Minut on kutsuttu tänään malminkartanolaisen asukastalon, kumppanuustalo Horisontin tiistaikahvivieraaksi, elvyttäen samalla vanhan perinteen, jota olin herättämässä itse henkiin ja jonka jatkumoon ylpeänä itse liityn. Horisontin kahvila löytyy osoitteesta Vellikellontie 4, ja tiistaikahvit alkavat kello 14. Sinne kannattaa tulla ruokailemaan, lukemaan lehtiä tai vaikka pelaamaan korttia!
Tiistaikahvien ideana on ollut lähentää kansalaisyhteiskuntaa ja päätöksentekoa toisiinsa, antaen asukkaille herätteitä siitä, että päättäjätkin syövät samasta pöydästä kuin "tavalliset" ihmiset. Heihin kannattaa ottaa yhteyttä!
Tiistaikahvien merkitys on myös päättäjien muistuttamisessa ruohonjuuritason toiminnan voimaannuttavasta merkityksestä. Paikalliset harrastuskerhot, työpajat, kurssit, kahvilat ja kirpputorit ovat juuri sellaisia aktiviteetteja, joita päättäjät yleensä juhlapuheissaan ylistävät, mutta valitettavan usein tarjolla on käytännössä vain lämmintä kättä.
Viime laman alkuajoilta alkaen huolella rakennettua hyvinvointivaltiotamme on alettu purkaa etukäteisenä varotoimenpiteenä niiden aikojen varalta kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, eikä valtiomme huoltosuhde enää kestä. Samalla "vapautui" paljon ihmisiä työmarkkinoilta. Joistakin heistä tuli uuden hyvinvointivaltion tekijöitä, tai pikemminkin pahoinvointivaltion hyvinvointiaukkojen täyttäjiä, toiset putosivat näihin aukkoihin. Syntyi kolmas sektori.
Sosiologit osaavat tavallisesti laskea kolmeen. Kun aikaisemmin tavattiin ajatella dikotomialla, yksityinen-julkinen, kansalaisjärjestöt olivat palveluntarjoajina selkeästi jotakin uutta. Ne näyttävät usein toimivan ikään kuin yksityiset yritykset, ja joskus ne ovatkin sitä; paikoitellen on perustettu osuuskuntia ja vapaaehtoistyön verkostoja, mutta kuitenkin ne ovat käytännössä paljolti riippuvaisia julkisesta sektorista. Kansalaisjärjestöissä toimivien korvia varmasti lämmittää se, että heidän toimintansa saa paljon tunnustusta juhlapuheissa, mutta kuitenkaan toimintaa ei tueta rahallisesti, koska siitä mainitusta viime lamakaudesta alkaen politiikkamme ja yhteiskuntamme - ehkä jopa aikamme hengen?- on läpäissyt ajattelu, jonka mukaan kaikki on arvollepantava. Tämä siis siitä lähtien, kun meillä oli valtionvarainministerinä Iiro Viinanen, ja häneltä kävi käsky, että meillä on oltava malttia säästää, venyttää, kitkuttaa ja vitkuttaa vaikka kuinka kiukuttaa.
Vapaaehtoistyö on nimensä mukaan alussa vapaaehtoista. Pian siitä kuitenkin tulee tekijöilleen elämäntarkoitus, ura ja itse asiassa lopulta sisäinen pakko toimii vapaaehtoistyön moottorina. Samalla vapaaehtoistyön kutsumuksellisuutta on kätevä käyttää yhtenä perusteena olla tukematta sitä.
Horisontin lisäksi tänään pidetään palvelukeskus Kinaporissa kello 16.30 paneeli vapaaehtoistyöstä. Sinne kannattaa mennä näillä evästyksillä; menisin sinne minäkin, jos ehtisin Malminkartanon asukastoiminnalta.
Vapaaehtoistoiminnan pyörittäminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti