"Me" ja "muut" määrittyvät kohtaamisissa. Toisin sanoen, ne ovat suhteellisia, eivät absoluuttisia termejä. "Meitä" ei ole ilman "muita" ja päinvastoin, eikä "meitä" ja "muita" ole tarpeen määritellä ilman toista osapuolta. "Toiseus" määrittyy kulttuurieroina, erilaisina arvostuksina ja elämäntapoina, ja se sementoidaan maantieteellä.
Vasta kun tapaamme "muita", syntyy tarve merkitä reviirin rajat, ja samalla se, millä ehdoilla niiden sisäpuolelle astutaan. Kaikille ei käy se, että jotkut "muut" ottavat asiakseen ylittää tuon rajan, mutta kriittiseksi suhde muotoutuu silloin kun joku "muiden" edustaja tekee jotakin "meidän" tapojemme vastaista tai ainakin toimii silminnähden eri tavalla.
Rukoushetket kumartaen kohti Mekkaa eivät kuitenkaan ole rikos. Silloin, kun joku "muu" tekee ihan oikean rikoksen - esimerkiksi ottaa pakkovallalla naisen, rikkoen tämän persoonallista integriteettiä käyttäen tähän seksuaalisuutta (siis suomeksi, raiskaa) - hänen tekonsa selitetään hänen kulttuurinsa kelvottomuudella tai hänen kulttuurinsa ristiriitaisuudella "meidän" kulttuurimme kanssa, ja tästä seuraavalla hämmennyksellä ja angstilla.
Jos joku meikäläinen syyllistyy moiseen, syy on tietenkin äkillisessä "naksahduksessa". Tällöin ei syytetä kulttuuria vaan hetkellistä inhimillistä murtumaa. Tällöin vika ei ole suomalaisessa kulttuurissa vaan yksittäisessä vikapäässä, joka ei ole ihan priimoin kappale. Mistäköhän naksahdukset sitten johtuvat? Ehkä riittämättömyyden tunteesta, oman elämänhallinnan menetyksestä, joihin yhteiskuntamme turvaverkostot eivät ole osanneet reagoida ajoissa.
Molempien - siis sekä "meidän" että "heidän" - tekemuksissa on yksi yhteinen nimittäjä. Yhteiskunta. Yhteiskunta, joka ei ole kyennyt "integroimaan" maahanmuuttajia. Yhteiskunta, joka ei ole tarjonnut riittävästi ja riittävän ajoissa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Totta kai ihmisellä - siis aikuisella, jota ei olla julistettu holhouksen alaiseksi - on viime kädessä vastuu siitä, miten oman elämänsä laittaa, mutta jos yhteiskunta redusoidaan toisistaan poikkeaviksi alakulttuureiksi ja enemmän tai vähemmän vastuullisiksi yksilöiksi, silloin yhteiskunnan voi tarpeettomana lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti