Aivan ensimmäiseksi tahtoisin kiittää

Kiitos niille 47:lle, jotka katsoivat, että olen sopivin henkilö edustamaan heitä Porvoon valtuustossa! Itseäni en laske mukaan, ääniä tuli yhteensä siis 48.

Olo on nyt hieman tyhjä, kuten aina vaalien jälkeen kun ei tiedä, mihin vapautuneen toimintatarmonsa ja aikansa oikein käyttäisi. Onneksi saan viikon aikaa kerätä voimia ja tehdä ihan muuta. Kuten olla isä Norjassa asuvalle pojalleni, joka viettää nyt viikon kanssani.

Ensi viikolla alkavat sitten väännöt luottamuspaikoista. Vaikka valtuustopaikkaa ei nyt tullutkaan, lupaan olla mahdollisesti saamani luottamustehtävän arvoinen ja yrittää vakavasti ottaa sen substanssi haltuun, pyrkimys, johon olen vaihtelevalla menestyksellä onnistunut töissänikin. Lupaan myös jatkaa työtäni paremman Porvoon, Suomen ja ihmiskunnan hyväksi. Vaikka politiikka on joskus jopa kyyniseen taktikointiin asti käytännöllistä puuhaa, ilman idealismia tätä ei tekisi. Halu vaikuttaa omaan ja yhteiseen ympäristöön, käsitteen laajimmassa merkityksessä, on ainoa tietämäni tapa olla ihminen.

Paitsi äänestäjiäni, kiitän tuhannesti myös muita ehdokkaita! Poliittisessa vaikuttamisessa prosessi on usein oikeastaan palkitsevampi kuin lopputulos. Olen saanut laajalti uusia, hienoja tuttavuuksia puoluerajojen ylitse, mutta aivan erityisen upea porukka olimme me, Porvoon Vihreät. Olen ylpeä ja onnellinen kun olen saanut käydä jo kahdet vaalit tämän hienon porukan kanssa. Kiitos!

Wannabe-poliitikon puolisona saa osakseen useimmat poliitikon puolisona olemisen varjopuolet, ja aivan erityisen kiitoksen varaankin vielä omalle Sanna-kullalleni.

Tätä kirjoitustani ei enää ehditty julkaisemaan...

... ennen vaaleja. Lupaan kuitenkin jatkaa mielipide- ja muutakin vaikuttamista vaalien jälkeenkin, riippumatta siitä, mikä on henkilökohtainen tulokseni vaaleissa huomenna. Kiitokset kuitenkin Uusimaa-lehdelle, joka on ollut myötämielinen vaaliteemoilleni, ja ennen tätä kirjoitusta on julkaissut sinne tarjoamistani mielipidekirjoituksista seitsemän seitsemästä!

Kunnat vaarantavat asukkaidensa terveyden

Suomessa on valmisteltu terveydenhuollon yhteistä tietojärjestelmää Kanta-hankkeen puitteissa jo yhdeksän vuoden ajan. Hanke on edelleenkin kesken. Tästä on paljolti "kiittäminen" kuntia, jotka jarruttavat hanketta, samalla vaarantaen kuntalaisten terveyden. 

Viimeisimmässä Vihreä Lanka -lehden numerossa kerrottiin, että Suomessa kunnat hankkivat tahallaan toisten kuntien terveydenhuollon tietojärjestelmien kanssa yhteensopimattomia tietojärjestelmiä, koska ne voivat näin jarruttaa kuntaliitoksia. Lehdessä kuultu Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Teemupekka Virtanen vahvistaa tämän. Nyt lausuntoja ja kuvia pitää tilailla ties mistä, osa on sähköisenä, osa cd-levyllä, osa paperisina.

Sosiaali- ja terveysministeriön toivoisi myös laittavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n kuriin. THL vaikeuttaa hoitoalan henkilökuntapulaa hoidon tilastointi-, luokitus- ja raportointivaatimuksillaan, joiden täyttäminen vie kohtuuttoman suuren osan työajasta, eikä asiaa yhtään paranna järjestelmien yhteensopimattomuus ja jatkuvat käyttökatkot.

Koko maan kattavan terveydenhuollon tietojärjestelmän voisi tilata Viroon vastaavan järjestelmän luoneelta Maadis Tiikiltä.  Virossa se maksoi vain 10 miljoonaa, kun Suomessa kustannuksiksi on arvioitu 1,8 miljardia.  Potilasasiakirjojen siirrettävyyden parantuessa nopeutuisi myös hoito ja kunnat säästäisivät erikoissairaanhoidon kustannuksissa.

Toivon siis sosiaali- ja terveysministeriöltä tarmokkuutta. Terveydenhuoltoa vaikeuttava lainsäädäntö on purettava ja tietojärjestelmät saatava kuntoon, ja kunnat velvoitettava myös ottamaan yhteneneväiset potilastietojärjestelmät välittömästi käyttöön sitten kun ne on joskus saatu valmiiksi.

Michael Perukangas
porvoolainen vihreä osastonsihteeri

jk: (Julkaistiinpas se sittenkin, mutta vasta vaalien jälkeen. Se oli tämänaamuisessa Uusimaassa.)

Mitä ajan näissä vaaleissa?

Terveys kuuluu kaikille!

Ennaltaehkäisy kuntoon arkiliikunnalla ja ulkoilulla; vaalitaan viheralueitamme!

Lähetteet pois mielenterveyshuollosta!

Kouluja ei saa kurjistaa; tulevaisuuden porvoolaiset eivät saa syrjäytyä!

Kirjasto on kansansivistyksen kehto!

Kyllä pyöräteille, ei turhille teille!

Kyllä kirjastoautoille, ei automarketeille!

Joukkoliikenne kuntoon!

Lisätietoja: perukangas.blogspot.com

Michael Perukangas, vihreä ehdokas no 164,Kaivokatu

Syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle vähintään miljoonan

Valistuneimpien arvioiden mukaan 30 000 – 50 000 nuorta on syrjäytynyt Suomessa, ja jokainen heistä maksaa yhteiskunnalle vähintään miljoonan, puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista. Kaikki ennaltaehkäisy säästää pitkällä tähtäimellä peruspalveluissa. 

Koulujen oppilashuoltoresurssit ja neuvolat ovat avainasemassa sellaisina ennaltaehkäisevinä palveluina, jotka mahdollistavat varhaisen puuttumisen ja säästävät peruspalveluissa. Lisäksi tulisi harkita nuorisopsykiatrian lähetteiden poistamista.

Tehdessäni pari vuotta sitten kartoituksen nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisesta, osoittautui, että Suomen kunnissa erosivat paitsi palvelut, myös tiedot kuntalaisten oikeuksista ja kunnan velvollisuuksista. Joistakin kunnista sai etsimällä etsiä edes yhtä viranhaltijaa, joka tietäisi, miten kunnassa on järjestetty esimerkiksi työpajapalvelut tai joka edes tietäisi, mitä nuorten yhteiskuntatakuu käytännössä tarkoittaa. Näitä mustia aukkoja löytyy jopa Uudeltamaalta.
 

Joissakin pienissä kunnissa yhteiskuntatakuu on riippuvainen projektiavustuksista, kun taas toisissa kunnissa koko nuorisosektori voi henkilöityä yhteen ihmiseen, jolloin järjestelmä on hyvin haavoittuvainen. Näin on esimerkiksi lapsiperhekunta Pornaisissa, jossa ei ole edes toisen asteen koulutusta.  

Joissakin kunnissa  taas pidetään kunnan nuorisoa niin reippaina että kyllä he selviävät. On makuasia, onko tämä rehvastelua vai antautumista realiteettien edessä kun peruspalveluiden järjestäminen on mahdotonta.

Joissakin kunnissa yhteiskuntatakuu ei kuulu millekään hallinnolliselle sektorille. Näin voi käydä esimerkiksi silloin kun kyseinen sektori ostetaan kokonaisuudessaan kuntayhtymältä, jonka "kotipesä" voi olla jopa toisessa maakunnassa. Näin on esimerkiksi taloudellisella vakavaraisuudellaan pörhistelevässä Myrskylässä, jossa ei ilmeisesti olla huomattu sitä, että siellä on koko maakunnan kehnoin huoltosuhde. 

Tällaisissa kunnissa ilmeisesti otetaan annettuna, että nuoret joka tapauksessa muuttavat ulos kunnasta, ja tämän vuoksi niillä ei ole varsinaista nuorisotyötä. On makuasia, onko tämä realismia vai käsien nostamista antautumisen merkiksi, viimeinen sammuttaa valot -mentaliteettia.

Syyllistämättä varmasti hyvää tahtovia viranhaltijoita, kunnat tarvitsevat nyt sekä keppiä että porkkanaa. Nuorisotakuu edellyttää paitsi hallinnollisten sektoreiden, myös kuntien välistä yhteistyötä. 

Jokaisen Suomen kunnan tulisi viipymättä laatia suunnitelmansa siitä, miten nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan osana laajempaa kuntastrategiaa.  Tässä suunnitelmassa tulisi määritellä, mitä tapahtuu silloin kun yksikin nuori putoaa peruskoulusta tyhjän päälle. Siinä tulee määritellä, kuka soittaa ja kenelle, kuinka nopeasti, keitä kutsutaan neuvottelemaan ja millä aikataululla. 

Kaikkien nuorten elämään vaikuttavien tahojen on oltava mukana: niin viranomaissektoreiden, järjestöjen kuin koulujenkin. Porvoossa onkin onneksi tuoreessa budjettiesityksessä kirjattu jokaiselle nuorelle oma vastuuviranomainen, mikä onkin juuri tällainen oikeansuuntainen toimenpide. Lisäksi tulee sopia neuvonnan, palveluohjauksen ja seurannan mekanismeista, joilla varmistetaan, ettei nuori eksy matkalla. Laajemmassa kuntastrategiassa taas tulisi ilmaista toivottu tulevaisuudenkuva siitä, keitä kunnassa asuu ja millaisilla elämän edellytyksillä. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa.

Michael Perukangas

porvoolainen vihreä nuorisotutkija

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä tänä aamuna

Miten terveyspalvelut kuntoon?

Äsken päättyneessä kuntavaalitentissä kaikki puoluejohtajat näyttivät olevan sitä mieltä, että terveyspalvelut tulevat kyllä kuntoon, kunhan lääkäripula terveyskeskuksissa saadaan kuntoon, riippumatta siitä, mikä oli kanta ulkoistamiseen/yksityistämiseen ja siihen, tarvitaanko tähän Tony Halmeen vai Jorma Ollilan hartiat. Ja siitäkin kaikki näyttivät olevan herttaisen yksimielisiä, että lääkäripula ikään kuin itsestään selviintynyy kun työilmapiiri, johtaminen ja tietojärjestelmät saadaan kuntoon.

No hyvä. Jos terveydenhuolto tulisikin kuntoon vain kouluttamalla tai hankkimalla lisää lääkäreitä, siitä vaan sitten muuntokouluttamaan hoitajat lääkäreiksi ja päivittämään työttömät perushoitajiksi. Niitä tietojärjestelmiä käyttävät muutkin kuin lääkärit, mikä Timo Soinille muistutettakoon. Ja niihin lääkäri-hoitaja -työpareihin kuuluu toinen osapuoli, joista yksi vain on lääkäri, mikä Jyrki Kataiselle muistutettakoon.

Jos lääkärille sallitaan omaan työhön vaikuttaminen, terveydenhuollon työkulttuuri ei sillä suttaannu, koska se on niin hierarkkinen, että kun osastonlääkäri (suomeksi: virkaiässä vanhempi erikoislääkäri) ymmärtää, että hänen ei tarvitse tehdä röntgenpassitusta, hän nakittaa sen sairaalalääkärille (nuorempi erikoistuva lääkäri), joka ei ehdi tekemään sitä, koska hänelle on nakitettu myös kaikki osastonlääkärin kontrollikäynnit, joita osastonlääkäri ei ehdi tekemään koska erikoisosaajista on pulaa. Ja silloin kuvaan astuvat osastonsihteerit, jotka tulostavat ne samat puuttuvat röntgenpassitukset viitenä aamuna peräkkäin, aina uuden sairaalalääkärin tehtäviksi. Ja kun niitä taaskaan ei olla tehty, lähetti potkaisi kissaa eli sairaanhoitaja huusi osastonsihteerille.

Sitä minä myöskin ihmettelin, että työelämän reilujen pelisääntöjen puolesta puhuvat demarit olisivat valmiita uhraamaan nuorten lääkäreiden orastavan motivaation ja hiipuvan jaksamisen alalle pakottamalla heidät terveyskeskuksiin, joita edes demarit itse pidä houkuttelevina työympäristöinä.

Tilanne ei olisi näin paha, jos ennaltaehkäisy oltaisiin otettu vakavasti. Siitä ei tässä ohjelmassa puhunut kuitenkaan kukaan muu kuin Ville Niinistö.

Vaalilupaukseni nuorille

Tulen ehdottamaan nuorisopsykiatrian lähetteiden poistamista. En tule kannattamaan oppilashuollon ja kouluavustajien määrän leikkaamisia. Tulen omalta osaltani varmistamaan, että Porvoon budjettiesitykseen mainittu henkilökohtainen vastuuviranomainen säilyy lopullisessa budjetissa ja aion esittää myös, että Porvoo laajemmassa strategiatyöskentelyssään esittää skenaarionsa siitä, millaisia asukkaita Porvoo tulevaisuudessa toivoo, ja millaisiksi se näkee heidän elämisensä edellytykset (työ, koulutus, asuminen). Toisin sanoen, esitän, että Porvoo tekee nuorisostrategian osana strategiatyötään. Toivon myös, että tässä nuorisostrategiassa määriteltäisiin kuka soittaa ja kenelle silloin kun yksikin nuori keskeyttää opiskelun tai työvoimapoliittisen toimenpiteen, kuinka nopeasti, keitä kutsutaan neuvottelemaan ja millä aikataululla. Lisäksi tulee sopia neuvonnan, palveluohjauksen ja seurannan mekanismeista, joilla varmistetaan, ettei nuori eksy matkalla.

Lupaukseni on nähtävillä sivustolla Epätavallisia asioita, joka on tehty rakentavana, kansalaislähtöisenä korjaavana täydennysesityksenä tasavallan presidentti Sauli Niinistön kampanjalle Tavallisia asioita. Epätavallisia asioita voi lukea allaolevasta linkistä:

http://epatavallisia.fi/ehdokkaiden_ratkaisuja/

Sosiaalinen media, demokratian Mätäjoki

En osaa yleensä tuntea myötähäpeää, mutta katsoessani vaalitenttejä, häpeän puoluejohtajien puolesta. He eivät osaa käyttäytyä, etenkin Timo Soini luulee, että väittely on kilpailua siitä, kuka sivaltaa puskista nopeimmin ja sitten taas menee sinne pusikkoon piiloon. Ihan ovat kuin niitä viidesluokkalaisia, joita yritin opettaa toissa keväänä. Kyllä tulee ikävä Leif Salmenin ja Pekka Oksalan aikoja. He pitivät puoluepamput kurissa.

Eivät anna hyvää mallia kansalaisilleen, eivät. Mistä ihmeestä kansalaiset voisivat tietää, mistä näissä vaaleissa on kyse kun puoluejohtajat, Timo Soini etunenässä, johtavat heitä harhaan, puhuessaan EU:sta ja maakunnista ja hallituksista kun kyse on kuntavaaleista. Kunnissa ei ole hallitusta, kunnissa ei säädetä lakeja eikä kunnissa voi piiloutua pusikoihin. Kunnissa toteutetaan lakeja, ja siinä ei vastuunpakoiluilla ja sukkeluuksilla ole sijaansa. On ihan sama, kuinka moneen puoluejohtajat osaavat laskea, neljä tai kymmenen ei-ideaa. Numerot ovat kuitenkin näppäriä, koulukirjoissakin opetetaan että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Nyt on poliittisten sisältöjen ydintalvi.


Kun vaalitentissä nokittelevat toisiaan, että mitäs ei ole hallitus pitänyt lupaustaan ja tuonut puolivalmista sote-uudistusta ennen vaaleja, siitähän olisi tullut susi. En ymmärrä, miksi olisi moraalisesti oikein kansalaisia kohtaan tehdä huonosti, siis keskeneräiseksi jäänyttä, eli suomeksi, tuoda paskaa pöytään. Ja taas seuraavat kaksi hallituskautta sitä pitäisi parfymoida jotta siitä jotakin tulisi. Ja siihen talkoisiin saattaa joutua itse kukin, sekin, jonka nyt pitäisi katsoa peiliin, valitettavasti. Kärpäsille kuitenkin taitaa kelvata...

Jos minä en olisi niin läpeeni politisoitunut, en edes harkitsisi, antaisinko ääneni jollekin näistä, joista yksi luulee meloneita appelsiineiksi, kuntavaaleja EU-vaaleiksi, toinen syyttelee toista siitä että tämä kieltäytyy tuomasta paskaa pöytään ja sitten itse luikkii puskaan pissimään, ei, en todellakaan harkitsisi äänestämistä. Kerro siinä sitten nuorille, miksi kannattaa äänestää. Miksi oikeastaan edes käydä kouluja kun siitä ei-valmistu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa hyvinvointivaltio on lakkautettu ja töidenkin kanssa on vähän niin ja näin.


Sitten kun ei huvita äänestää, saati oikeasti tehdä jotakin vastuullista, voi vaikka hautautua näppiksen taakse. Sosiaalinen media, tuo demokraattisen ajatusten Tonava, on tuotu näihin soppeleihin, jotta kuntalaisille jäisi vaikutelma edes jonkinlaisesta vaikutusmahdollisuudesta. Facebook-chatit ja tekstiviestipalstat ovat varsinainen kansalaisvaikuttamisen No idea park, joka tuotiin siksi kun 90-luvun alussa, kun suuri lama saneerasi julkisen sektorin mukana mielenterveyspalvelut, näiden heitteillejätettyjen avohoitomuodoksi. Kun meillä kaikki voivat olla sisällöntuottajia, oopiumia kansalle, se voimaannuttaa tai ainakin sormilla on jotain tekemistä eikä tarvitse edes polttaa tupakkaa! Tai ainakin heillä on jotakin tekemistä, tai heidän sormillaan. Ehkä sosiaalinen media on idioottifiltteri, se pitää dorkimmat tai yksinäiset pois pahanteosta.

Bra att vara grön

I år känns det bra att vara grön. Pekka Haavisto förtjänar ett stort tack för det när han kom så nära till att bli president och lämnade ett outplånligt spår i det finländska samhället. På ett unikt och nytt sätt lyckades han förena många olika slags finländare och ge åt verkligt många människor framtidstro, hopp och glädje.


Även om Borgå nu har blivit en aning grönare, så handlar valet nu inte om presidentämbetet, EU-stödpaket eller lagen om äldreomsorg. Kommunvalet handlar om ytterst vardagsnära saker: Kommer vi att ha vi lärare i våra skolor, läkare på våra hälsocentraler och böcker i våra bibliotek? Kommer cykelvägen att bli plogad, kommer man att kunna ta sig fram med buss och kommer simhallen att vara öppen?

I kommunvalet ska vi rösta om det hur ungdomsgarantin ska förverkligas här i Borgå. Vi ska bestämma om våra barns lekparker och daghem och om våra äldres rätt att själva välja hur och var de vill bo som pensionärer och kunna förlita sig på att de vid behov också får hjälp om de behöver.

I kommunvalet är nyckelordet nära. Oberoende av hur det än går med regeringens kommunreform, av det om vår hemstad kommer att vara ganska stor eller ännu större, så är det viktigaste att servicen finns och kan nås av alla.

På vår kandidatlista finns människor för varje väljare: pedagoger, företagare, konstnärer, sakkunniga och handlingsmänniskor. Det förenande elementet är att vi alla är experter på vardagen. Många av oss sysslar med närservice, och alla har vi en stark tro att Borgå är en enastående ort, allas vårt hem, som det är värt att jobba för.

Om året 2012 har varit ett bra år att vara grön, så tänker vi att det nu är rätt tid för gröna handlingar. Sådana kan alla göra i sitt vardagsliv, och just nu kan man börja med att rösta på det gröna alternativet i Borgå. Du väljer!

Michael Perukangas

Ordförande för De Gröna i Borgå

Hyvä olla vihreä

Vuonna 2012 on hyvä olla vihreä. Tästä suuri kiitos kuuluu Pekka Haavistolle, josta melkein tuli presidentti jättäen lähtemättömän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän yhdisti ennennäkemättömällä tavalla hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistaneita suomalaisia, ja antoi iloa, toivoa ja jotakin, mihin uskoa, todella monelle. Vaikka Porvoo vihertääkin taas hitusen enemmän, näissä vaaleissa ei äänestetä presidentistä, EU-tukipaketeista tai vanhuspalvelulaista.

Kuntavaaleissa on kyse hyvin arkipäiväisistä asioista: onko koulussamme opettajia, onko terveyskeskuksessa lääkäreitä, onko kirjastossa kirjoja, onko pyörätie aurattu, pääseekö bussilla ja onko uimahalli auki.

Kunnallisvaaleissa äänestetään siitä, miten nuorisotakuu toteutuu Porvoossa, onko lapsillemme leikkipuistoja ja päiväkoteja ja onko vanhuksillamme mahdollisuus valita itse, missä he haluavat viettää eläkevuotensa luottaen siihen, että apu on lähellä silloin,kun sitä tarvitaan. Kuntavaaleissa avainsana on lähellä. Riippumatta siitä, miten hallituksen kuntauudistuksessa käy elionko meillä kohta aika iso vai vielä isompi kotikaupunki, tärkeintä on se, että lähipalvelumme ovat sekä saatavilla että saavutettavissa.  

Ehdokaslistallamme on jokaiselle jotakin: kasvattajia, yrittäjiä, taiteilijoita, asiantuntijoita, tekijöitä. Kaikkia ehdokkaita yhdistää se, että he ovat arjen asiantuntijoita. Moni meistä työskentelee lähipalveluiden parissa, ja kaikkia yhdistää usko siihen, että Porvoo on ainutlaatuinen paikka, meidän kaikkien koti, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.

Jos vuosi 2012 on ollut hyvä vuosi olla vihreä, nyt on myös hyvä aika tehdä vihreitä tekoja. Sellaisia voi jokainen tehdä arkielämässään, ja nyt voi aloittaa äänestämällä vihreää vaihtoehtoa Porvoossa. Valinta on sinun!

Kirjoitus on julkaistu Porvoon Vihreiden vaalilehti Lehtivihreän pääkirjoituksena. 

Ethän kerro kellekään...

... että Porvoon parhaat vaalivalvojaiset pidetään Bar Sohossa, tietenkin! Soho on hyväksi havaittu ja testattu jo kaksissa Pekka Haaviston vaalivalvojaisissa, ja nyt, tulevana sunnuntaina, eli 28.10. juhlitaan vihreää vaalivoittoa! Vaalivalvojaisten lisäksi Sohossa on samanaikaisesti Salakapakan puolella Steamin' Jazz Club, jossa soi elävä jaska. Sinne pääsee sisälle Kaivokadun puolelta. Ethän kerro kenellekään? Sisälle voi alkaa hipsiä kello 19.30 alkaen, ja löydät Sohoon piiloutuneina lukuisia ehdokkaita, joita tulee tipotellen illan mittaan kukin omista karkeloistaan, joista useimpia kutsutaan vaalilautakunniksi. Mitä enemmän bongaat ehdokkaita, sen parempi!
 
Bar Sohon löydät Mannerheiminkatu 20:sta.

Mitä väliä arvoilla on kuntavaaleissa?

Kuntavaaleissa ei päätetä sukupuolineutraalista avioliitosta sen kummemmin kuin EU-tuistakaan. Enkä voi olla lakkauttamassa "pakkoruotsia" Porvoon kouluista, mikä saatettakoon muillekin tietoon kuin sille miehelle, joka peräänkuulutti minulta vaaliteltalla tämmöisiä. Se ei nimittäin ole kunnallispoliittinen asia. Mitä väliä sitten on sillä, mitä mieltä minä olen tällaisista asioista, joista ei näissä vaaleissa ole kysymys?

Yllättävänkin paljon. Edustuksellisessa demokratiassa haetaan sellaista ehdokasta, jonka harkintakykyyn voi luottaa silloinkin kun hän ei ole äänestäjän kanssa samaa mieltä. Sellaista ehdokasta ei nimittäin löydykään, muita kuin itse. Jos äänestäjä vaatii tällaisen ehdokkaan löytymistä, hänen on pakko lähteä itse ehdolle.


Vaikka minulla on joitakin niin tärkeitä kysymyksiä, että niitä voi pitää kynnyskysymyksinä, suurin kynnyskysymys on kuitenkin tämä: onko ehdokas fiksu, harkintakykyinen ja inhimillinen tyyppi. Mukava hänen ei ole pakko olla, kunhan ei ole täysi ***pää. Sillä, miltä hän näyttää, onko hän vaikka kolmion muotoinen, ei ole mitään merkitystä, kuten hänen nimellänsä, onko Virtanen tai von Kügelgen, tai sillä, miten hän pukeutuu tai millaista musiikkia hän kuuntelee. Arvoilla on kuitenkin väliä.

Ehdokkaan arvomaailma paljastaa ehdokkaan. Maailmankuva sisältää ihmiskuvan, ja ihmiskuva tarjoaa tulkintakartan siitä, miten ehdokas suhtautuu myös kunnallispoliittisiin kysymyksiin. Siksi esimerkiksi ihmisoikeus ja tasa-arvo ovat mitä kunnallispoliittisimpia kysymyksiä: siitä, miten ehdokas suhtautuu esimerkiksi vähemmistöihin, voi vetää suoran loogisen jatkumon siihen, miten hän kohtelee näitä vähemmistöjä. Ja siitä, miten ehdokas kohtelee vähemmistöjä, voi vetää suoran yhtäläisyysmerkin sen kanssa, miten näiden vähemmistöjen oikeudet toteutuvat, myös kunnallispolitiikassa: suunnitellaanko kaupunkia autoilevien heteromiesten vai rollaattoreilla liikkuvien mummojen ehdoilla? Tai: voidaanko kahdesta tasaveroisesta hakijasta valita kunnalliseen tai kuntayhtymän virkaan homoseksuaali? Tai: nähdäänkö ruotsinkieliset palvelut puolustamisen arvoisiksi.

Tehtäköön siis tässä selväksi: vaikka kuntavaaleissa ei ole kyse EU-tuista, ja niistä on turha kysyä minulta vaaliteltoilla mitään, niin kannatan kuitenkin sitä, että Suomen tärkeimmän kauppa-alueen kilpailukyvystä huolehditaan, koska se on kyllä Porvoonkin etu. Ja vaikka kuntavaaleissa ei äänestetä sukupuolineutraalista avioliittolaista tai adoptioista, niin olen kyllä sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta sukupuolestaan tai sukupuolisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan, iästään, kielestään, ihonväristään tai yhtään mistään. Saatettakoon myös yleisesti tietoon se, että en ole todellakaan lisäämässä ihmisen syntymäpaikasta tai sosiaalisesta asemasta johtuvien lähtökohtien mahdollisuuksien epätasa-arvoa, ja tämä koskee myös kieliryhmien saamia palveluita. En ole siis lakkauttamassa pakkoruotsia tai ruotsinkielisiä palveluita. Aivan varmasti en myöskään ole kieltämässä Suvivirttä kouluista, sillä historiattomuus ja kulttuurittomuus on - arvottomuutta.

Omaa etuaan ne vain ajavat?

En ymmärrä, kuinka niin usein kuulee sanottavan, että poliitikot vaan omaa etuaan ajavat. On paljon itsekkäämpi päätös, jos entinen poliitikko on olematta ehdokkaana, luopuu politiikasta ja tuottaa pettymyksen niille, jotka ovat laskeneet sen varaan, että voisivat äänestää sinua.

Aika paljon politiikkaan menee aikaa ja omaa rahaa kuluu enemmän kuin mitä siitä saa mahdollisina luottamushenkilöpalkkioina takaisin. Toistettakoon se vielä kerran: kunnallispoliitikot eivät saa palkkaa, joskin he keskimäärin ansaitsevat enemmän kuin kuntalaiset. Minulla tätä vaaraa ei tosin ole, olen tienannut merkittävästi yli 2000 kuussa vain 11 kk ajan elämästäni.

Hauskaa politiikka on, muutenhan tätä ei tekisi. Olen nyt kolmansissa kuntavaaleissa ehdokkaana; lisäksi kolmissa eduskuntavaaleissa tukiryhmäläisenä ja neljissä presidentinvaaleissa tukiryhmäläisenä. Kansanedustajistani kaksi on valittu, presidenteistäni nolla. En tee tätä nostaakseni omaa häntääni tai kenenkään muunkaan; jos näin olisin tehnyt, olisin valinnut aina voittajan, jonka puolella olla.

Uskoa politiikka vaatii, ei ilman idealismia tätä tekisi. Samaten tarvitaan kovaa päätä jatkaa puskemista kun kaikki asiat, joihin uskoo, eivät välttämättä kelpaa enemmistölle vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimella. Samaten tässä tarvitaan hyvää virtsarakkoa, jotta jaksaa seistä kylmässä tuulessa jakamassa kahvia. Ja hörppimässä kahvia.

Kunnallispoliitikko elää jatkuvassa riittämättömyydentunteessa, kun hän ei ehdi päivätöiltään ottamaan vastaan juuri mitään niistä vierailukutsuista, jotka tapahtuvat virka-aikana, kun ei niitä asukas-, järjestö- ja klubitaloja oikein voi vaatia pitämään oviaan auki iltaisin ja viikonloppuisin kun on niiden työntekijöidenkin uusinnettava työvoimansa.  Kunnallispolitiikka ei ole työtä. Parhaiten siihen olisi aikaa eläkeläisillä ja työttömillä. 

Wannabe-poliitikon perheeltä vaaditaan myös paljon, ihan yhtä paljon kuin oikeankin poliitikon. Politiikka on tietyssä määrin perheyritys, jossa perheenjäsenet usein huomaamattaan huomaavat olevansa mainostenjakajia, leipojia, sponsoreita ja päänsilittäjiä. Neljä vuotta sitten kuntavaaleissa olin juuri tullut isäksi, ja olin vaalien takia liian vähän läsnä poikani elämässä hänen ensimmäisenä kahdeksana kuukautenaan. Omia läheisiään ei voi koskaan kylliksi kiittää.

En sano tätä kaikkea siksi, että katsoisin ansaitsevani uhrautumisesta kiitosta. Marttyyriksi heittäytyvä wannabe-kunnallispoliitikko on olento, josta kannattaa pysytellä loitolla. Kiitoksien takia politiikkaa ei tehdä; poliitikko elää satunnaisista onnistumisentunteista, niistä harvinaisista kerroista kun hän on saanut muita taivuteltua oman asiansa puolelle.


Kiitos Sanna Hellströmille blogi-ideasta!

Sosiaalinen vaalikone

Linkki sosiaalisen vaalikoneen sivulleni löytyy alta:
http://www.sosiaalinenvaalikone.com/kunnallisvaalit-2012/candidates/michael-perukangas--2

Tässä myös vastaukseni.

Tulisiko kunnan yksityistää palveluitaan?
Osa palveluista voidaan yksityistää

Tämä on mahdollista, jos palvelut voidaan tuottaa edullisemmin/laadukkaammin/ainoana vaihtoehtona yksityisesti. Tämä ei saa olla ideologinen kysymys, mutta näen tässä kuitenkin potentiaalisia ongelmia: kunta ei voi kontrolloida yksityisen palvelun hinta- ja laatutasoa, eikä sitä, minne palveluntuottaja tilittää veronsa ja voittonsa. 

Mikä olisi lääkkeesi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi?
Joku muu. Mikä?
Kaikki nämä. Tein v. 2010 valtakunnallisen selvityksen nuorten työpajatoiminnasta, sosiaalisesta työllistämisestä ja välityömarkkinoista, jolloin osoittautui, että kunnissa eroavat paitsi mahdollisuudet nuorisotakuun toteuttamiseksi, myös viranhaltijoiden tieto ja asennoituminen. Joissakin kunnissa otetaan annettuna, että nuoret joka tapauksessa muuttavat ulos kunnasta. Vastuuta ei auta sysätä perheille, sillä jos perheen tilanne on moniongelmainen, ei voimaantuminen onnistu sen paremmin kepillä kuin porkkanallakaan. Koulujen oppilashuoltoresurssit ja neuvolat ovat tässä avainpalveluita, samaten kunnan viranhaltijoiden välinen yhteistyö. Nuorisopsykiatrian lähetteet tulisi myös poistaa. 

Mitä kunnan vuokra-asunnoille pitäisi tehdä?
Rakentaa lisää
Porvoossa asuminen on varsin kallista, tämä tosin koskee erityisesti omistusasumista. Myös nuoret ja vanhukset tarvitsevat kohtuuhintaista asumista, ja jos sellaista ei ole saatavilla, etenkin nuoret muuttavat pois Porvoosta, ensisijaisesti Helsinkiin, jossa sentään on asuntoja (+töitä ja opiskelupaikkoja), vaikka kalliinpuoleisiakin.

Pitäisikö terveyskeskusmaksut poistaa?
Kyllä 
Asia oltiin ymmärretty laajalti poliittisessa konsensuksessa Helsingissä, jossa vain ylipormestari Pajusen välistäveto esti tk-maksujen poiston. Tk-maksujen poisto laskisi kynnystä hakeutua hoitoon ajoissa, jolloin myös jatkohoito, joka usein tapahtuu erittäin kalliissa erikoissairaanhoidossa, tulisi paljon halvemmaksi. Sitäpaitsi tyypillisesti terveyskeskuksien suurkäyttäjiä ovat pienituloiset, joissa on paljon julkisten palveluiden suorittavia työntekijöitä, jolloin tk-maksun poisto suoraan parantaisi julkisten palveluiden laatua.  

Ovatko maahanmuuttajat tervetulleita kotikuntaasi?
Kyllä 
Porvoon tulee kantaa oma osansa kansainvälisistä sopimuksista, jotka velvoittavat Suomea. Toiseksikin, kyse on inhimillisestä velvollisuudesta. Kolmanneksi, maahanmuuttajat ovat tulevaisuuden veronmaksajia ja me tarvitsemme työvoimaa monille aloille. Tätä työvoimaa tulee kuitenkin houkutella ainoastaan jos maahanmuuttajille on tarjota konkreettisia työpaikkoja etteivät he joudu tyhjän päälle.

Tulisiko joukkoliikenteen olla maksutonta
Lippujen tulisi olla selvästi nykyistä edullisempia

Parhaassa mahdollisessa maailmassa joukkoliikenne voisi olla maksutonta, mutta tärkeintä olisi, että se on kattavaa, ripeää ja laadukasta. Jos ainoa keino tämän varmistamiseen on maksullisuus, sitten pysyköön maksullisena. Tosin varoja joukkoliikenteeseen saisi suuntaamalla nykyistä suurempi osa liikennemäärärahoista nimenomaan joukkoliikenteeseen, ja suurissa kaupungeissa ruuhkamaksuilla/tiemaksuilla kerätyt varat tulisi käyttää täysimääräisesti joukkoliikenteeseen. Porvoossa etenkin sisäisessä joukkoliikenteessä on paljon työtä, esimerkiksi alkaen vaihtolippujärjestelmästä. Tulevaisuudessa tänne toivottavasti pääsee myös junalla. 

Tuleeko kunnassasi panostaa kevyen liikenteen väyliin?
Tulee ehdottomasti lisätä ja kehittää kevyen liikenteen verkostoa.  
Porvoossa ei ole kevyen liikenteen väyliä kantakaupungin ulkopuolella. Kantakaupungin ja tärkeimpien kylien välillä tulisi kulkea pyörätiet tai ainakin -kaistat; esimerkiksi Kuninkaantiellä pyöräily on nyt hengenvaarallista etenkin pimeällä. 

Tuleeko kuntapäättäjän ilmoittaa avoimesti kaikki sidonnaisuutensa
Kyllä. On hyvä, että avoimuutta pyritään lisäämään
Toki meillä kaikilla on monenlaisia jäsenryhmiä. Jotkut niistä ovat jopa kuviteltuja tai ainakaan eivät todellisia (esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, kieliryhmä tai etnisyys). Kuitenkin nämä ryhmät ovat monille todellisempia ja merkitsevämpiä eli viiteryhmiä verrattuna moniin jäsenryhmiin. En siis tiedä, mihin raja vedettäisiin. Uskon kuitenkin kysymyksellä ajettavan takaa sitä, että koetettaisiin välttää tilanteen, joissa päättäjänä olisi päättämässä esimerkiksi kilpailuttamisesta, jossa olisi itse yksi tarjouksen esittäjistä. 

Pitäisikö kuntasi/kaupunkisi tarjota enemmän palveluita palveluseteleiden avulla
Kyllä
Jos näitä palveluita on tarjolla. Esimerkiksi päivähoidon palveluseteli ei toimi Porvoossa, mistä on kiittäminen esimerkiksi Eviran järjettömiä säädöksiä. Joskus palveluseteli voi mahdollistaa nykyistä joustavamman ja järkevämmän palvelun käyttämisen esim. siten, että käydään työskentelypaikalla hammaslääkärissä.

Mitä mieltä olet tuulivoimasta ?
Tuulivoima on hyvä ja kannatan sitä.

Ainoa mahdollinen negatiivinen puoli tuulivoimasta on sen vaarallisuus suurille linnuille. 

Miten suhtaudut kuntien pakkoliitoksiin
Hyväksyn pakkoliitokset joissain tapauksissa
Ainakaan pääkaupunkiseudulla kuntarajat ylittävä järkiperäinen maankäytön ja palveluiden suunnittelu ei ole onnistunut vapaaehtoiselta pohjalta, eikä mikään ylikunnallinen hallintohimmeli ole parantanut tilannetta riittävästi. Muualla vastuullisten päättäjien on tarkasteltava asiaa nimenomaan palveluiden järjestämisen kannalta, kuitenkin pitäen silmällä sitä, että nykyistä suuremmissa kunnissa lähipalvelu voi jossakin tapauksessa muuttaa kauemmas (saatavilla on eri asia kuin saavutettavissa). Kunta ei ole lähidemokratian ainoa mahdollinen yksikkö, vaan kuntafuusioissa voitaisiin perustaa kylätoimikuntia/kaupunginosavaltuustoja, jotka saisivat tehtäviä lähipalveluiden kohdentamisessa ja paikallisympäristön vaalimisessa. 

 
Liikunnalla ja ravitsemuksella voidaan tutkitusti edistää kustannustehokkaasti terveyttä. Pitäisikö kunnan olla aktiivinen liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen edistämisessä?

Kyllä, sekä liikunan että terveellisen ravitsemuksen edistäminen on kunnan asia.
Kunta ei tietenkään voi puuttua kuntalaisten lautasiin, eikä voi vaikuttaa elintarvikkeiden hinnoitteluun, mutta esimerkiksi tarjoamalla nykyistä enemmän kasvis- ja luomuruokaa laitosruokaloissa. Maksuton tapa edistää terveyttä on vaalia ulkoilualueita siten, että virkistysalueet pyhitetään nimenomaan virkistykselle eikä niitä uhata muilla käyttötarkoituksilla kaavoituksessa. Kevyen liikenteen väyliin satsaaminen on myös tehokasta kansanterveystyötä, samaten kunnan työntekijöille voisi ajatella virikeseteleitä käytettäviksi esim. uimahallissa, kuntosaleilla tai taidetapahtumissa. Taidekin edistää terveyttä!  

Allekirjoitatko hallintosopimuksen?

En, tällainen sopimus sitoisi käteni, haluan voida päättää valtuuston asioista tapauskohtaisesti 
Luottamushenkilöt ovat ensisijaisesti vastuussa omatunnolleen, sitten kuntalaisille. Puolueet ovat välineitä luottamustehtävien jakamiseen. 

Tulisiko kirjastopalvelut säätää maksullisiksi?
Ei 
Ei missään tapauksessa. Kirjasto tasaa erittäin tehokkaasti sosiaalisen taustan eroista johtuvia eroja oppimismahdollisuuksissa. Lisäksi kirjastot ovat itsessään tärkeitä paikkoja esimerkiksi yksinäisille ja opiskelijoille. Tulisiko kirjastoihin siis pääsymaksu? 

 Miten kunnan tulisi huolehtia, että kunnan alihankintayritykset ja ostopalveluyritykset noudattavat työelämän pelisääntöjä?
Kunnan tulee vaatia työlainsäädännon ja työehtosopimusten noudattamista palvelusopimuksessa. 
Tässä tulee soveltaa laajimman mahdollisen yhteiskunta- ja ympäristövastuun tilaaja-tuottaja-mallia. 

Pitäisikö kouluissa olla jokin prosenttiraja maahanmuuttajien määrästä?
Ei, maahanmuuttajien määrällä ei ole merkitystä
Jotta tämä olisi mahdollista, pitäisi ensin määritellä, mikä on maahanmuuttaja. Toiseksikin, sitten pitäisi ratkaista, miten maahanmuuttajien koulukyydit järjestettäisiin. Kolmanneksi: vaikka toki vasta melko äskettäin Suomeen muuttaneella lapsella saattaa olla vielä puutteellisen kielitaidon takia oppimisvaikeuksia, maahanmuuttajalapset lienevät keskivertoa motivoituneempia ja keskittyneempiä opetukseen, mikä kompensoi kielivaikeudet.

Miten kuntasi tulisi reagoida lisääntyvään yksinasumiseen?
Pieniä asuntoja tulisi kaavoittaa enemmän yksinasuvien tarpeisiin
Kun kunnat kilpailevat lapsiperheistä, sinkut on unohdettu kaavoitettaessa ylisuuria asuntoja tai ainakin Helsingissä pidetään liian tiukasti kiinni 75m2 keskikoosta.

Kunnan henkilöstön arkiliikuntaa tulisi tukea enemmän
Liikuntaseteleillä (lisäisi monipuolisemman tarjonnan)
Virikeseteleitä voi käyttää myös esimerkiksi yksityisissä kuntokeskuksissa ja kulttuuritapahtumissa, ja taidekin on hyvinvointityötä.

Millaisilla käytännön toimilla aiotte parantaa mielenterveysongelmaisten nuorten ja aikuisten tilannetta?
Uudenlaisia toimintamalleja (mitä?)
Poistaa lähetteet mielenterveyspalveluista, kuten onkin jo tehty jossakin (en muista, missä) pohjanmaalaisessa kunnassa. Lyhytkin odotusaika on liian pitkä kun maailma kaatuu ympäriltä. Toiseksikin perustaisin tuntuvasti lisää psykiatristen hoitajien/psykiatrien virkoja; nyt heitä on koko Porvoossa vain kaksi. Kolmanneksi, lisäisin resursseja vapaalle mielenterveystyölle, sellaiselle, jota esimerkiksi Porvoon Klubitalo edustaa.

Vaalirahoitukseni

Vaalibudjettini on yhteensä 57,48€. Siitä vaaliyhdistyksen eli Porvoonseudun Vihreiden ehdokasmaksuun kuluu 50€ ja ilmoituksiin (nastat, muovitaskut, nippusiteet, kopiot) 7,48€. Tämä kaikki on itse rahoitettua.

Heidi Hautala vierailee Porvoossa

Ministeri Heidi Hautala. Kuvalähde: Vihreät, tarkempi linkki alla.


 

Omistajaohjaus- ja kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala vierailee ensi lauantaina eli 20.10. Porvoon torilla noin klo 12-12.30. Tule juttelemaan Heidin kanssa esimerkiksi siitä, miten kunnat voisivat olla eettisiä hankinnoissaan ja miksi näissä kuntavaaleissa on vastuullista äänestää Vihreitä eikä esimerkiksi Perussuomalaisia. Tästä aiheesta ministeri Hautala kirjoittaa enemmän allaolevassa linkissä:

http://www.vihreat.fi/blogit/heidi-hautala/perussuomalaisten-varjobudjetti-tarjoaa-kylmaa-kyytia-maailman-koyhimmille

Minä arvostan Heidi Hautalaa suuresti (kts. poliittiset esikuvani; linkki http://perukangas.blogspot.fi/2012/08/poliittiset-esikuvani.html ). Heidi ei koskaan ole unohtanut sitä, että politiikka on suoran kansalaistoiminnan jatke ja väline; tämän hän osoitti Eduskunnan lisärakennuksessa olisiko se ollut 2008 paikkeilla pidetyssä kansalaisvaikuttamisseminaarissa, jonne sain Keskuspuistosta tekstiviestin, jossa kerrottiin, että siellä oli parhaillaan puskutraktoreita. Kerroin heti saatuani tämän viestin seminaarissa esimerkkinä siitä, että minunkin mielestäni politiikka on kansalaistoiminnan jatke. Heidi Hautala keskeytti esityksensä soittaakseen kiinteistötoimesta vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille, joka pysäytti puskutraktorit. Viimeistään silloin ihailin Heidi Hautalaa. Olen toki tehnyt hänen puolestaan töitä presidentinvaaleissakin.

Heidin lisäksi torilla voi tavata ehdokkaita kello 10 ja 13 välillä. Olen siellä minäkin.

Metsään haluat mennä

Toukovuoren asuinalueen tieltä kaadettua Humlan ulkoilumetsää. 


Viheralueet ovat demokraattisia hyödykkeitä: sienestäminen, lenkkeily tai hiihtäminen eivät katso tulotasoa. Niistä nauttiminen on käyttäjilleen maksutonta. Kun suurissa metropoleissa on puistoja, meillä Suomessa on hoidettujen kaupunkipuistojen lisäksi myös kaupunkimetsiä.

 

Metsillä on itseisarvo kaupunkiluonnon säilyttäjinä, huleveden sitojina ja ilmanpuhdistajina, mutta niillä on myös väline- ja käyttöarvonsa kaupunkilaisille. Ne opettavat lapsille luontosuhdetta: niissä kerätään ensimmäiset kävyt, ihastellaan hyönteisiä ja opetellaan vanhempien kanssa tunnistamaan sieniä. Heikosti liikkuville liikuntavammaisille ja vanhuksille, kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmista kärsiviä metsä rentouttaa ja antaa ilmaista virkistystä. Erityisesti heikoimmille lähimmäisillemme maksuttomat, lähellä olevat hyödykkeet – kuten juuri metsä – ovat elintärkeitä.

Porvoossa on toki kosolti metsää, mutta vain kaksi hoidettua ulkoilureittiä, joita pitkin voi liikkua niin lastenvaunujen kanssa, rollaattorilla, lenkkitossuilla tai talvella suksilla. Joen länsipuolella, Kokonniemessä on kolmen kilometrin lenkki, jonka haasteellisempia ja jylhempiä maisemia halajava voi pidentää viiteen kilometriin. Uimahallin takaa alkaa Joonaanmäen kolmonen, joka jatkuu Pihlajatien ylitse Humlan ulkoilumajalle ja siitä Holkeniin, jolloin ulkoilija saa kahdenkymmenen kilometrin lähes yhtäjaksoisen reitin.

Teiden ylittäminen hidastaa eniten hiihtäjiä: Pihlajatietä ylittäessä joutuu ottamaan sukset pois.

Toukovuoren asuinalueen rakennustyöt verottavat Humlan reittiä, jolle tosin on sentään löydetty vaihtoehtoinen linjaus. Sitä tärkeämpää onkin, että Saaristotie ei tule katkaisemaan reitin kaikkein jylhintä ja haasteellisinta osuutta, jota jo nyt on yksityisellä metsänhoidolla huononnettu.

Tutkimusten mukaan metsän parantava ja rauhoittava vaikutus on suurin, jos metsäalue on yhtenäinen ja siellä syntyy illuusio erämaasta, jonne liikenne ei näy eikä kuulu. Tämän vuoksi kaupunkimetsien hoidon onkin oltava maltillista; toinen maltillisen metsänhoidon puolesta puhuva seikka on se, että kaupunkimetsiin jätetty kelopuu tarjoaa pesäpaikkoja ja lahopuu rikastaa maaperää.

Jos ulkoilija ei löydä Porvoosta haluamaansa, hän lähtee Sipoonkorpeen, Helsingin Keskuspuistoon tai Nuuksioon, jolloin autoliikenne lisääntyy ja metsäulkoilu jää autottomien porvoolaisten ulottumattomiin.

Koska metsät ovat maksuton, demokraattinen tapa hoitaa terveyttä, sitä tärkeämpää onkin, että ne ovat kaikkien ulottuvilla. Kulttuurikaupunki ymmärtää arvostaa puistojaan, ja kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja, meidän kaikkien keuhkot. Säästetään Porvoon suurenmoiset ulkoilumetsät!

Holkenin metsää. 

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä 18.10.2012.