Tällaisia tulevat kaikki tulevaisuuden talvemme olemaan, kiitos ilmastostrategiamme.
Kokoomus on opettanut, että politiikassa on tärkeää pitää korvat auki. Hallitus onkin sitten kuunnellut, tosin vain yhdellä korvalla. Tämänpäiväisen Hesarin mukaan hallitus lupaa taata teollisuudelle sen tarvitseman sähkön.
Suomen ilmastopolitiikasta päättävän Energiateollisuus ry:n mukaan sähkönkulutus kasvaa Suomessa vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 90,3 terawattitunnista 107 TWH:iin vuoteen 2020 ja lähelle 120 TWH:ia vuoteen 2030. Hallituksen arvioluvut eivät paljoa poikkea tästä: vuonna 2020 sähköä kulutettaisiin 103 TWH, ja vasta tämän jälkeen se laskee tai sen annetaan laskea.
Hallitukselle näköjään näyttää olevan tärkeämpää miellyttää Energiateollisuus ry:tä kuin täyttää jo sinänsä vaatimattomat Kioton ilmastosopimuksen ja toivottavasti sen seuraajan tiukemmat vaatimukset. Kioton ilmastosopimuksessahan teollistuneita maita velvoitetaan pitämään päästönsä vuoden 1990 tasolla. Tästä sallitaan poikkeus kehitysmaille, jotta nekin saavuttaisivat sen kehittyneisyyden autuuden, jossa me nyt olemme. Vai olemmeko? Jos Suomi aikoo poiketa Kioton sopimuksesta, me tunnustamme olevamme kehitysmaa ainakin ilmastopolitiikassa.
Jos sähkönkulutus kerran nousee, tämä edellyttää uusiutuvien energialähteiden voimakasta lisäämistä. Energiateollisuuden vaatimuksiin on luultavasti piilotettu rivien väliin - jos sitä ollaan piilotettu, sillä Hesarin mukaan ennustus edellyttää Olkiluodon lisäksi "vain" yhtä uutta ydinreaktoria. Hesarin mielestä siis ydinjäte on haitatonta ja uraanin louhinta ei saastuta. Uraani on joo, uusiutuva. Uusiutumisaika taisi muistaakseni olla vain noin 15 miljardia vuotta.
Samassa jutussa siteerattiin Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtaja Ole Johanssonia, jonka mukaan ilmastostrategia - anteeksi vain, mutta mikä? Köh. - on viemässä Suomesta kenties tuhansia työpaikkoja. Tämä ilmeisesti siksi, että Suomi mahtaa olla niin matalan teknologisen innovaatiotason maa, että me emme mitenkään pysty vaihtamaan saastuttavaa tuotantoteknologiaa vähäpäästöisemmäksi; lisäksi ehkä hän pelkää, että energiantarvetta ei kuitenkaan pystytä täyttämään uusiutuvilla energianlähteillä. Johansson ilmeisesti ei oleta, että Suomi ainakaan pystyisi tekemään ympäristöteknologiasta tai edes ympäristöystävällisestä teknologiasta itselleen kansainvälistä menestystarinaa; jos uusiutuvien energiamuotojen sovelluksiin tosissaan panostettaisiin, saataisiin menetettyjen työpaikkojen korvaamisen lisäksi tuhansia uusia.
Eikä tässä vielä kaikki. Ilmeisesti Suomi ei olekaan niin korkean teknologian maa kuin mihin itsemme tuuditamme. Jos todellakin savupiipputeollisuus edustaa viimeisintä high techiämme, taidamme olla todellakin jälkijunassa. Muissa teollisuusmaissa nimittäin savupiipputeollisuuden kulta-aika päättyi 1970-luvulla; tästä eteenpäin palvelut ovat vallanneet vähän kerrassaan teollisuuden asemaa. Tätä prosessia tavataan kutsua jälkiteollistumiseksi. Tämä prosessi on muuten Suomessa kulkenut samaa tahtia muun läntisen maailman kanssa, mikä Johanssonille ja elinkeinoelämälle muistutettakoon.
Ehkä Suomen elinkeinoelämän edustajien pakolliseen lukemistoon pitäisi kuulua vähäsen yhteiskuntatieteitä, ja päättäjiemme taas olisi syytä kuunnella teollisuuslobbareiden lisäksi myös hieman ympäristöjärjestöjä ja ilmastoasiantuntijoita. Ehkä Suomen sietäisi ottaa käyttöön todellinen ilmastostrategia, jossa kehitettäisiin elinkeinoelämän innovaatiopolitiikkaa käsi kädessä energiaa säästävän energiapolitiikan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti