Kehitysapu voitaisiin ihan hyvin lopettaa ihan kokonaan. Se tulisi korvata kehitysyhteistyöllä, joka tukisi inhimillisesti, sosiaalisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Kehitysapu leimaa vastaanottajansa, uusintaen siirtomaa-asetelman ja lisäten köyhien maiden riippuvuutta entisestään tässä maailmanjärjestelmässä. On inhimillistä haluta selviytyä itsenäisesti, muuallakin kuin selviytymisen eetoksen läpäisemässä Suomessa. Yhteistyössä sen sijaan – yllätys yllätys - tehdään yhdessä: rakennetaan kaivoja, kouluja ja sairaaloita, istutetaan puita, rakennetaan tulvavalleja ja viljellään maata.
Kehitysyhteistyö on velvollisuutemme vastuullisena kansakuntana ja osana ihmiskuntaa. Se ei kuitenkaan ole vain velvollisuus vaan mahdollisuus. Me, rikkaat maat, saamme siitä paljon. Me voimme kehittää uusia palveluita ja tuotteita, enkä tarkoita tällä kulutustavaraa vaan esimerkiksi vedenpuhdistusjärjestelmiä, kansalaisvaikuttamisen menetelmiä, puhtaita ja tehokkaita viljelymenetelmiä, koulutusmenetelmiä, yhteistyössä kehitysmaan kanssa. Näiden innovaatioiden kehittäminen ja vieminen luovat uusia työpaikkoja sekä tutkimus-, ja kehitystyöhön, koulutukseen ja vientikauppaan.
Kehitysyhteistyö parantaessaan kolmannen maailman hyvinvointia lisää vakautta ja mahdollisuutta demokratiaan ja parantaa kolmannen maailman maiden asukkaiden elinoloja ja vähentää humanitaarisiin tai muihin elinoloihin perustuvan maahanmuuton ja pakolaisuuden tarvetta. Tosin on se toisen maalaiseen rakastuminen tai vaikka puolison työn perässä muuttaminenkin itse asiassa humanitaarista maahanmuuttoa. Siihen on meillä suomalaisillakin oikeus.
Kuka tahansa meistä voi ottaa kummilapsen ja aika moni meistä voisi adoptoida lapsen köyhästä maasta. Tässä hyötyy sekä lapsi että lasta haluava, puhumattakaan väestön tasaamisesta. Me voimme ostaa lehmän, lampaan, vuohen tai kanan köyhään perheeseen paikalliseksi munivaksi tai lypsäväksi henkivakuutukseksi. Myös maahan- ja maastamuutto on kehitysyhteistyötä, jota muuten käydään myös ns. kehittyneiden maiden kanssa jolloin se voi olla osaamisen vaihtoa.
Ihan itsekkäistä syistä Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, saadakseen työvoimaa. Työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan ole aina ihan yksiselitteisesti inhimillistä. Työperäisen maahanmuuton imuroiminen saattaa luoda Suomeen paarialuokan, jossa maahanmuuttajille jätetään niin sanotut paskatyöt tai mcduunit, ihan miten nyt kukin haluaa sanoa.
On ihan selvää, että me tarvitsemme koulutettuja maahanmuuttajia esimerkiksi paikkaamaan lääkäripulaa. Meillä on pulaa myös esimerkiksi siivoojista, hoitajista ja jakajista, koska näistä töistä ei makseta sen vertaa että niillä voisi elättää itsensä etenkin kun meiltä puuttuu yhteiskuntasopimus nostaa matalia palkkoja ihan oikeasti ja laskea asuntojen hintaa ihan oikeasti, ei vain Jakiksessa vaan ihan kaikkialla. Ja näille töille tarvitaan tekijöitä nyt, ei viidestoista päivä. En kuitenkaan haluaisi Suomeen samalla tavalla segregoituneita työmarkkinoita kuin esimerkiksi Norjassa. Siellä pakistanilaiset ajavat taksia, turkkilaiset myyvät hedelmiä ja vihanneksia, puolalaiset remontoivat, suomalaiset synnytyttävät, latvialaiset hoitavat lapset ja ruotsalaiset myyvät vaatteita ja käytännössä vain koulutetut syntyperäiset voivat valita mitä työtä he tekevät. Siellä Pietari polttelee norttia vartioidessaan taivaan portteja ettei siitä aja sisään Escortteja. Sen taivaan nimi on norjalaiset työmarkkinat ja siinä escortissa istuu maahanmuuttajia.
Yhden yksisuuntaisen kehitysavun reliikin kuitenkin jättäisin: akuutit katastrofitilanteet. Niissä auttaminen on inhimillinen velvollisuus. Luonnolle emme voi paljoa mitään, tosin kehitysyhteistyössä voidaan esimerkiksi rakentaa patoja ja istuttaa puita, ehkäistä esimerkiksi tulvia tai eroosiota ja metsittää jättömaita, parantaa vesitaloutta ja mikroilmastoa. Sen sijaan poliittisille tai taloudellisille katastrofeille voimme paljonkin. Mitä koulutetumpia, terveempiä ja hyvinvoivempia ihmiset ovat, sen todennäköisemmin maaperä on suotuisa demokratialle ja tasa-arvolle ja sen vähemmän on tarvetta humanitaariselle maahanmuutolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti