Helsingissä on pääkaupunkiasemastaan johtuen paljon valtakunnallisia laitoksia, joita on rakennettu myös kaupungin omistamalle maalle. Jos samanaikaisesti kaupungin laitoksia olisi sijoitettu valtion maalle samassa suhteessa, molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä.
Esimerkiksi musiikkitalo tulee siihen kuin se nyt tulee siksi että kaupungilla sattui nyt olemaan tällainen tontti vapaana - parempaa ei ollut tarjolla - ja valtio velvoitti kaupunkia järjestämään musiikkitalolle tontin koska kaupunki oli maanvaihtokaupoissa "antamispuolella". Korostan, että en vastusta musiikkitaloa sinänsä. Musiikki on Suomen huippu"tuotteita" ja se ansaitsee oikean pyhätön.
Pasilaan rakennettiin pääkirjasto 80-luvulla, koska vielä noina aikoina, osin kai kaikuna Eliel Saarisen Kuningasavenue-ajatuksen peruina, siitä piti tulla Helsingin uusi toiminnallinen keskus, ja kantakaupunki tuli rauhoittaman historialliseksi säilytteeksi, kävelymonumentiksi satunnaisille kaupunkinautiskelijoille, asukkaille ja turisteille. Pasilasta ei kuitenkaan tullut keskusta, ja Pasilan kirjasto onkin syrjässä ollakseen todellinen keskustakirjasto, vaikka sinänsä tarpeellinen. Ihastuttavalla, Anni Sinnemäenkin ylistämällä Rikhardinkadun kirjastolla taas ei ole kasvuvaraa.
Helsinki tarvitseekin todellisen keskustakirjaston, joka voisi kenties olla paitsi Helsingin uusi pääkirjasto, myös kansalliskirjastomme eli kirjallisen kulttuurimme lippulaiva. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että lähikirjastoverkkoa ajetaan alas ja aukioloaikoja lyhennetään, sillä kirjastot ovat kansansivistyksemme toinen kivijalka peruskoulutuksen ohella, yhteisesti jaettu demokraattinen oikeus sivistymiseen mutta myös viihdytykseen. Minne uusi ja uljas kirjasto sitten tulisi?
Keskustakirjastoasiassa valtio ei tietenkään tulisi osoittamaan hyvää hyvyyttään tonttia kaupungille, vaan tontti alistetaan normaalille tarjouskilpailulle, johon kaupunki voi halutessaan osallistua. Ilmainen tontti ja valmis rakennus keskustakirjastolle erinomaisella paikalla olisi Postitalo, jossa jo toimii kirjasto. Jostakin kumman syystä sitä ei saa muuttaa kokonaan kirjastoksi, vaikka siinä saa toimia esimerkiksi kahvila ja postimerkkimyymälä. Postitalossa olisikin syytä kaavamuutokseen, sillä talo tunnetaan jo toimivana musiikkikirjastona ja lisäksi Postitalo on ydinkeskustan kulttuurihistoriallisesti upeimpia rakennuksia. Toinen mahdollisuus keskustakirjastolle olisi Lasipalatsi, joka tietysti edellyttäisi kaavamuutoksen ja nykyisten yrittäjien vuokrasopimuksen umpeutumisen.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila ehdottaa uutta keskustakirjastoa Hakaniemeen. Näköjään demarit ovat oppositiosta käsin kepulaisempia kuin keskustalaiset itse; hekin ovat ryhtyneet alueellistamaan, sillä vaikka Hakaniemi onkin eloisa ja varsin keskeinen solmukohta, Helsingin ydinkeskusta on Senaatintorin, Erottajan, Kampin ja Rautatieaseman muodostaman vinoneliön sisällä.
Jotta keskustakirjaston voisi sijoittaa Hakaniemeen, sitten pitäisi Helsingin keskusta ensin siirtää Hakaniemeen. Minä soisin mieluusti Hakaniemelle kirjaston, mutta keskustakirjaston on oltava paikassa, jossa kulkee - sekä sattumalta että tarkoituksellisesti - kaikkein eniten ihmisiä päivittäisillä asioillaan, ja silloin oikea paikka on Mannerheimintien varressa.
Ja Demareille tiedoksi: Suomen Keskustaa ei pidä sekoittaman Helsingin keskustaan. Yksi niistä on puolue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti