Tänään taas starttaa Maan Ystävien järjestämä kuukausittainen Kriittinen pyöräretki Mantan patsaalta kello 17. Retken tarkoituksena on saada yleinen mielipide havaitsemaan fillaristin heikon aseman kaupunkiliikenteessä pyöräilemällä Helsingin niitä reittejä pitkin, jotka ovat pyöräilijöille kaikkein ongelmallisimpia.
Suomessa fillari on liikennejärjestelmän ikuinen "toinen": se ei ole jalankulkija muttei autokaan, eli ikään kuin ei kotonaan missään. Tämä näkyy ainakin helsinkiläisessä liikennesuunnittelussa; pyörätiet ovat paikoitellen hyvin epäloogisia, ne katkeilevat, pyörätiet saattavat vaihtaa tien puolelta toiselle tai loppua kuin seinään.
Tästä seuraa ajoittaisia vaaratilanteita; eräs opiskelukaverini kuoli kymmenen vuotta sitten kun pyörätie päättyi, ja bussi tuli eteen. Munkkiniemessä kuoli yksi ihminen viime kesänä, koska pyörätie meni bussin käyttämän tien ylitse,vaihtaen ikään kuin kaistaa yllättäen siten, että tämä vaihto tapahtuu bussin näkökulmasta katsoen pensaikon takana.
Ongelma johtunee siitä, että täällä polkupyöräily koetaan liikunnaksi muttei liikennemuodoksi, eli fillarointia pitää ikään kuin lähteä erikseen harjoittamaan, sitä ei ymmärretä arkipäiväiseksi ja normaaliksi tavaksi liikkua. Eräälle tuntemalleni pyöräilyaktivistille on poliisi useamman kerran tullut kehottamaan poistumista Hämeentien varrelta, jottei vain sattuisi mitään sellaista vaaratilannetta, johon poliisi joutuisi puuttumaan.
Helsinki on sanonut edistävänsä pyöräilyä virallisesti, mutta käytännössä täällä esimerkiksi alikulkutunnelit mielletään kevyen liikenteen eritasoliittymiksi, mikä on tähän saakka ilmennyt siten että käyttäjä maksaa, vaikka aiheuttajan pitäisi maksaa. Nyt onneksi sentään Huopalahdentien alittava tunneli kustannetaan yleisistä liikennemäärärahoista, eikä erikseen korvamerkityistä kevyen liikenteen määrärahoista, mistä muuten leijonanosa palaisikin jo yhteen tällaiseen hankkeeseen.
Helsingin kaupunki voisi näyttää esimerkkiä työmatkapyöräilyn tukemisessa osoittaen suihkutiloja ja nykyistä enemmän pyörätelineitä työmatkapolkijoille, ja samaten työmatkapyöräily pitäisi jollakin mekanismilla saada verovähennyskelpoiseksi, esimerkiksi siten, että fillarin ja kaikki pyöräilyvarusteet voisi vähentää verotuksessa.
Pitääkö aina ensin tapahtua jotakin ennen kuin tehdään jotakin? Huopalahdentien alikulun syntymiseen tarvittiin kaksi kuolonuhria, lasta. Jos Helsingin kaduilla käveleminenkin koetaan vaaralliseksi, se johtaa siihen, että yhä lyhyemmätkin matkat kuljetaan autolla, mikä taas lisää katujen onnettomuusriskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti