Stop töhryille –kampanja, joka pyrkii siivoamaan katukuvaa graffiteista ja muusta omavaltaisesta kaupunkitilaa sotkevasta toiminnasta, on herättänyt viime viikkoina runsaasti keskustelua. Kuitenkaan graffiteiden tai töhryjen olemassaolossa ja niihin suhtautumisessa ei ole kyse ainoastaan kaupungin siisteydestä tai edes erilaisten kulttuurimuotojen suvaitsemisesta. Pikemminkin kyse on siitä, kuka saa sotkea kaupunkia ja millä ehdoilla.
Äskettäin Helsingin katukuvasta poistui sadoittain roskakoreja, koska Helsingin kaupungin sopimus, jossa se myi roskakorinsa mainostiloiksi JCDecauxille, päättyi. Seurauksena oli lisääntyvä kaupungin roskaantuminen. Koska sopimukset sitovat vain sopimusaikana, vastuu lisääntyneestä roskaisuudesta on kaupungin, ei JCDecauxin. Vastuuta kaupungin siisteydestä ei voi ulkoistaa.
Oletan, että JCDecaux maksoi oikeudestaan käyttää yhteistä tilaa sievoisen summan kaupungille. Samaten maksavat kaupungille vuokrina kaupunkitilasta kauppayrittäjätkin. Ne tuskin kuitenkaan maksavat korvausta siitä melusaastasta, joka puskee niiden julkisiin tiloihin – kuten kaduille ja kauppakeskuksiin asettamista kaiuttimista. Ne tuskin maksavat myöskään niistä mahdollisista vammoista, joita seuraa jos jalankulkija törmää liikkeiden ulkopuoliseen tilaan, kaduille asetettuihin mainosständeihin.
Kaupunkitilaa saastuttavat ja väärinkäyttävät monenlaiset tahot. Ilmeisesti ne, jotka jo muutenkin maksavat, saavat saastuttaa ja väärinkäyttää kaikkien yhteistä tilaa ikään kuin kaupanpäälliseksi ilman edesvastuuseen joutumisen vaaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti