Allaoleva perustuu blogissani Myllypuron metsän puolesta julkaistuun materiaaliin. Blogiin pääsee klikkaamalla otsikkoa sekä linkkilistan kautta.
Seuraava kappale on ote kaavoituskatsauksesta:
Myllypuron voimalaitostontin pohjoisosaan suunnitellaan kaupunkimaista pientaloaluetta, jonka länsireunaan tulee mahdollisesti myös kerrostaloja. Kehä I:n Myllypuron liittymän itäpuolelle suunnitellaan toimitilaa ja osittain asuntoja. Ranckenintien sekä tulevan Lallukantien ympäristöön suunnitellaan pientalorakentamista. Myllypuron laakso säilyy pääosin puistona. Kaavaehdotus valmistuu vuonna 2008. Alueelle tulee noin 1500-2000 uutta asukasta ja noin 500 työpaikkaa.
Kaupunginhallituksen kannanoton mukaan:
"Adressia on myös kerätty siten, että se on ollut mm. Itäkeskuksen kirjastossa esillä Etelä-Suomen metsiensuojelua koskevan adressin yhteydessä ilman, että ohessa oli mitään informaatiota siitä, mitä Myllypuron alueelle ollaan todellisuudessa suunnittelemassa."
Tarkoittaako kaupunginhallitus siis sitä, että kaavaluonnoksesta tiedottaminen on asukkaiden vastuulla, eikä esimerkiksi kaupungin, joka on delegoinut tehtävän kaupunkisuunnitteluvirastolle, joka on kutsunut aluetta harhaanjohtavasti Vartiokyläksi? Jos Kaj toteaa, että kaavakuulutuksessa ollaankin käytetty oikeaa kaupunginosanimeä, alueen kutsuminen Vartiokyläksi on sama kuin jos kutsuttaisiin Soukkaa Espoonlahdeksi.
Seuraavassa kohdassa tullaan myöntäneeksi, että kohde ei ole merkittävä ratkaisu Helsingin sanottuun asuntopulaan, vaan tosiasiassa tärkeä metsäalue uhrataan "pilottikokeilun" koelaboratorioksi, jotta voitaisiin vastata jo alun alkaenkin kyseenalaiseen pientalorakentamisen tarpeeseen, tai ainakin osin väärintulkittuihin lapsiperheiden tarpeisiin, ja lisäksi osin väärintulkittuun hyvien veronmaksajien tarpeeseen:
"Kohde on merkittävä pientalorakentamiskohde Helsingissä, eikä sitä voi verrata esimerkiksi satamalta vapautuvien alueiden rakentamiseen kantakaupungissa. Myllypuron pientaloalue vastaa nimenomaan siihen erittäin suureen kysyntään, joka pientalotonteista Helsingissä on tällä hetkellä. Rakentamisalueen maapinta-alan pienentäminen ja kerrosalan korvaaminen korottamalla rakennuksia esimerkiksi Ratasmyllyntien varressa ei vastaa niitä tavoitteita, joita tämän alueen rakentamiselle on asetettu. Alue ei olisi enää houkutteleva pientaloalue"
Rakennusteollisuus RT ry:n tuoteteollisuusjaoston betoni- ja rakennusmateriaalitoimiala ja muurattujen rakenteiden ryhmä on toimenpidepyynnössään pyytänyt Kilpailuvirastoa tutkimaan, onko puuteollisuuden saamilla valtion tai kunnan myöntämillä julkisilla tuilla kilpailua rajoittavia vaikutuksia sekä tekemään tarvittaessa aloitteen julkisten kilpailunrajoitusten kilpailua vahingoittavien vaikutusten poistamiseksi ja puuttumaan julkista tukea saavan teollisuudenalan, puurakentamisen, markkinahäiriötä aiheuttavaan toimintaan.
Lisäksi toimenpidepyynnössä otetaan esille ns. pilottihankkeiden tukeminen sekä kaavoituksen kytkeminen tietyn rakennusmateriaalin käytön edistämiseen. Pilottihankkeilla tarkoitetaan suuria hankkeita, joiden avulla pyritään luomaan sellaisia yhtenäisiä laajempia kokonaisuuksia, että niiden yhteydessä voidaan myös tukea tietyn rakennusmateriaalin käyttöä.
Lausunnossa vapaasti referoiden todetaan mm. että on kyseenalaista määrätä kokonaiselle alueelle rakennettavien rakennusten julkisivumateriaali, koska taustalla voi olla kilpailua vääristävä poliittinen motiivi; kyse voi olla valtion puunkäytölle annettavasta erityistuesta. Lisäksi rakennettaessa tulisi ajatella myös kuluttajan eli asunnonostajan etua; käytettävä materiaali ei saisi vaikuttaa asuntojen hintakehitykseen epäsuotuisasti.
Myllypuron metsä uhrataan niinsanotulle pilottikokeilulle, joka ei edes ole pilottikokeilu. Hanketta on perusteltu yleisellä edulla; paitsi sillä, että näin saadaan pieneltä osalta helpotettua Helsingin sanottua asuntopulaa ja taattua Myllypuron palvelutason tuomalla lisää asukkaita, myös kokeilemalla kokonaisella alueella "uudentyyppistä" rakennustapaa, puusta rakennettua kaupunginosaa. Kuitenkin Kannelmäessä rakennettiin jo 70-luvun puolivälissä Kannelkylä, joka on kokonaan puusta.
Kun yhtä elinkeinoa - metsäteollisuutta - subventoidaan poliittisin päätöksin, tukemalla samalla alan työllisyyttä, samalla saatetaan lyödä korvalle niitä, jotka toivovat saavansa kohtuuhintaisen asunnon Helsingistä. Ilmeisesti asia perustellaan kokonaisuuden, eli nyky-Suomessa kansantalouden edulla. Pääkaupungin etu se ei kuitenkaan välttämättä ole, olkoonkin että maaseudun pitäminen elinvoimaisena edellyttää myös aktiivista elinkeinopolitiikkaa. Kuitenkaan kaikki eivät maaseudullakaan enää saa elantoaan alkutuotannosta ja alkutuotannon tuotteiden jalostuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti