Allaolevaa kirjoitusta tarjottiin Hesarin mielipidesivulle, jonne se ei kuitenkaan päässyt läpi.
Onko hyvinvointivaltio tullut tiensä päähän? Elinikäisiin työsuhteisiin ja selkeästi määriteltäviin ammatteihin perustuva ammattiyhdistysliike ja yhteiskuntaluokkiin perustuva Suomen puoluepoliittinen järjestelmä rakensivat hyvinvointivaltion yhteisymmärryksessä, ja tämä projekti tuli valmiiksi 60-70 -luvuilla samanaikaisesti perinteisen teollistumisen kanssa.
Nuoren mielenterveyskuntoutujan tilanne (HS 15.7.) ei valitettavasti ole mitenkään ainutlaatuinen. Hyvinvointivaltion rei’istä putoajia on niin paljon, että voidaan puhua pahoinvointivaltiosta. On lähinnä sattumaa, kummalla puolella luukkua kansalainen sattuu seisomaan, asiakkaana vai viranomaisena.
Kuten työelämätutkija Kimmo Kevätsalo kirjoitti (HS 13.7.), niin korjausesityksiä ei liene odotettavissa nykyisen kaltaiselta ammattiyhdistysliikkeeltä, ja valtiovaltakaan ei ole tilanteen tasalla. Tarvitaan joko uusi ammattiyhdistysliike tai ainakin kurssinmuutos päivittämään hyvinvointivaltio versioksi 2.0. Millainen se sitten olisi?
Poliittisista puolueistamme Vihreät ovat esittäneet perustuloa muutosturvaksi yhä nopeammin muuttuviin yksilöllisiin elämäntilanteisiin. Perustulon lisäksi työelämän, opiskelun ja työttömyyden välisiä raja-aitoja tulee madaltaa. Tempputyöllistämisen sijasta työharjoittelun, osa-aikatyön, sosiaalisen yrittäjyyden, oppisopimuskoulutuksen, voimaannuttavan ja kuntouttavan harrastustoiminnan edellytyksiä tulee aktiivisesti parantaa. Monia näistä keinoista pystyvät tarjoamaan nuorten työpajat, joiden ohjausresursseja tulee tukea nykyistä enemmän.
Michael Perukangas
valtiotieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti