Gustav Mahlerin (1860-1911) kuoleman satavuotisjuhlan (18.5.2011) kunniaksi julkaisen uudelleen arvion hänen laulusarjastaan Das Lied von der Erde. Oikeastaan se on sinfonia altto- ja tenorisolistille, joka noudattaa sovellettuna perinteistä neliosaisen sinfonian rakennetta.
Sen ensimmäinen osa on reipas juomalaulu- Das Trinklied vom Jammer der Erde - jossa elämänkokemuksesta hieman kulunut ja elähtänyt mies riemuitsee kurjuudesta. Toinen osa - Der Einsame im Herbst - on kuvaus kosmisiin mittasuhteisiin kasvavasta yksinäisyyden tunteesta, jossa kylmä syyspuhuri käy luihin ja ytimiin. Osat 3-5 (Von der Jugend, Von der Schönheit ja Der Trunkene im Frühling) muodostavat yhdessä scherzon, jonka "leikkisyys" ilmenee lähinnä kevyehköinä tempoina. Tässä suuressa scherzossa kuitenkin tunnelma on virittynyt odottamaan lopetusta, finaalia (Der Abschied), jossa alttosolisti kulkee kauhujen täyttämän matkan kohti lopullista hyvästijättöä kaikelle.
Teos perustuu kiinalaisiin runoihin, jotka Hans Bethge on toimittanut saksaksi. Erinomaisen johdatuksen teoksen tunnelmaan saa esimerkiksi lukemalla Pertti Niemisen toimittaman kokoelman Li-Tai-Pon runoja.
Parhaiten teoksen henki toteutuu säveltäjän ystävän Bruno Walterin klassisessa vuoden 1952 tulkinnassa, jossa vielä toinen jalka on romantiikan ajan Wienissä. Solistit - Julius Patzak elähtäneenä elostelijana ja etenkin Kathleen Ferrier alttosolistina - tekevät tulkinnasta unohtumattoman.
Toinen läheisesti Mahleriin liitetty kapellimestari, Jascha Horenstein sanoi teoksesta unohtumattomat sanat: "kamalinta kuolemisessa on se, ettei enää koskaan voi kuulla Das Lied von der Erdeä". Teos kannattaakin kunkin kuunnella, vielä omana elinaikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti