Menetin äitini 25-vuotiaana, inhimillisesti ottaen aivan liian aikaisin. Vielä traagisempaa kuitenkin on menettää oma lapsensa. Uskon, että se on kaikkein pahinta, mitä ihmisen osaksi voi tulla. Mitkään sanat eivät lohduta. Osanottoni Kauhajoen koulusurman omaisille ja muille läheisille.
Ajatukset eivät vielä ole oikein jäsentyneet. On helppoa syyttää ärsykkeiden moninaisuutta ja arvotyhjiötä, nihilismiä tai yleisesti lisääntynyttä kilpailumentaliteettia. Oli miten oli, nuoret ovat liian usein yksin kysymyksiensä äärellä, rakentaessaan identiteettiä, muodostaessaan kuvaa ympäröivästä maailmasta ja koettaessaan löytää vastauksia kysymyksiin Miksi ja Kuka minä olen?
Tunnen useita nuoria aikuisia, jotka elävät alituisessa pelossa. Pelossa työpaikasta, opiskelupaikasta, rakastetuksi tulemisen puutteesta, hyväksytyksi tulemisen puutteesta. Kaikilla näillä nuorilla pitäisi olla ystävien lisäksi ainakin yksi aikuinen, jonka kanssa voi puhua, edes terapeutti. Valitettavan usein vain edellämainittujen pelkojen lisäksi he pelkäävät ainoan vakituisen suhteensa, terapiasuhteensa katkeamista. Nuorten elämäntilanne pitää huomioida kokonaisuutena, ja heille on laadittava pitkäjänteiset elämänhallintasuunnitelmat, joita myös seurataan. Nuoria ei saa jättää heitteille heidän täytettyään 18.
90-luvun alusta ollaan "satsattu" voimakkaasti avohoitoon, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että laitoshoito on korvattu terapioilla ja terapioita lääkekuureilla. Lääkkeillä voi kuitenkin lähinnä turruttaa; pilleripurkki ei ole avohoitoa. Yhteiskunta on vastuussa mielenterveyspalveluiden alasajosta, mikä on johtanut laajamittaiseen heitteillejättöön.
Oslossa asuessani, muistan Jokelan surman olleen pääuutinen jopa norjalaisissa tiedotusvälineissä. On silti äärimmäisen mautonta, että suomalaisissa tiedotusvälineissä vaivaudutaan referoimaan ulkomaalaisia tiedotusvälineitä, todeten, että Suomi ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen. Kas kun ei että kerrankin, jippii. No, Suomihan onkin yleensä varsin tylsä maa, eikä täällä tapahdu mitään jännittävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti