Sen, minkä talvisota ja jääkiekko yhdisti, kiekkoilijoiden voitonjuhlinta on nyt erottanut. Jääkiekkoilijat ovat esikuvia ainakin niille lapsille, jotka lätkäkärpäsen puraisemina nyt päättävät ryhtyä harrastamaan jääkiekkoa, ainakin niille heistä joiden silmissä kiiltävät nuo tarunomaiset kolme kultaista kirjainta: NHL, tai nyt myös ehkä jo KHL.
Kuitenkin, kuten Urheilulehden kolumnisti Petteri Sihvonen totesi, jääkiekkoilijoilta ei kannata odottaa moraalista johtajuutta. Leijonat edustavat kansaansa, eivät johda. Siinä mielessä he ovat rinnastettavissa kansanedustajiin, joita muuten itse kukin voi valita ihan mielensä mukaan: täysiraittiita, kohtuukäyttäjiä tai rapajuoppoja. Tai itse asiassa rapajuopot eivät ole valittavina, enkä tätä puutostilaa osaa pitää valitettavana. Meillä on ollut ihan liikaa tankeroita, joista tosin kaikki eivät juo omppumehua kummempaa.
Urheilu on nuorisotyötä, se nimittäin tarjoaa purkautumiskanavan yleensä juuri sellaisille nuorille jotka tarvitsevat nuorisotyötä. On se myös kulttuuria, jonka alakulttuureina on muun muassa katsomo- ja kannustuskulttuuria, ja tässä tapauksessa se on vieläpä kansallista kulttuuria. Ymmärrän urheilu-, kulttuuri- ja nuorisoministeri Stefan Wallinin virkansa puolesta esittämää närkästyneisyyttä, joka johtuu hämmennyksestä kun ei hän ymmärrä, pitäisi kiekkoilulta ottaa tuki pois vai pitäisikö tuki asettaa ehdolliseksi, ja millä kaavalla. Kiekko kun ei ole vain kansallista kansankulttuuria, vaan vieläpä kansallistettua. Jos kiekkoilija, joka on pelannut valtiovallan subventoimassa hallissa virallisesti hyväksytyllä Kaikki pelaa-ideologialla, rikkoo kansalliseksi symboliksi nostamansa pokaalin kännipäissään, tuleeko jääkiekkoa harrastavia tyttöjä ja poikia rangaista jotenkin? Sitoa luistimennauhat ihan kiusaksi umpisolmuun, hiekoittaa kaukalot tai kusta kypäriin?
Ensin samoja nuoria miehiä kiitellään, usein hyvinkin sotaisin metaforin äijämäisyydestään. Suomessa ei ole parempaa tapaa tulla sankariksi kuin lyödä, kukistaa, nujertaa, hakata: Ruotsi. Ensin huudetaan että hakkaa päälle ja tiettävästi myös sellaisia joita ei tällaisiin perheblogeihin kehtaa laittaa kun niihin voivat lapsetkin eksyä. Sitten kun nämä pojat loogisesti vetävät äijänroolinsa alusta loppuun, heille kauhistuneena heristellään sormia. Näiden äijien turnauksen aikana yhä paremmaksi ja tiiviimmäksi hitsautuneen joukkueen turnauksen vanhetessa parantuneet pelisuoritukset ovat näemmä vetäneet tv:n eteen myös peliä ymmärtämättömiä ja sitä tuntemattomia raatokärpäsiä.
Suosittelen laittamaan tv:n kiinni jos sieltä nähty järkyttää omaa sielunmaisemaa tai järkyttää omaa käsitystä suomalaisuudesta tai ylipäätään järkyttää mitään. Eikä sitä kannata avata vast'edeskään. Kannattaa viedä ne lapset siitä tv:n äärestä johonkin terveellisempään harrastukseen, kuten vaikka kuviokelluntaan tai pianonsoittoon, paitsi että kyllä pianisteiltakin voi kaatua kuppi. Sen verran monta pianistia tunnen että tiedän tämän. Ja moni taitoluistelija ja balettitanssija polttaa tupakkaa, jopa siinä määrin että ennen v-95 tupakkalakia heitä oli kuueman mukaan vaikeaa löytää pukuhuoeesta savupilven takaa. Tunnen myös sen verran monta poliitikkoa että tiedän heiltäkin menevän usein kupin nurin, ja ainakaan ilmaiseksi en aio ryhtyä heitä tässä leimaamaan huonoiksi moraalisen johtajuuden esikuviksi.
Ai niin, se on lupamaksuilla kustannettu televisio, josta sitä kännäystä tulee. Jos se siirretään mainoskanavalle, ei Wallinilla pitäisi olla koputtamista ellei sitten hänen toimialaansa siirretä viestintäministeriön alaisuuteen?
Se moraalinen johtajuus pitää löytyä sieltä kotoa, jos jostakin. Joka tapauksessa se tullaan kyseenalaistamaan oli se sitten mitä lajia ja laatua hyvänsä. Se kuuluu kasvuun, ja sitä kutsutaan nuoruudeksi. Jos jopa moraalifilosofien - jotka ovat arvokysymysten ammattilaisia - sanomiset dissataan ja primaarikasvattajille haistatellaan, en oikein osaa olla huolissani näistä veijareista. Kippis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti