Työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen ja tietyssä määrin sairaus, tai ainakin sairastavuus ovat paitsi yksilön traagista tilaa kuvaavia indikaattoreita mutta myös sosiaalisia ilmiöitä. Eivätkä mitä tahansa ilmiöitä, vaan ongelmia. Ne eivät ole vain ihmispolon itsensä ongelmia, vaan sosiaalisia ongelmia. Mutta siitä, että ne kuvaavat yksilön traagista tilaa, ei seuraa, että niiden syy tulee sälyttää yksilölle itselleen. Sitäpaitsi tärkeintä on, että kyseisistä ongelmista kärsivää ihmistä autetaan, syiden etsiminen on kuin etsisi tulipalon syytä sen sammuttamisen sijaan. Palomiestä, joka näin tekisi, kutsuisin hölmöläiseksi. Yhteiskunta, joka ulkoistaa väestövastuunsa alueellaan asuvista kansalaisista, on tällainen hölmöläinen. Eikä mikä tahansa hölmöläinen, vaan historiansa unohtanut ja vastuuton hölmöläinen.
Uusliberalismin erottaa nähdäkseni perinteisestä liberalismista se, että siinä tahdotaan nähdä markkinat kaiken poliittisen ohjauksen ulkopuolisena, neutraalina ja ei-moraalisena subjektina. Eivät markkinat mikään subjekti ole. Markkinat koostuvat subjekteista, jollaisia ovat yritykset ja ihmiset. Ja markkinoilla on sääntöjä, rooleja ja normeja, joita voidaan tosin rikkoa, mutta sääntöjä rikotaan missä tahansa: koulun pihalla, luodessa uutta taidetta tai liikenteessä. Ei uusliberalismi kuitenkaan ole vailla moraalia: se moraali, jonka se on irrottanut markkinoilta, käytetään kelvottomien markkinasubjektien moralisointiin. Uusliberalistille sellainen ihminen, joka ei kykene itse uusintamaan omaa työvoimaansa, on kelvoton, arvoton ja itse asiassa hänet sietäisi tuhota.
Uusliberalismi, joka on tuonut talousliberalismin takaisin paraatiovista, on samalla salakuljettanut Troijan puuhevosen tavoin takaovesta elämäntapa-ja kulttuurikonservatismin. Tarkoitan sellaista patamustaa porvallismia, jossa päräytetään sos-varoitussignaali kun nähdään vilaus tai edes vihjauskaan mistään, missä on ”sosiaalinen”, varmaan siksi että sitä luullaan sosialismiksi.
Kulttuuri on sosiaalinen ilmiö. Samoin uskonto. Ja tavat. Puhumattakaan rooleista ja normeista, jotka niihin liittyvät ja jotka pitävät kyseiset ilmiöt kasassa. Hyvänä esimerkkinä käyköön liikennekulttuuri, joka ei ole vain sosiaalinen ilmiö, vaan kaksoissiteellä varmistettu sosiaalinen ilmiö. Kokoomuslaiset, jotka kuvittelevat liikenteen koostuvan atomistisesti omissa koppakuoriaisissaan ajelehtivista subjekteista, syyllistyvät kaksinkertaiseen väärinymmärrykseen. Liikenne, jos mikä,on perin juuri sosiaalinen ilmiö, jossa joka ikisen subjektin valinnat vaikuttavat kaikkiin muihin. Eivät vain tien päällä vaan siinä, onko ylipäätään olemassa tietä, jonka päällä olla. Ja jokaisen yksilöllisen liikkujasubjektin liikkuminen, atomistista tai ei, vaikuttaa toisten tottumuksiin sitä kautta, että jos jollakin liikennemuodolla on kysyntää, tällä voidaan perustella myös sen tarjonta. Tosin yhtä lailla tarjonta vaikuttaa kysyntään. Tämän tietää jokainen, joka on seurannut veden käyttäytymistä kun hiekkarannalle kaivetaan kanava.
Jokaisen yksilöllisen subjektin kokemukset toimivat ohjausvaikutuksina hänen henkilökohtaisille tuleville preferensseilleen. Suomeksi: hän sisäistää vallitsevan ja ottaa siihen kantaa, tavalla tai toisella. Hän joko toimii kuten enemmistö tai eri tavoin kuin enemmistö. Siis: liikenne on sosiaalinen ilmiö ja kulttuuri on sosiaalinen ilmiö. Olisin yllättynyt, mikäli myös liikennekulttuuri ei olisi sosiaalinen ilmiö.
Markkinat eivät ole subjekti. Ne koostuvat subjekteista. Sellaisina – oikeina tai näennäisinä markkinoina - ne ovat perin juurin sosiaalinen ilmiö, kuluttajineen, asiakkaineen, tuottajineen, tilaajineen ja ties minä subjekteineen, oikeine tai näennäisineen. Joka luulee markkinoiden olevan subjekti, itse asiassa olettaa kovin vähän ihmisen kykyjä ja mahdollisuuksia olla subjekti. Haloo uuslib./Kokoomus! Minä luulin, että te uskoitte ihmisiin, heidän yksilöllisiin mahdollisuuksiinsa, haluihinsa, tahtoonsa, kykyihinsä ja valintoihinsa! Siis: ovatko ihmiset valitsevia subjekteja vai vain markkinoiden akanvirrassa ajelehtevia uppotukkeja? Voisitteko selventää? Ovat vai eivät? Asia ei taida olla teille itsellennekään selvä.
Sosiaalisten ilmiöiden syyt ovat sosiaalisia. Ei Hitler ollut natsismin syy tai Stalin stalinismin. Syyt olivat aikansa historiallisessa, kulttuurisessa, poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa, jossa riittävän - tai liian - moni ihmisyksilö unohti olevansa subjekti. Ei vähiten näiden historiallisten tragedioiden opettamana on syytä muistuttaa, mikä ihminen on: tiedostava, ajatteleva, luova, tunteva, moraalinen, tulkitseva ja arvokas subjekti. Jos nyt joku ei tätä muistaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti