Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma. Suomen kaikkien aikojen paras levy, joka symboloi minulle aikaa, jolloin muutin äitini kanssa Vuorimiehenkadulta Kannelmäen ”vaaralliseen” lähiöön, ja samalla se symboloi omaa aikakauttaan, ja aikakautensa nuorison tuntoja, nuorison, johon olin liian nuori (9 v) mutta johon halusin samastua.
Miles Davis: Sketches of Spain. Levy, joka avasi minulle jazzin maailman, ei vähiten siksi, että levy ei oikeastaan ole jazzia, vaan bigbandsovituksia Joaquin Rodrigon ja Manuel de Fallan musiikista.
Derek and the Dominoes: Layla and other assorted love songs. Maailman paras rokki- tai oikeastaan blueslevy, jonka kitaransoittotaidetta voi ihailla riippumatta siitä, mitä pitää musiikista. Oli pitkään ainoa ei-klassinen levy, jota pystyin kuuntelemaan, ja siitä tulee mieleeni lukioajan polkuretket Haltialaan.
W.A.Mozart: Sinfoniat 39 ja 40; Wienin sinfonikot, joht. Ferenc Fricsay. Äitini osti ”kevyeksi huumeeksi”,joka salakavalasti toi klassisen musiikin olohuoneisiimme.
Amadeus-elokuvan soundtrack. Amadeus-elokuvan ansioista tulin Mozart¬-uskoon; Mozart toimi porttina Beethoveniin, jonka kautta tutustuin Brahmsiin, Bruckneriin Mahleriin.
W.A.Mozart: Pianokonsertot no 20 ja 21. Friedrich Gulda ja Wienin filharmonikot, joht. Claudio Abbado. Levy, joka opetti minut kuuntelemaan musiikkia. Yläasteikäisenä joskus menin sohvalle makaamaan, kuunnellen tätä levyä hievahtamatta.
L. van Beethoven: Sinfonia no 9. Elisabeth Höngen, Elisabeth Schwarzkopf, Hans Hopf, Otto Edelmann ja Bayreuthin festivaalikuoro ja –orkesteri, joht. Wilhelm Furtwängler. Taidemusiikin historian suurimman teoksen suurin levytys.
Gustav Mahler: das Lied von der Erde. Julius Patzak ja Kathleen Ferrier ja Wienin filharmonikot, joht. Bruno Walter. Maailman kauneimman musiikkiteoksen definitiivinen levytys, ei vähiten Kathleen Ferrierin ansiota. Syöpään kuolemaisillaan olevan Ferrierin vibraatto on koko ajan itkun rajamailla. Levytys tuo mieleeni suuren, yksipuolisen nuoruudenrakkauden, joka päättyi Lääkärinkadun puistoon eräälle suurelle kivelle.
Anton Brucker: Sinfonia no 6. Lontoon Filharmonia –orkesteri joht. Otto Klemperer. Levy tuo mieleeni ensirakkauteni päättymisen, ja itkin oboesolisti Sidney Sutcliffen soolon tahdissa, joka on toisen osan loppupuolella.
Wishbone Ash: Argus. Symboloi sitä aikaa, jolloin mina ja äitini aloimme toipumaan avioerosta, ja löysimme musiikin maailman. Levyn ”maihintoi” äitini silloinen (poika)ystävä Harri, joka oli mieleenjäävä persoona, boheemi muusikko.
Mikis Theororakis: Theodorakis sjunger. Konsertens stora final. Soundtrack kahden ensimmäisen kouluvuoteni yksinäisille aamiaisille.
Jukka Kuoppamäki: Villi lintu. Livetaltiointi, joka on ainoa levy, jonka sanoja olen koskaan kuunnellut ja jotka miltei jopa osaan. Ei ole kestänyt aikaa, mutta tuo mieleeni parhaat vuoteni äitini kanssa, koska oli äitini suosikkilevy.
Giuseppe Verdi: Nabucco –orjien kuoro. Esi vesittäjiä. Halpispainos tunnetuimmista Verdin ooppera-alkusoitoista ja –aarioista, joka tuo mieleeni nuoruuden lauantai-illat, joihin kuului pyöräretki, äidin laittamat kyljykset, ja punaviinipullo.
Harry Belafonte: Excerpts from Carnegie Hall Concert. Lapsuudenkotini ensimmäinen ja pitkään ainoa levy. Osasin pitkään tämän hyvätunnelmaisen konserttitaltioinnin kaikki välispiikit ulkoa.
Dschingis Khan: Dschingis Khan. Suosikkilevyni 9-vuotiaasta, jolloin vähän aikaa ajattelin ryhtyväni diskohileeksi. Tuo mieleeni parhaat alakouluystäväni Tanjan, Tonin ja Markon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti