Nämä itseään maahanmuuttokriitikoiksi kutsuvat ihmiset eivät kuulemma ole rasisteja, eivätkä he tarkoita tosissaan. Kielipelejä vain harrastavat, ovat sitten kielitieteilijöitä Eirasta tai hulluja Huittisista.
Mitä useampi näkee tarpeelliseksi korostaa ihmisten välisiä eroavuuksia heidän yhtäläisyyksiensä sijaan, sitä useampi näkee normaalitilana sen, että ihmisten välillä on varsinkin erottavia nimittäjiä ja niitä myös haluaa etsiä, koska ihminen ajattelee skemaattisesti, haluten löytää sellaisen valmiiksi jo maailmassa olevan lokeron, johon voi olionsa sijoittaa tai ismin, joksi voi ajatuksensa pukea.
Mitä useampi kutsuu poliittista tai muuta mielipidevaikuttamista vain leikiksi ja rasistisia kirjoituksia vain leikiksi, sitä useampi myös uskoo, että ne ovat kaikkea muuta kuin leikkiä. Lapset. Heille leikki on täyttä totta.
Ei ole mitään leikkiä se, että leikki on lapsen työtä. Nämä huurupäät tulevat saatanallisilla säkeillään innoittaneeksi lapsiamme tekoihin, joissa leikki alkaa siitä mistä potkiminen loppuu.
Elokuvissa ja kirjoissa potkitaan ja hakataan, ja joskus siihen kuolee. Elokuvat eivät ole totta. Ne ovat siis eräänlaista leikkiä, toden tuolla puolen. Olenkin kulttuurituotteita paljon enemmän huolestunut siitä, mitä kaikki tämän maailman höyrypäät laittavat lastemme hiuksien alle.
Kiitos Riikka Pulkkiselle innoituksesta!
2 kommenttia:
Samaan kiinnitin itse huomiota aiemmin tänä keväänä.
Olet erittäin lahjakas lukemaan väärin.
Lähetä kommentti