Helsingin seudulla näyttää olevan poliittinen yksimielisyys siitä, että nimenomaan hyvätuloisista lapsiperheistä on sopivaa ja järkevää kilpailla, mutta kuitenkin täällä on tosiasiassa paljon sinkkuja , moni heistä pienituloisia - kuten opiskelijat - joilla ei ole varaa asua täällä, elleivät saa kaupunginasuntoa. Yksiöiden neliöhinnat ja -vuokrat kun ovat isommat kuin perheasunnoissa, puhumattakaan muista asumiskuluista, jotka eivät ole suoraan verrannollisia kotitalouden pääluvun kanssa.
Valtiovallan pitäisikin rakentaa Helsinkiin perheasuntojen lisäksi myös pieniä sinkkuasuntoja, sillä yksinäistalouksien määrä vain kasvaa ja lisäksi mahdollistaa isojen asuntojen pilkkominen pienemmiksi myöntämällä remonttilainoja.
En väitä, etteikö tänne tarvittaisi myös perheasuntoja - varmastikin tarvitaan. 75 neliön keskivaatimus on vain epärealistinen. Jos rakennettaisiin sinkuille esimerkiksi 5000 kappaletta 35 neliön asuntoja (monelle riittäisi pienempikin!), sitten perheille tulisi 5000 kappaletta 115 neliön asuntoja. Ja suurin osa lapsiperheistä on joko yhden tai kahden lapsen perheitä, jotka eivät tarvitse näin isoa asuntoa. Ison asunnon lämmittäminen kuluttaa paljon energiaa, ja suuri osa neliöistä on hukkakäytössä.
Enemmän tekemistä olisi lapsiperheiden palveluissa ja ympäristössä kuin asuntojen koon kasvattamisessa. Elinympäristö kun ei useimmilla rajoitu neljän seinän sisään. Lapsiperhemyönteinen asuinalue on turvallinen ja vihreä; lisäksi peruskauppapalvelut löytyvät kävelymatkan päästä, päiväkodit ja ainakin ala-aste samaten kävelymatkan päästä. Tämä vaatii aktiivista politiikkaa, järkiperäistä yhdyskuntasuunnittelua, jossa palvelut ja liikenneyhteydet ovat jo valmiina ensimmäisten asuntojen valmistuessa. Näin menetellään Ruotsissa, jossa uusien asuinalueiden rakentamisen edellytyksenä on se, että jokaisesta uudesta asunnosta tulee olla maksimissaan puolen kilometrin etäisyys lähimmälle joukkoliikenteen pysäkille.
Matalimpia kaupungin työntekijöiden palkkoja pitää kohottaa, jotta täällä olisi varaa asua. Helsingin tulisi kantaa vastuunsa sosiaalisesta asuntotuotannosta - eli kaupunginasunnot, aso-asunnot ja hitakset - sillä me olemme jääneet systemaattisesti jälkeen sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteistamme. Kovan rahan asuntoja olemme kyllä rakentaneet, ja lisää tulee: Helsinki rakentuu lähitulevaisuudessa pääasiassa merelle. Merenranta on aina haluttu asuinpaikka, ja Helsingiltä vaaditaankin kovaa tahtotilaa ja vastuunkantoa sosiaalisen asuntotuotannon takaamiseksi myös Hernesaareen, Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Koivusaareen ja Kruunuvuorenrantaan.
Ainakin Hernesaareen, Jätkäsaareen ja Kalasatamaan sopiikin mainiosti rakentaa; ne sijaitsevat nykyisen kaupunkirakenteen yhteydessä ja niiden rakentaminen ei vie kallisarvoisia virkistysalueita. Kuitenkin edellämainitut alueet tulee rakentaa siten, että ranta pysyy yleisessä virkistyskäytössä; lisäksi ne tulee alusta asti liittää kantakaupunkiin raideverkolla. Näillä alueilla tulee välttää niitä virheitä, joita ollaan tekemässä Kruunuvuorenrannan alueella, jossa taas virkistysalueita uhrataan asukkaiden kanssa jo sovitun öljysatama-alueen lisäksi.
Miten asuntojen kustannustasoa sitten voidaan hillitä? Asuntojen kustannukset ja varustetaso tulee eritellä nykyistä tarkemmin. Asuntokohtainen sauna maksaa ja kuluttaa sähköä; lisäksi nykyjärjestelmässä jokainen asukas subventoi asuntonsa ostohinnassa esimerkiksi lämmitettyjä autopaikkoja ja autotalleja, tarvitsee niitä sitten tai ei. Periaatteen tulisi olla, että kukin maksaa siitä mistä tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti