Kaikille yhteinen (ja suomeksi siis, pakollinen) toisen kotimaisen kielen opetus on nykymuodossaan syytä lopettaa, tai ainakin opetusta ja niitä premissejä, joihin se perustuu, on syytä tarkistaa voimakkaasti. Miksi? Seuraavaksi esitän syitä, miksi toisen kotimaisen kielen opetus nykyisellään ei täytä niitä tarpeita ja kriteereitä, joilla opetuksen tarpeellisuus on perusteltu. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että keskityn tässä ruotsin kielen opetukseen toisena kotimaisena kielenä, ja selvyyden vuoksi muistuttakoon myös, että koko koulujen opetussuunnitelmaa olisi syytä tarkastella kriittisesti, mm. luopumalla tiukasta ainejaosta.
1.Ruotsin kielen opetusta on perusteltu sillä, että perustietojen opettaminen koko väestöpohjalle takaa riittävän kriittisen massan, josta löytyy myös riittävä määrä niitä suomenkielisiä, joiden kielitaito riittää sellaisten töiden hakemiseen, joissa vaaditaan molempien kielten hyvää osaamista.
Roskaa. Suomenkielisten ruotsinoppimisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on kansakuntamme suomenkielisten yleinen ruotsin taito. Jos näin väitetään, silloin oletetaan, että suomenkieliset kommunikoisivat keskenään ruotsiksi.
2.Ruotsin opetusta on perusteltu myös tasa-arvotekijällä: ruotsin taito antaa suomenkielisille mahdollisuudet pärjätä pohjoismaisilla työmarkkinoilla.
Roskaa. Hyvä ja aktiivisesti ylläpidetty kouluruotsi (siis ei peruskoulu- vaan lukioruotsi) saattaa riittää ehkä apuhoitajalle, mutta muiden työmarkkinat ovat maahanmuuttajien työmarkkinoita: siivoojien, postiljoonien ja taksikuskien, sillä erotuksella että suomalainen ei kvalifoidu maahanmuuttajaksi, joka olisi oikeutettu järjestettyyn norjan opetukseen, koska hänhän on jo pohjoismaalainen (vaikkei välttämättä skandinaavi). Kouluruotsi ei mitenkään riitä valmistamaan suomenkielisen etenkään kirjallista kielitaitoa sille tasolle, joka vaaditaan työskentelyyn julkisessa hallinnossa, tutkimuksessa tai suuressa osassa yksityistä sektoria muissa pohjoismaissa. Jos unohdetaan julkinen hallinto, jonne joka tapauksessa suomenkielisellä ei ole mitään asiaa, kannattaa panostaa englannin kieleen, jolla on edes rajoitetut mahdollisuudet hakea töitä tutkimuksen tai yksityisen sektorin parista.
Aina kun kansainvälisiä yhteyksiä laajennetaan Pohjoismaiden ulkopuolelle – Pohjoismaat ovat osa esimerkiksi sellaisia entiteettejä kuin ”Eurooppa” tai ”Maailma” - silloin puhutaan yleensä englantia. Näin silloinkin kun Pohjoismaita laajennetaan kattamaan vain sellaisiakin lähialueita kuin Baltia.
3.Ruotsin opetusta on perusteltu sillä, että kaikkien kielten osaaminen parantaa yleistä indoeurooppalaista (ja eritoten germaanista) etymologista pohjaa ja kielen tajua; tähän pohjaan sitten tarttuu helpommin myös muita kieliä.
On totta, että esimerkiksi hollanti ja saksa muistuttavat niin paljon pohjoismaisia kieliä, että niitä oppii helpommin jos osaa ruotsia, norjaa tai puhumattakaan tanskasta, mutta tuntikehys on kuitenkin realiteetti. Yleinen kielen taju kehittyy kaikkien kielten opiskelusta, ja opiskelu lisää oppimisvalmiuksia. Saattaa olla, että hollantia oppii sitten pikkuisen helpommin myöhemmin elämässä sen vähän perusteella, mitä jäi päähän kouluruotsista, mutta eipä sitten toisaalta ollut aikaa opiskella koulussa venäjääkään, joka taas voisi auttaa myöhemmissä puolan tai bulgarian opinnoissa.
4.Ruotsin opetusta on perusteltu myös aluepolitiikalla: koska ei voi tietää, minne oppilas tulee aikuisena muuttamaan, kaikille on annettava samanlaiset lähtökohdat, tulivatpa he sitten Kainalniemeltä tai Helsingistä.
Roskaa. Kainalniemelle on vaikeaa saada päteviä kielenopettajia, eikä siellä ruotsin kieli ole aktiivisesti läsnä arkipäivässä. Sitä ei näe katukylteissä, sitä ei kuule ratikoissa – eikä vain siksi ettei ratikoita ole – jolloin a) on vaikea perustella,miksi se olisi luontainen osa suomalaista arkielämää ja b) passiivinen kielitaito ei kehity. On totta, että ihmiset muuttavat, mutta sen saman kehnon kielitaidon, jonka kouluruotsipohjalla saa Kainalniemellä (tai Helsingissäkään), voi hankkia kursseilla myöhemminkin. Eikä muuttoliike ole yhdensuuntaista; kiitos aluepolitiikan, myös Kainalniemellä tarvitaan akateemisesti koulutettuja osaajia, niille, joilla on virkamiesruotsi käyty, taito, jolla Kainalniemellä muuten ei tee yhtikäs mitään paitsi silloin kun yksi satunnainen ruotsalaisturisti osuu paikalle.
Jos ruotsin kouluopetus halutaan säilyttää, sitä on kehitettävä, ei vain säilytettävä. Kieli ei ole säilytettävä arkistojen aarre, katoava kansanperinne, vaan se elää, sitä puhutaan ja kirjoitetaan, paitsi jos on kyse vepsästä, ostjakista ja vogulista. Tällöin kielenopetukseen pitää kuulua kulttuuriosuus, jossa selvitetään ruotsin kielen merkitys suomalaisuudelle. Topelius, Snellman, Runeberg ja Sibelius,kaikki merkittävimmät suomalaisen kuittuurin isähahmot olivat ruotsin kielisiä. Lisäksi asiaa voisi konstekstualisoida ja elävöittää osoittamalla, kuinka suuri osa slangisanoistamme on ruotsista.
5.Ruotsia (tai suomea) on syytä opettaa, jotta maamme eri kieliryhmät voisivat kommunikoida keskenään paremmin.
Roskaa. Kunhan kommunikoisivat ylipäätään. Vuorovaikutusta suomen ja ruotsinkielisten välillä on lisättävä tavoitteellisesti. Tiedän suunnilleen ikäiseni kaverin, joka kasvoi keskellä muuten suomenkielistä Kannelmäkeä ruotsinkielisessä taloyhtiössä, josta hänet ajettiin taksilla kilometrin päässä olevaan ruotsinkieliseen peruskouluun. Kaksvitosena hän ei juurikaan puhunut suomea, ei, vaikka hänenkin koulussaan oli ”pakkosuomi”.
Espoossa RKP:n valtuutetut vastustivat juuri lakkautettavan ruotsinkielisen koulun oppilaiden siirtämistä suomenkieliseen kouluun, varmaankin siksi, että heidän kielensä menisi ihan pilalle vuorovaikutuksesta suomenkielisten kanssa. Voi herran jestas. Minä soisin paljon enemmän tällaista vuorovaikutusta. Olisin suonut, että oma kouluni – Etelä-Kaarelan yhteiskoulu – ja se pellon toisella puolella oleva Kårbölen Grundskola olisivat edes joskus kohdanneet, edes lätkämatsissa tai vaikka vuosittaisella Keskuspuisto-kävelyllä. Nyt moni meistä ei ollut edes kuullutkaan heistä, ja päinvastoin. Miten siinä perustelet sitten tarpeellisuuden osata heidän kieltään jos heistä ei ole havaintoa, edes kuulopuheen tasolla?
6.Kielenopetus perustuu vääriin premisseihin ja se eristää kielen suljetuksi systeemiksi, ilman yhteyksiä muihin kieliin ja katkaissen sen kulttuuriset yhteydet, jopa yhteyden omaan kulttuuriinsa.
Jos ruotsin taito toisena kotimaisena kielenä, joka on hankittu mm. Helsingin yliopiston virkamiesruotsin läpäiseminen korkeimmin mahdollisin arvosanoin ja lukioruotsissa sellaisen tason saavuttaminen – kahdella intensiivikurssilla vielä prepattuna - jossa sijoitutaan valtakunnallisen ainekirjoituskilpailun mitalisijoille ja saadaan ylioppilaskokeesta 287/299 pistettä ja jota ollaan ylläpidetty tekemällä lähes koko työura virallisesti kaksikielisyyttä edellyttävässä julkishallinnossa, ei riitä pohjoismaisille työmarkkinoille, tällöin kielen opetuksessa on totisesti jotakin vikaa.
7.Kouluopetus ei auta arkisessa kommunikaatiossa.
Kouluopetus on aivan liian kielioppipainotteista, ja kielioppi ei ole siirrettävissä kielestä toiseen. Ruotsin taivutussäännöistä ei ole norjassa mitään hyötyä.
Kielenopetukseen tulee ottaa mukaan nykyistä enemmän eri arkielämän alojen temaattista sanastoa, jotka ovat paljolti kulttuurisidonnaisia. Esimerkiksi kasvi- ja lintulajien nimet, ruokalajit ja sairauksien nimet eivät kouluopetuksella avaudu.
8.Suomi on pohjoismaa.
Voi olla, mutta se ei ole Skandinaviaa. Suomesta tiedetään Ruotsin ulkopuolella muutamaa formulakuskia ja mäkihyppääjää lukuunottamatta hyvin vähän. Joskin suomenruotsia ymmärretään siksi verran hyvin muissa Pohjoismaissa että sillä pärjää, niin kouluruotsi ei tee 94% prosentista suomalaisista skandinaaveja. Me olemme siihen liian slaavilais-ugrilaisia, joilla on kuitenkin ollut kova hinku pohjoismaalaisiksi, ehkä siksi että olemme historiallista traumoista ja reaalisosialismin pelosta halunneet samastua Pohjoismaihin. Pohjoismaalaisuus on Skandinavian esikartano; pohjoismaalaiset kolkuttelevat skandinaavisuuden kartanoon, mutta ovat tuomittuja jäämään verannalle.
Nykyisiin premisseihin perustuva ruotsin opetus toisena kotimaisena kielenä jääköön siis historiaan, tai ainakin päivitettäköön premissit vastaamaan rehellisesti niitä perusteluita, joiden takia ruotsin opiskelu katsotaan kannattavaksi. Korvattakoon ruotsi mieluummin suomalaisen kulttuurin venäläis-ugrilais-ruotsalaisen historian ja pohjoismaisen yhteistyön kursseilla.
Aidosti kaksikielisillä alueilla lähetettäköön oppilaat vaihtoon toisenkieliseen kouluun, edes kahdeksi viikoksi samantyyppisesti kuin nyt työelämään tutustumisjaksossa, tai järjestettäkööt leirikouluja sillä toisella kielellä; ihanteellisinta olisi, jos näissä leirikouluissa olisi mukana molemmankielisiä koulukkkaita.
1 kommentti:
Voinko lainata sivullemme ?
Lähetä kommentti