On puhtaasti kansanedustajan oma asia, miten hän päättää suhtautua mahdollisuuteen palkata henkilökohtainen avustaja. Jotkut päätyvät poikaan tai tyttöön, toiset nuorennettuun versioon itsestä, joka usein on keskimäärin n. 24-vuotias valtiotieteiden tai Vihreiden tapauksessa, ympäristötieteen ylioppilas, usein nuori nainen, jolla on jo hieman kokemusta jostakin poliittisen paikallisjärjestöstä.
Toinen mahdollisuus on palkata avustaja siten, että tämä täydentäisi edustajan osaamista, muodostaen tälle vastapoolin. Tällöin avustajalla voisi olla ei vain vähän vaan hyvin paljon kokemusta, ja avustajan poliittisen kannan ei tarvitsisi heijastella työnantajansa arvomaailmaa. Miksi ihmeessä hukata kokeneiden eläkeläisten laajoja verkostoja, olkoonkin että esimerkiksi Lipponen ja Linkola sulkevat edessään vähintäänkin yhtä paljon ovia kuin avaavat. Heissä on avustajana sellainenkin etu puolellaan tyyppiarvoavustajiin verrattuna, että heille avustajanpaikka ei ole transitiohalli matkalla kohti paremmin palkattuja tehtäviä. He ovat jo olleet siellä, eikä henkilökohtaisen eteenpäinpyrkimisen himon pitäisi enää olla rasitteena.
Tällaisia mahdollisia työpareja voisivat olla (kansanedustajan nimi ensin, sitten avustaja). Ideoinnissa on käytetty työparina isääni:
Heidi Hautala-Paavo Lipponen
Ydinvoiman vastustajana tunnettu Hautala on tunnetusti – kuten kaikki vihreät, etenkin naiset – ydinvoima- ja kaasulobbari Lipposelle punainen vaate. Tunnetusti venäläisten ihmisoikeustaistelijoiden kanssa hyvissä väleissä oleva Hautala ja tunnetusti kauppa- ja energiapoliittisia intressejä painottava Lipponen muodostaisivat dynaamisen taisteluparin.
Tuija Brax-Sulo Aittoniemi
Vihreä oikeusministeri Brax saisi oivan täydentäjän ja laillisuusvalvojan poliisi Aittoniemestä, jonka maahanmuuttopoliittiset näkemykset ovat yhtä lähellä Braxin painotuksia kuin Bushin ja bin Ladenin näkemykset maailmanjärjestyksestä.
Johanna Sumuvuori-Raimo Ilaskivi
Sotaveteraanien asiaa ajava virkeä eläkeläinen Ilaskivi ja tunnettu rauhanaktivisti Sumuvuori jakanevat Suomen itsenäisyydestä luultavasti vain yhden käsityksen: sen, että heidän painotuksensa rauhaanpakottamisen keinoista eroavat toisistaan.
Mari Puoskari-Esko Kiesi
Mari Puoskari on paljon enemmän kuin mitä Audimies Kiesi odottaa naisilta: mukavuutta ja joustavia puskureita.
Paavo Arhinmäki-Harry Bogomoloff
Arhinmäki ja Bogo ovat molemmat helsinkiläisiä ja retoriikaltaan populisteja. Muuta samaa heissä ei sitten olekaan. Autoileva porvari ja kaupunkitilan yhteiskäyttöä puolustava vasemmistojohtaja muodostaisivat eloisan parivaljakon helsinkiläisten puolesta.
Timo Soini-Umayya Abu-Hanna
Soinin maailmankuva voisi terveellä tavalla järkkyä ja laajentua, jos hän saisi avustajakseen maahanmuuttajataustaisen naisen.
Paula Lehtomäki-Salla Tuomivaara
Lehtomäki, joka ympäristöministerinä aloittaessaan julisti haluavansa koristautua turkistarhaaktivistien verellä värjättyihin turkiksiin, voisi aloittaa pukeutumissulkeisensa kätevästi avustajansa verkostoista.
Päivi Räsänen-Pentti Linkola
Linkola osannee suorittaa tarvittavaa luonnonvalintaa Räsäsen viiteryhmissä, jolloin luonnonvalinnan karttuisa käsi kohdistuisi suhteellisesti epäilemättä - luonnollisista syistä - eniten juuri Räsäsen kannattajiin. Näin Räsänen saisi syyn laajentaa viiteryhmiään.
Toim.huom: Mari Puoskari ei tietenkään ole kansanedustaja - vielä - mutta hän toki tulee sellainen olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti