Hakamäentien iltapäiväruuhkaa. Nyt Hakamäentietä perus"parannetaan", jotta sinne mahtuisi enemmän autoja.
Oletko nähnyt Joel Schumacherin elokuvan ”Falling down” (suomennettuna Rankka päivä), jonka päähenkilöä esittävä Michael Douglas saa kerran aamuruuhkassa tarpeekseen, jättäen autonsa vihaisten autoilijoiden tukkeeksi?
Asuin vuonna 1994 Lauttasaaressa paikassa, jossa parvekkeeltani saattoi ihailla paitsi auringonlaskua, myös Länsiväylän työmatkaliikennettä. Minulla oli mututuntuma siitä, että ikkunani ohi kulkevissa autoissa – jotka kaikki muuten menivät Espoon suuntaan – matkustaa useimmiten vain yksi ihminen, mies, valkoinen. Päätin testata hypoteesiäni, ja aloin laskemaan autoissa istuvien ihmisten määrää umpimähkään valitussa sadassa autossa, jotka matoivat peräkkäin ikkunani alta. Sain tulokseksi 141, joka on kahdenkymmenen tuhannen neliöjuuri alaspäin pyöristettynä.
Totta kai ihmisten on saatava liikkua; heidän on päästävä töihin, harrastuksiin mutta ennen kaikkea koteihinsa. Kimppakyydit tulisikin tehdä mahdollisiksi; nyt kimppakyydin tarjoaja tulkitaan laittomaksi taksiammatin harjoittajaksi, vaikka hänen tulisi saada verovähennys kaupunkiliikenteen ja –ilman hyväksi tekemästään työstä.
Meillä Helsingissä ei onneksi sentään kaupunki-ilma ole yhtä saastunutta kuin esimerkiksi Pekingissä ennen olympialaisia tai edes yhtä saastunutta kuin vaikkapa Ateenassa, mutta ihan tarpeeksi saastunutta esimerkiksi Töölöntullin alueella tai Kurvin kulmalla siihen, että allergiset ja astmaatikot saavat oireita. Kurkkua pistelee, nenä vuotaa ja on vaikea hengittää.
Biokaasuautot voivat olla osaratkaisu paikallisen kaupunki-ilman laatuun, mutta globaalia ilmastonmuutosta ne eivät pysäytä, koska polttoaineen saamiseksi on kaadettava happivarastoina toimivia sademetsiä; lisäksi on kannattavampaa viljellä maissia polttoaineeksi kuin maissia ihmisravinnoksi, mikä taas johtaa elintarvikepulaan ja nälänhätään. Sähköautojen käyttösäde taas ei vielä nykyisellään riitä edes mökkiajeluille; lisäksi ainakin meillä Helsingissä suurin osa energiasta tuotetaan hiilivoimalla. Sähkö ei tule pistorasiasta, kuten maitokaan ei tule maitokaupasta.
Liikenteen haitat eivät kuitenkaan palaudu silkkoihin saasteisiin. Liikenne aiheuttaa myös melusaastetta, joka vilkkaimmin liikennöidyillä alueilla, kuten Töölöntullilla ja Kurvissa ylittää kaikki raja-arvot. Lisäksi liikenne on vaarallista; jokainen liikennekuolema on turha.
Helsingin yhdyskuntarakenne on pääpiirteittäin jo valmis, rohkaisten autoliikenteeseen. Paljon on kuitenkin tehtävissä. Raideliikenteen lisäämisen lisäksi on otettava käyttöön ruuhkamaksut, joista juuri on valmistunut Vihreän sivistysliiton eli Vision selvitys.
Vision malli perustuu kaupunkiliikennemaksuun, jossa yksityisautoilija maksaa Helsingin pääväylillä liikkumisesta arkipäivisin kello 7-18 välillä joko päivittäistaksan (5 €), kuukausitaksan (80 €) tai vuositaksan (850 €). Summa voi kuulostaa suurelta, mutta sitä vastaan saa käyttöönsä joukkoliikenteen seudullisen matkakortin vastaavaksi ajaksi.
Kaupunkiliikennemaksu ei ole autoilijoiden kurittamista kepillä, vaan porkkanan tarjoamista erilaisten liikkumisvaihtoehtojen etsimiseen. Kaupunkiliikennemaksun arvellaan tuottavan Helsingissä 60-80 miljoonaa euroa vuodessa, joka voidaan käyttää joukkoliikenteen palvelutason parantamiseen, vuorovälien lisäämiseen ja uusien linjojen perustamiseen.
Joukkoliikennemaksu on palvelumaksu, jonka vastineeksi saa joukkoliikenteen lipun, paremmin palvelevan joukkoliikenteen, vähemmän ruuhkia ja paremman ilman. Hyötyjiä olisivat vähenevien ruuhkien ja paranevan ilman takia kaikki liikkujat ja liikkujaryhmät.
Niille, jotka väittävät, että systeemi on kallis, tiedoksi, että on arvioitu, että vuotuiset kustannukset olisivat tuotoista noin 15-20 prosenttia. Loput voitaisiin panna esimerkiksi joukkoliikenteen kehittämiseen. Niille, jotka valittavat joukkoliikenteen saamasta subventiosta muistuttaisin, että nyt subventoidaan tieliikennettä yleensä, ja huomattavalla summalla: esimerkiksi Hakamäentien parantamisen Helsingissä ennakoidaan maksavan 100 miljoonaa euroa ja Kehä III:n parannukset Vantaalla 255 miljoonaa ja Kehä I:n pullonkaulojen parannukset 107 miljoonaa. Nykyinen liikenteen kasvu edellyttää noin 100 miljoonan euron investointeja vuosittain pääkaupunkiseudun tie- ja katuverkon kehittämiseen.
Ruuhkamaksuja kannattaa kerätä kaikilta pääkaupunkiseudulla liikkuvilta autoilijoilta, ei vain ulkopaikkakuntalaisilta, sillä joukkoliikenteen paraneminen ei hyödytä heitä, paitsi vähenevinä ruuhkina pääkaupunkiseudulla.
Lisää vihreästä kaupunkiliikennemaksusta voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti