Asuntoministeri Jan Vapaavuoren mielestä Vihreiden ehdotus tulojen mukaan porrastetusta televisiomaksusta on pöljä idea, vähän niinkuin maitolitran hinta olisi porrastettu. Ei tarvitse olla lehmä ymmärtääkseen, että tämän sinänsä pöljän idean torppaaminenkin on pöljää. Ei tarvitse myöskään olla lehmä voidakseen juoda maitoa eikä sitä maitoa tarvitse juoda ollakseen lehmä.
Yleisradion tarkoitus on tuoda valistus jokaiseen kotiin. Ehkä pikkuisen viihdettäkin. Televisiomaksu on tarkoitettu Ylen toiminnan rahoittamiseksi, mutta sitä joutuvat maksamaan kaikki joilla on ohjelmien – minkä tahansa kanavien – katsomiseen sopiva laite. Näin ollen mitään yhteyttä tv-maksun ja valistetuksi tulemisen välillä ei ole. Käytännössä television pakkoasiakkaiksi tehdyt kansalaiset eivät maksa siitä, mistä heidän väitetään maksavan eivätkä he saa sitä mitä he tilaavat. Eikä television katsominen ole subjektiivinen oikeus. Oikeus saada tietoa sen sijaan on, mikä on huomioitu toimeentulotuessakin, viimeksi joskus kivihiilikaudella.
Jos televisiota haluaa katsoa, oikeudenmukaisin tapa olisi maksaa siitä mitä katsotaan. Tämä mahdollisuus oli yksi pääargumenteista aikoinaan digitelevisiota lanseerattaessa. Vähän kuin että EU-jäsenyys toisi viinit maitokauppoihin. No, ei tuonut. Käytön mukaan maksaminen vähentäisi aika paljon television katsomista, ja lisätä esimerkiksi lukemista, liikkumista tai käsitöiden tekemistä. Eikä tämä sovi mainostajille, joiden edut ovat vastakkaiset esimerkiksi kirjastolaitoksen tai kansan muun liikunnanharjoittamisen kuin tv-kaupasta tilatulla vylpyttimellä pumppaamisen kanssa.
Jos televisiottomuutta pitää huutavana yhteiskunnallisena epäkohtana, epäilen että kyse on projektiosta, jossa kaivataan unohdusta kansalle. Tai sitten televisiottomuuden valittamisessa on kysymys vakavampien ongelmien puuttumisesta, siitä, että itse asiassa asiat taitavatkin olla ihan hyvin, vaikka toimeentulotukea voisikin korottaa ainakin tv-maksun tai laajakaistaliittymän hinnan verran.
Ei Ylen toiminta toki telkkariin rajoitu. Ajatellaan esimerkiksi Radion sinfoniaorkesteria, jonka konsertteja joskus näytetään telkkarista. Siitä kiitos Ylelle. Ja koska Yle on muutakin kuin televisioyhtiö, ehkä se pitäisikin sittenkin rahoittaa budjetista.
Televisiomaksun subventoimisen sijaan pitäisin mieluummin huolta siitä että tietoa on kaikkien saatavilla. Ja viihdettä. Joskus ne ovat jopa sama asia. Tietoa voi hankkia television lisäksi esimerkiksi internetistä, sanomalehdistä ja ilmaiseksi kirjastosta, jossa ihminen saa nähdäkseen myös internettiä ja sanomalehtiä. Kirjasto onkin yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä, mahdollisuuksien tasa-arvon takaaja. Kirjoja, elokuvia, internettiä ja musiikkia ei saa ilmaisiksi mistään muualta kuin kirjastosta. Siihen minä satsaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti