapsettomat naiset kokevat ymmärrettävästi usein olonsa ystäviensä kanssa vähän ulkopuolisiksi, jos enemmistöllä näistä on lapsia ja heidän puheensa ymmärrettävästi pyörivät paljolti lasten ympärillä. Miehet selviävät pienemmällä ulkopuolisella paineistuksella, koska edelleenkin paitsi synnyttämisen, jopa lisääntymisen ja lastenhoidon mielletään olevan "naisten juttuja".
Sitten moni lapseton kokee turhautumista siitä, että he kuulemma jäävät työpaikoillaan vuosilomia jaettaessa perheellisten jalkoihin ja saavat valita viimeisinä ne lomavuorot jotka listalle ovat jääneet. Tätä oma kokemukseni ei vahvista, tosin se saattaa johtua siitä, että minulla ei ole ylipäätään kokemusta lomista kouluajan jälkeen juuri lainkaan, joten enpä ole sijainnut lomalistoissa oikein missään. Mutta eipä se ole ollut perheellisten vika, vaan työelämän pätkittymisen.
Jos sitäpaitsi näin olisi, että perheellisillä olisi etuajo-oikeus lomalistoihin, se on aivan oikein. Perheellisten täytyy nimittäin sovitella omat olemisensa, tulemisensa ja menemisensä toisten ihmisten - niin puolisoidensa kuin lastenkin - olemisiin, tulemisiin ja menemisiin. Tätä realiteettia en ole osannut voivotella perheettömänäkään.
Olin tulossa pikku hiljaa jo melko vakuuttuneeksi siitä, että saatan hyvinkin jäädä lapsettomaksi. Tästä yhtenä seurauksena oli se, että kävin luovuttamassa spermaa 27-vuotiaana. Tosin 27 ei ole ikä eikä mikään vielä tulla isäksi. Minun tapauksessani se ei tosiaan ollut sitä. En ollut sellaiseen valmis edes ajatuksen tasolla. Onneksi olin väärässä. Se, mikä näyttää ehdottomalta ja ikuiselta totuudelta sen suhteen, mitä pitää itselle luontevana olotilana, on kaikkea muuta.
Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja kypsyvät eri tahdeilla, mutta on ennenaikaista pitää itseään opiskelijana lapsettomuuden vapaaehtoisesti valinneena. Mieli ehtii muuttumaan, ei toki väistämättä. Monilla kuitenkin muuttuu, joko biologisen kellon lyömänä tai sitten vain yksinkertaisesti aikuistuessa. Ei tietenkään ole itsetarkoitus, että kaikilla on lapsia, puhumattakaan siitä että olisi mitenkään itsestäänselvää että tämä edes on mahdollista, mutta tämä takaportti kannattaa kuitenkin jättää auki. Seuraukset voivat olla arvaamattoman paljon omaa elämää rikastuttavia.
Kirjoitukseni sperman luovuttamisen syistä ja tuntemuksista sen jälkeen voi lukea allaolevasta linkistä: http://perukangas.blogspot.com/2012/03/miksi-luovutin-spermaa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti