Kun kirjoitin keväämmällä (löytyy otsikkoa klikkaamalla) säveltäjä Robert Schumannin olleen jäähyllä kolmisen vuotta, ainakin hänen sinfonisen tuotantonsa, nyt hän pääsi pois jäähyltä vihdoinkin, tällä viikolla.
Herbert von Karajan ei ottanut häntä pois sieltä, mutta kuunnellessani ystävältäni lainaamaa Schumannin nelosta inhimillisen puutostilan mieleeni tuoneet mielleyhtymät olivat hävinneet. Seuraavaksi uskaltaudun kokeilemaan Carlo Maria Giulinin, Josef Kripsin, Rafael Kubelikin ja George Szellin versioita selvittääkseni oliko ansio Karajanin tulkinnan Schumannin partituurista vai oman, positiivisemmaksi muuttuneen tulkinnan elämäni partituurista. Säveltäjä on palannut musiikilliseen ruokavaliooni! Eläköön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti