Politiikka takaisin politiikkaan!

Ainakin Iiro Viinasen ajoista koko maa on ollut arvollepantava. Kukas se olikaan silloin pääministerinä? 20 vuoden takaisesta lamasta alkaen valtiovarainministerit ovat johtaneet politiikkaa, ja muusta politiikasta on tullut talouden jakojäännös. Tämä on näkynyt vaalikeskusteluissakin, joissa tätä asetelmaa on vahvistettu. Niin ovat lähteneet muut ministerit kukin omille sektoreilleen, jotka kaikki on oltu arvollepantavia. Tulosvastuu, -johtaminen, myyntilogiikka, asiakkuusajattelu, palkitseminen ja rankaiseminen ovat tulleet jäädäkseen kaikille yhteiskunnallisille sektoreille, valuneet "ensimmäisestä" niihin muihin, siis toiselle ja kolmannelle.

Tätä asetelmaa on vahvistettu ennestäänkin vaalikeskusteluissa. Ne on säännönmukaisesti aloitettu talouspolitiikalla viimeiset ainakin 20 vuotta, ja jätetty esimerkiksi hyvinvointipolitiikka, terveyspolitiikka, sosiaalipolitiikka, liikennepolitiikka, kaavoituspolitiikka, ilmastopolitiikka, ympäristöpolitiikka ja kulttuuripolitiikka karsinaan "muut asiat", joille on jätetty aikaa ohjelma lopusta jos sitä aikaa on jäänyt. Yleensä ei ole.

Politiikka on mielestäni ihmisten etujen ajamista. Eniten edunvalvontaa tarvitsevat ihmiset eivät sattumalta ole niitä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan apua. Heille yhteiskunta näyttäytyy oikeudenmukaisuuden ylimpänä takaajana. Se takaa heille peruspalvelut ja se suorittaa tulonjakoa oikeudenmukaisuuden nimissä sekä takaa ainakin periaatteellisella tasolla mahdollisuuksien tasa-arvon. Ne, jotka tarvitsevat eniten politiikkaa, ovat yleensä siitä kaikkein syrjäytyneimpiä ja kokevat myös syrjätyneensä siitä kaikkein eniten. Eivätkä turhaan, sillä heidät unohdetaan politiikassa ensimmäisenä, kilpailtaessa milloin kilpailukyvystä, silloin hyvistä veronmaksajista ja tuolloin huippuosaajista.

En minä niin hippi ole että luulisin että kaiken hyvän jakamiseen ei tarvittaisi mitään jaettavaa. Pitää olla kakku jotta voidaan jakaa kakkua. Kaipaan kuitenkin politiikkaan sisältöä, keskustelua siitä, mitä jaetaan ja miksi ja mitä ei jaeta ja miksi ei. Kaipaan politiikkaa takaisin politiikkaan.

Perussuomalaisten voittoa pidettiin varmana jo ennen kuin yhtään ääntä oli annettu ja ennen vaalikampanjoiden aloittamista. Vaaliohjelmat vain sinetöivät tämän voiton, tehden vaalityötä Timo Soinin puolesta. Odotin jytkyltä vähän nasevampia sutkauksia, mutta vaaliohjelmien juontajat tulivat väsynen jytkyn apuun, ojentaen hänelle kultatarjottimella vaaliaseeksi Portugalin avustuspaketin, josta tuli vaaleissa perussuomalaisten avustuspaketti.

Toivon perussuomalaisten, yhtä lailla kuin muidenkin puolueiden kaivavan ö-mapeistaan esille ne kaikki avaukset, joita ei vaalien alla ehditty nähdä. Missä ovat hyvinvointipolitiikka, ympäristöpolitiikka, kulttuuripolitiikka ja niin edelleen? Missä on politiikka? Kiinnostaako perussuomalaisia sen enempää kuin muitakaan puolueita yhteiskuntamme hiljaisten, syrjäytyneiden ja vähäosaisten asia? Mikä on päätöksentekijöiden ihmiskuva? Onko ihminen ihmiselle veli vai susi?

Vaikka olenkin vähän hippi, tiedän hyvin, että maan päällä toiset eivät voi tulla ensimmäisiksi, saatikka viimeiset, oli kyse sitten sektoreista tai ihan oikeista ihmisistä. Arvon kuitenkin nekin ansaitsevat.