Nuorisovaaleissa eniten äänestettiin Uudellamaalla (mukaanlukien Helsinki) ja Vaasan piirissä. Vaasan äänestysalueella suosituin puolue oli Keskusta, jonka kannatus oli miltei kaksinkertainen (27,4%) koko maan keskiarvoon (15,9%). Missään muualla Keskustaa ei äänestetty niin paljoa kuin Pohjanmaalla. Vihreät saivat Vaasan vaalipiirissä vain 5,4% kannatuksen kun taas valtakunnallisesti heitä äänesti 14,1% ja Helsingissä peräti 22,4%. Myös Vasemmistoliiton kannatus oli Pohjanmaalla selvästi alle keskiarvon; siellä heitä äänesti vain 2,4%, joka on nipin napin kolmannes valtakunnallisesta tuloksesta (7,1%). RKP:n suuri osuus Vaasan vaalipiirissä (14,8%) selittyy yksinkertaisesti sillä, että alueella on lähes umpiruotsinkielisiä kuntia.
Helsingin ja Vaasan vaalituloksessa ei kuitenkaan ole mitään muuta yhteistä kuin äänestysaktiivisuus. Vaasan piirin suurin puolue Keskusta saa Helsingissä vain 6,9% kannatuksen, mikä on heidän heikoin vaalipiirikohtainen tuloksena, mikä sekin jo on hämmästyttävän paljon. Kristilliset saivat samaten kaikkein heikoimman vaalipiirikohtaisen tuloksensa Helsingistä, SKP taas kaikkein parhaan.
Mitä tulokset kertovat? Mikä niitä selittää? Väitän, että tärkein selittävä muuttuja löytyy suhteessa yksilöllisyys-yhteisöllisyys –akseliin. Toinen akseli on arvokonservatismi-arvoliberalismi, jonka taustalla löytyy yhtenä selittävänä muuttujana edellämainittu yksilö-yhteisö –ulottuvuus ja piilevänä muuttujana ainakin uskonnollisuus, joka selittää osaltaan tiivistä sitoutumista oman uskonyhteisönsä arvoihin ja yhteisöllisiin arvoihin yleensäkin. Durkheimin sanoin, uskontohan on yhteiskunnan moraalinen kitti, jolla yhteiskunta pyhittää itsensä.
Uskonnollisuudesta ja yhteisöllisestä referenssistä seuraa välttämättä perinteisempiin arvoihin sitoutuminen kuin atomistisesta maallisuudesta. Kaikkein ateistisimmat yksilöt kieltävät koko arvoakselin olemassaolon, ollen nihilistejä.
Tässä on tarpeen tarkentaa yksilöyden ja yksilöllisyyden eroa. Ero löytyy arvoista. En väitä, että maallisuus ja yksilöys korreloisivat positiivisesti, mutta ero löytyy siitä, missä määrin yksilö arvostaa yhteisöllisiä arvoja. Uskonnollinen ihminen toteuttaa yksilöyttään maallistunutta ihmistä yhteisöllisemmin perustein ja motiivein.
Tietenkin edelläkuvatut ovat yleistyksiä. Eivät kaikki pohjalaiset ole uskonnollisia arvokonservatiiveja konformisteja, mutta Pohjanmaalla se on yleisempää kuin Uudellamaalla, vielä tarkemmin Helsingissä. Uusimaa on pienenä alueenakin varsin heterogeeninen: Kauniaisten ja Askolan maailmoita erottaa toisistaan enemmän kuin 100 kilometriä. Mutta on ero Pedersören ja Lapuankin välillä tuntuva. Uskallan kuitenkin olettaa, että Vihreiden äänestäjät ovat keskimäärin maallistuneempia kuin Keskustan kannattajat ja Vihreiden kannattajat toimivat ja ajattelevat atomistisemmin kuin keskustalaiset.
Kommunistien suosio itse asiassa vahvistaa teorian, tai ainakin tarkentaa syy-seuraussuhteita. Kun ainakin marxilaiset kommunistit ovat tunnustuksellisia ateisteja mutta he pitävät toimintaansa ohjaavana ylimpänä aatteellisena ohjenuorana kollektiivin etua, kommunistien suhteellisen suuri suosio maallistuneessa Helsingissä osoittaa että yhteisöllisyys ei selitä uskonnollisuutta vaan uskonnollisuus yhteisöllisyyden.
Mikä sitten selittää, että samaan määrälliseen lopputulokseen voidaan päätyä laadullisesti vastakkaisista lähtökohdista? Kun uskonnollisuus ja yhteisöllisyys viitoittavat esimerkkiä yksilölle ja voivat jopa painostaa häntä toimimaan kunnon kansalaisen tavoin, niin maallistuneessa, atomistisessa yksilöytymisessä taas äänestäminen ymmärretään asiakkuutena, kuluttajavalintana, joka on oman oman yksilökäyttäytymisen korkein ilmentymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti