Olin kuuntelemassa paikallisessa asukas- tai kaupunginosatalossa (sellaisiksi niitä Oslossa kutsutaan) yleisötilaisuutta, jossa keskusteltiin suunnitelmista muuttaa paikallinen Voldsløkkan ulkoilualue urheilupuistoksi. Paikalle kokoontuneet paikallispoliitikot näyttivät olevan puoluekannasta riippumatta suhteellisen yksimielisiä suunnitelman tarpeellisuudesta. Helsinkiläisessä mittakaavassa Voldsløkka on suhteellisen vaatimaton urheilupuistoksi; nykyisellään se on vihreä, joskin hieman ränsistynyt keidas Sagenen kaupunginosassa, ja ainoa Sagenen liikuntaan soveltuva ulkoilualue, läheisen Akerselvan joenrantaa lukuunottamatta. Alueella on lasten leikkipuisto, kaksi rantalentopallokenttää, täkäläisittäin vaatimaton pari-kolmetuhatta henkeä vetävällä katsomolla varustettu jalkapallostadion josta kuitenkin esimerkiksi Vuosaaren Viikingit olisivat onnellisia, jalkapallon harjoittelukenttiä, muutama tenniskenttä, varastoja ja joidenkin yrityksien takapihoja, parkkipaikkoja sekä suhteellisen runsaasti vapaaseen oleskeluun soveltuvaa nurmikkoa. Alueen kiertää ulkoilupolku (joka on paikoitellen epätasainen ja noin parinsadan metrin matkalta asfaltoitu!), joka on noin mailin mittainen.
Voldsløkkan kiertävä noin mailin mittainen polku on "vihreä reitti".Tosin ei kyllä kovinkaan hääppöinen.
Jos haluaa vaihtelevaa lenkkeilyalustaa, silloin reitti on oiva, sillä polku on asfaltoitu n 200 metrin pituudelta. Mutta miksi? Palveleeko asfaltointi muka jotenkin viereisiä jalkapallon harjoittelukenttiä?
Voldsløkkan leikkipuisto, joka sijaintinsa puolesta ainakin lienee mainio liikunnallisten harrastuksien ja luontosuhteen opettamiselle:
Rantalentopalloilu on Norjassa erittäin suosittua. Laji on mukavaa myös sosiaalisena kuntoiluna hyvällä säässä ja hyvässä seurassa.
Voldsløkkan tenniskenttä lienee nähnyt parempiakin päiviä.
Jalkapallon harjoituskenttiä.
Paikalle kokoontuneiden suurin huolenaihe oli muutostöistä aiheutuva lisääntyvä liikenne, ja liikenteen lisääntymisen siunasivat välttämättömyytenä myös paikallispoliitikot, etenkin paikallisen autopuolueen Høyren edustaja, joka totesi, että lapsia isoine pelikasseineen pitää kuljettaa autolla. Tämä on yllättävän tuttu argumentti tämäkin Suomesta; Päivi Lipponen totesi juuri Iltalehden haastattelussa että lapsiperheelle auto on muka välttämättömyys. Ehkä autottomat eivät saisi edes lisääntyä, tai ainakin lisääntyville pitäisi kustantaa valtion toimesta ajokortti?
FRP:n (Edistyspuolue, paikallinen Perussuomalaiset, nimessä on tietty tavoittelematon ironia) edustajan mukaan kaupunginosavaltuusto ei voi tehdä kovin omavaltaisia irtiottoja liikenneratkaisuissaan, vaan kyse on koko kaupungin asiasta. Niin onkin; Oslon kaupunginkin mittakaavassa Sagenen joukkoliikenneyhteydet ovat varsin hyvät, ja alueen ohitse kulkee usea bussi. Paikallisbussien vuorovälejä tuleekin tihentää houkuttelevana vaihtoehtona yksityisautoilulle, muuten alueesta tulee - kuten eräässä yleisöpuheenvuorossa viitattiin - loukko, jonne paikalliset ulkoilijat eivät jalkapallo-otteluiden aikana pääse turvallisesti.
Näkymä lähimmältä bussipysäkiltä. Oikealla häämöttää Ekeberg Hagebyn siirtolamökkialue, ja suoraan edessä, alle sadan metrin päässä Voldsløkka. Ai miten niin ei pääse bussilla, ja pysäkiltä on niin kovin pitkä matka kantaa urheilukassia...
Mitä liikenteelle sitten pitäisi tehdä? Venstren edustaja tyytyi toteamaan - ilman mitään ratkaisuehdotuksia - että asiaan pitäisi saada ratkaisu yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, joista osa oli sitä mieltä, ettei heitä kuunnella, ja että etenkin Høyre syyllistyy kovakorvaisuuteen. Høyren edustajat kiistivät tämän ponnekkaasti, ja kehottivat olemaan heihin yhteydessä. Toinen høyreläinen jopa sanoi, että stadionille vievästä Stavangergatasta tultaisiin tekemään ympäristökatu eli miljøgata, mitä ihmettä sitten tarkoittaakaan. Ehkä sillä saa ajaa vain biopolttoainetta käyttävällä tai kenties polkuautolla, tai sitten siitä koristellaan esplanadi.
Stavangergatan tuleva ympäristökatu?
Siitä, tultaisiinko lisääntyvä automäärä sitten sijoittamaan stadionin alle mahdollisesti kaivettavaan parkkiluolaan vai lähikatujen asukaspaikoille, ei oltu yksimielisiä. Tosin paljon äänessä ollut høyreläinen taas pyysi ajattelemaan omaa napaa kauemmas, todeten että Voldsløkkasta voisi tulla alueen brändi ja vetovoima(kas kun ei kilpailukyky, tuttu kokoomuslainen ideologia taas huutaa tyhjyyttään)tekijä, ja että koska sagenelaisetkin asioivat (omilla autoillaan) oman alueensa ulkopuolella, on aivan loogista ja hyväksyttävää että tännekin tullaan muualta. Tosin eräs pitkän linjan paikallispoliitikko - noin 60 -vuotias mies, joka ei edes omista autoa! - totesi, että hän ei tarvitse Sagenessa autoa, mitä hän piti alueen hyvänä puolena.
Asukaspysäköintiä lähikadulla, siirtolamökkialueen vieressä. Minne väliin tänne muka mahtuisi? Vertailun vuoksi, ottelupäivinä Helsingin vanhan jäähallin vastapäinen "joutomaa" lasten liikennepuiston ja ratsastuskentän välissä täyttyy autoista. Jalankulkijalla tai pyöräilijällä ei ole silloin väliin mitään asiaa.
Asiakaspysäköinti on nykyisellään Voldsløkkalla monin paikoin erikseen kieltokylteillä kielletty.
Henkilökunnalla kuitenkin parkkiruutuja piisaa. Ehkä heille pitäisi lahjoittaa Oslon julkisen liikenteen linjakartta, joka löytyy myös osoitteesta www.sporveien.no? Ehkä tähän mahtuisi yksi katukoriskenttäkin sekaan, tai sitten lapset voivat leikkiä piilosta autojen takana?
Jalkapallostadionin tarpeesta ei oltu aivan yksimielisiä. Paikalla ollut pitkän linjan kuntourheilija peräänkuulutti tarveanalyysiä. Parin-kolmen kilometrin säteellä on jo Ullevaalin kansallisstadion ja Bislett, ja FRP:n edustaja pani populistisesti vastakkain päiväkodit ja jalkapallostadionin, vedoten siihen että alueen väestömäärä on noussut voimakkaasti. Ehkä sitten kunnostetaan Ullevaalista uusi, uljas päiväkoti, ja tunnustetaan, että lapsien hoitaminen on urheilulaji. Tai ehkä urheileminen onkin lapsellista?
Järjestäytyneellä kilpaurheilulla on aina omat puolestapuhujansa, jotka ovat kaupallisia tahoja; kuntourheilun puolustaminen jää yksittäisille ihmisille ja kansalaisjärjestöille, ja kuntourheilun tarpeet jäävätkin usein jalkoihin (vertailun vuoksi, Suomen baseball-liitto yrittää lobata Maunulan ulkoilumajan läheisyyteen stadionia nurmikentälle, joka on nyt koiraharrastajien ja ulkoilijoiden yleisessä käytössä; baseballstadionin toteutuessa, aluetta voitaisiin pitää yleishyödyllisessä käytössä vain talvisaikaan. Tilanne on samankaltainen Talin golfkentällä, joka on hiihtäjien ja pulkkailijoiden käytössä talvisin.
Tämä nurmikko on demokraattinen, ei valikoi käyttäjiään eikä syrji ketään. Siihen sopivat lounastaukoa pitävät työmiehet, piknikillä olevat ystävykset, koiranulkoiluttajat kuin frisbeenheittäjätkin, sekä lukuisia vapaassa käytössä olevia pieniä jalkapallokenttiä.
Oikopolku alueen läpi lasten leikkipuistoon. Tämä oikotie on vaihtoehtoinen ulkoilureitti, lyhentäen puiston kiertävää reittiä noin puoli kilometriä.
Tali houkuttelee esiin muitakin analogioita. Kuten Talissakin, Voldsløkkassa on urheilupuisto ja siirtomökkialue vierekkäin, ja molemmissa urheilupuistoa kiertävän ulkoilutien pituus on noin 1,6 km. Helsingissä ahkeroiva yhden miehen anti-siirtolamökki- ja antigolflobby on ehdottanut, että Talin golfkentän tilalle rakennettaisiin Helsingin merellinen Tapiola, mikä on sikäli erikoinen ehdotus ettei Talin golfkenttä ole meren rannalla. Golfkentän vieressä taas on siirtolamökkialue, joka pitäisi sosialisoida, kuten kaikki muutkin epäoikeudenmukaiset etuoikeudet. Jos rinnastetaan kaksi elitististä - tai ainakin kallista - harrastusta, ilmailu ja golf toisiinsa; en muista nähneeni häneltä sellaista ehdotusta, että Malmin lentokentän tilalle voitaisiin rakentaa asuntoja. Tein tämän syrjähypyn siksi, että paikalla ollut pitkän linjan kunnallispoliitikko kertoi, että vielä 70 -luvun alussa läheinen Ekeberg Hagebyn siirtolamökkialue oltiin jyräämässä uuden Oslon päälentokentän tieltä; ehkä Helsingissäkin voitaisiin sijoittaa Malmin kenttä sopivasti jonkin siirtolamökkialueen paikalle? Ekeberg Hageby rauhoitettiin vasta vuonna 1974.
Ekeberg Hageby
Kuten Talissakin, täällä yleishyödyllinen ulkoilupuisto ja "harvojen etuoikeus" ovat sulassa sovussa, miltei kylki kyljessä.
Paikallisilla urheiluseuroilla - kuten Skeidin jalkapallojoukkueella ja Sagenen maahockeyseuralla - oli tilaisuudessa omat lobbaajansa, joista Skeidin edustaja korosti, että Skeid ansaitsee oman stadionin, ja häntä komppasi paneelin puheenjohtaja, jonka mielestä Skeid on tärkeä alueen identiteetinrakentaja, luoden positiivisia esikuvia alueen lapsille ja siten tehden ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Maahockeyn taas korostettiin integroivan alueen pakistanilais- ja intialaisperäisiä lapsia yhteiskuntaan heidän omaan kulttuuriinsa soveltuvalla tavalla; nyt maahockeystä innostuneet nuoret joutuvat vaihtamaan jalkapalloon, sillä maahockeyn pelaamiselle ei ole paikkaa.
Skeidin stadion, jonne silmämääräisesti mahtuisi pelaamaan yli puolet Veikkausliigan otteluista. Kuitenkin se on liian pieni Norjan toisen sarjatason alapään joukkueelle, mikä kertoo siitä, että pelien kuningas on Suomessa korkeintaan prinssi.
Moni yleisöpuheenvuoron käyttäjä mainitsi erikseen asuvansa suunnittelualueen naapurissa, mikä on Suomessakin yleinen argumentti; omakohtaisuus tekee kannanottohalukkuuden ymmärrettäväksi, mutta asian vastapoolina vaanii aina nimby-argumentti, jolla yleisen edun taakse piiloutuvat poliitikot voivat aina ampua alas sen asukasmielipiteen, jota he ovat tulleet kuuntelemaan. Paneelin Høyre-jäsen erikseen oikein ylpeili sillä, että hän edustaa koko kaupungin etua, eikä ole paikallinen. Hän myös muistutti yleisöä poliitikon vaikeasta tehtävästä joutua tasapainottelemaan eriävien intressien ristipaineessa, jolloin ratkaisut eivät koskaan ole kaikille täysin tyydyttäviä.
Yleinen neuvo kaikille asukkaille kaikissa maailmankolkissa: älä koskaan korosta olevasi lähialueen asukas ja sano, että asia koskettaa jotenkin sinua itseäsi. Ole aina huolissasi muista kuin itsestäsi, vaikka lapsista, mummoista, jonkin erityisryhmän puolesta tai naapurikaupunginosan yrittäjistä.
Eräässä yleisöpuheenvuorossa ihmeteltiin sitä, että jos alueelle rakennetaan jalkapallostadionin lisäksi vielä maahockeykenttä, sählyhalli ja skeittihalli, minne sitten ulkoilijat ja kuntourheilijat (bedriftsidrettere) mahtuvat? Mielestäni yhteiskunnan tulee aina pitää yleishyödyllisen kuntoliikunnan puolia, liike-elämän lainalaisuuksia noudattava kilpaurheilu kyllä pitää itse huolen omista eduistaan. FRP:n edustaja väitti, että vaikka urheilulaitosten vaatima tila kasvaakin, niin koko alueen pinta-ala kasvaa, ja siten myös vapaiden viheralueiden ala kasvaa. Sopii tosin ihmetellä, minne, sillä Voldsløkka on katujen ympäröimä. Ehkä avaruuteen, tai sitten alueelta häädetään yrittäjät, ne joista ainakin Høyre ja varmaankin myös FRP ovat niin kovin huolissaan?
Paikallisen yrittäjän takapihasta uusi viheralue?
Etelässä Voldsløkka rajoittuu varastoihin ja yrityksiin, idässä omakotitaloihin, pohjoisessa ja idässä tiehen. Kuva otettu Uelandsgatalta, johon Voldsløkka idässä loppuu, ja jota pitkin kulkee bussi 34, jolla pääsee keskustaan tai josta voi vaihtaa parin pysäkin päässä metroon, jolla sitten pääsee kaikkiin muihin ilmansuuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti