Tänään, tiistaina 5.6. vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä ympäristöpäivää 36. kerran. Kampanjapäivät ovat kertaluonteisia interventioita, joiden tarkoitus on nostattamalla tietoisuuteen uusia asioita kylvää elämänmuutoksen siemen. Ilmastonmuutoksen ja roskaantumisen pysäyttäminen, eliölajien ja kokonaisten biotooppien pelastaminen vaatii kuitenkin radikaaleja ja pysyviä muutoksia. Meillä ei ole varaa ajatella, että yksittäisen ihmisen teot olisivat vain pisara valtameressä, vaan talkoisiin tarvitaan meitä kaikkia.
Arkipäivän ympäristöteot ovat lopultakin aika yksinkertaisia. Lajittelemalla roskat ja välttämällä yksityisautoilua pääsee jo alkuun. Seuraava askel onkin sitten kilpailuttaa sähköyhtiö.
Myös kuntien ja valtiovallan tulee osallistua ympäristötalkoisiin. On hienoa, että valtioneuvostoon saatiin ympäristövaltiosihteeri ja että tälle paikalle niin loistava henkilö kuin Oras Tynkkynen, mutta se ei riitä. Tuoreen hallituksen vasta-alkaneella taipaleella ympäristö on jo kärsinyt valitettavia erätappioita. Näistä mainittakoon toivottua pienemmäksi jäänyt suurten kaupunkien joukkoliikennetuki ja ainakin vuodella siirtynyt Marja-radan aloittaminen. Lisäksi tämä hallitus joutuu - tavalla tai toisella - ottamaan kantaa mahdollisen lisäenergian tuottamismuotoon. Vielä tarttis tietää, tarvitaanko lisäenergiaa ylipäätään. EU -tasolla Satu Hassin ja kumppaneiden aloite kieltää hehkulamput EU-alueella toivottavasti etenee.
Kun hallinnossa ja politiikassa puhutaan yleensä ympäristöstä, kansalaiset ymmärtävät sen luontona. Kaupunkien täydennys- ja tiivistysrakentamista tavataan perustella muun muassa sillä, että tiivis yhteiskuntarakenne säästää ympäristöä ja energiaa, koska muuten elintilapakolaiset pakenevat kehyskuntiin. Niin säästääkin, mutta kaupunkilaiset tarvitsevat omat henkireikänsä eli viheralueensa, ja niiden puuttuessa virkistysaluepakolaiset suhaavat kesämökeille ja aarnimetsiin harva se viikonloppu. Professori Liisa Tyrväisen tutkimukset osoittavat, että virkistysalueiksi ymmärrettyjen viheralueiden taloudellista merkitystä ei ymmärretä eikä sille olla kehitetty yksiselitteisiä mittareita. Kuitenkin, virkistyskäytössä olevat viheralueet mahdollistavat arkiliikuntaa, joka taas tukee kansanterveyttä. Tällä taas on ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona ennalta-arvaamattoman suuri kansantaloudellinen merkitys.
Politiikasta on etenkin 90 -luvun alusta tullut talouden jakojäännös. Talous tekee interventioita politiikkaan, eikä esimerkiksi päinvastoin. Tämän huomaa television vaalitenteissäkin, jossa muille asioille jätetään loppuun osio "muut asiat", joille hups, ei yllättäen jääkään aikaa. Yhtenä tämän koko nyky-yhteiskunnan läpäisevänä talousparadigman heijastusilmiönä on kaavoitus. Taloudellinen kaavoitusparadigma ilmenee kerrosneliömetreinä ja mitoitustarpeina. Jos asumisen laatua voidaankin Mehr lebensraum-politiikassa mitata yksioikoisesti neliömetreinä per asukas, näissä laskelmissa ei osata huomioida asunnon ulkoseiniä ympäröivän elinympäristön laatua. Elämänlaadusta puhumattakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti