Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

8.7.2013

Ihmisellä on oikeus ylipainoon, röökiin ja viinaan

Tupakointi, alkoholin ongelmakäyttö ja ylipaino korreloivat kaikki sen verran vahvasti positiivisesti monien erilaisten sairauksien kanssa että ne lisäävät yleistä sairastavuutta ja siis kuolemanriskiä, vähentäen siis eliniänodotetta. Eivät ne kuitenkaan ole vain riskitekijöitä, vaan ne on itsessään medikalisoitu: obesiteetille, alkoholin liikakäytölle ja tupakan kaikenasteiselle "käytölle" löytyy jopa omat diagnoosikoodinsa lääketieteessä.

Lihavuus, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö ovat siis sairauksia. Tästä on aika lyhyt askel siihen, että koska nämä ovat elämäntapasairauksia, niitä pidettäisiin itseaiheutettuina. Ja toki ne siinä mielessä ovatkin, että ei sitä röökiä kukaan toinen sinne suupieleen ole ripustamassa, vaikka toki varmaan vaikka autokuskien tai rokkareiden kulttuurissa se tuleekin ikään kuin kylkiäisenä sen kummemmin ehkä tietoisesti miettimättäkään. Seura tekee kaltaisekseen.

Nykyaikana kaiketi käytännössä jokainen tietää näiden edellämainittujen "elämäntapavalintojen" riskeistä, ja minä työkseni terveydenhuollossa havaitsen, että suhde näihin "elämäntapavalintoihin" on pakollinen kohta ja itsestäänselvästi potilaiden esitiedoissa, vähän kuin ikä ja sukupuolikin (mikä sekään ei muuten ole niin mustavalkoinen käsite, sukupuolikin kun on paitsi biologinen, myös sosiokulttuurisen reseption ja identiteetin käsite).

Minä jos kuka tiedän työni puolesta, että tupakan käyttö, alkoholismi ja ylipaino ovat kuolemanriskejä. Tiedän sen myös sukuhistoriastani; näiden hasardien kuolemansyntiluonteesta on omassakin lähipiirissä paljonpuhuvia esimerkkejä. Tieto ei kuitenkaan välttämättä lisää rationaalisen käyttäytymisen todennäköisyyttä: ihminen ei ole looginen olento.

Ihminen pyrkii yleensä maksimoimaan oman hyvinvointinsa, ja vaikka lyhytnäköinen mielihyvä voidaankin teoriassa erottaa pitkän tähtäimen hyvinvoinnista (vakavasti sairaan ihmisen hyvinvoinnista lienee turha puhua), niin kyllä nautinnon maksimoiminen on rationaalista toimintaa sekin silloin kun tulevaisuudesta ei mitään tiedä eikä oma historia anna niin aihetta uskoa siihen, että oikein, hyvin ja päämäärätietoisesti toimiminen kannattaisi.

Mitä pidempään työskentelen terveydenhuollossa, sitä enemmän alan kapinoimaan taustatekijädeterminismiä vastaan: vaikka yksilön vapautta erilaisista ryhmäpreferensseistä ja sosiokulttuurisekonomisista lähtökohdista sekä yhteiskuntataloudellisista lainalaisuuksista eräät poliittiset suunnat osin tarkoitushakuisestikin liiottelevat suuresti, niin sen verran kuitenkin uskon ihmiseen, että jos ei yksilöllä välttämättä ole aina niin muita mahdollisuuksia vaikuttaa omaan osaansa työmarkkinasubjektina tai muutoinkaan perustellusti päämäärätietoisuuden kannattavuuteen uskovina toimijoina, että pitäkööt sitten edes ihmisen osansa. Että jos sitä muutenkin on mielestään pyrkinyt toimimaan kaikissa tilanteissa oikein niin miksi sitä tässäkään pitäisi uskoa, että hyvillä koulupapereilla, tunnollisuudella ja ahkeruudella palkinto tulisi edes tuonpuoleisessa. Jos emme muuten voikaan nostaa itseämme markkinatalouden sankareiksi, niin sentään mahdollisuus pilata terveytensä käyttäytymällä taustatekijädeterminismin vastaisesti varattakoon meille.

Tupakointi, alkoholismi ja lihavuus edustavatkin paradoksaalisesti pienen ja heikon ihmisen yksilönvapautta, mahdollisuutta toimia irrationaalisesti siinä määrin että se on universaalin ihmisyyden markkinarationaalisella yksilöllä korvanneiden mielestä vastuutonta, ja sellaisena vastuuttomuutena minä huomaan jopa sympatiseeraavani tällaista holtittomuutta. Subjekti se on sekin, joka kieltäytyy toimimasta kuten vastuullisen, kunnon subjektin pitääkin. Jos siivet eivät kanna siinä määrin että kykenisimme nostamaan itsemme yli-ihmiseksi, vastakkaisen suorituksen mahdollisuus sentään on varattu meille kaikille.

4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Suhtaudutko yhtä suvaitsevaisesti hiilidioksidin tuottamiseen omilla elämäntapavalinnoilla vai hyväksytkö pelkästään alaluokkaiset addiktiot?

Michael Perukangas kirjoitti...

Onko hiilidioksidin tuottaminen jotenkin yläluokkainen addiktio? Jos luokkia tarkastellaan kulttuurisina käsitteinä, silloin en näkisi mainitsemaasi rinnastusta osuvaksi.

Hiilidioksidin tuottamisella ja mainitsemillani "synneillä" on kyllä yksi mainittava ero: hiilidioksidipäästöistä on yleistä harmia kun taas alkoholin, tupakoinnin ja lihavuuden harmit kantaa yksilö pääasiassa itse.

Kumitonttu kirjoitti...

Hiilidioksidin tuottamisella ja mainitsemillani "synneillä" on kyllä yksi mainittava ero: hiilidioksidipäästöistä on yleistä harmia

Mikä se harmi on ja kuinka se on todennettavissa?

alkoholin, tupakoinnin ja lihavuuden harmit kantaa yksilö pääasiassa itse

Mitkä ovat Sinun, terveydenhuollon ammattilaisen, silmissäsi merkittävimmät näiden aiheuttamat harmit?

Michael Perukangas kirjoitti...

CO2-päästöistä koituu sekä välitöntä harmia huonona hengitysilmana, välillistä lyhyen aikavälin haittaa lisääntyneinä pienhiukkasina (jotka lisäävät keuhkosairauksien todennäköisyyttä) ja tietenkin, määritelmän mukaan, ilmakehän CO2-pitoisuutta, mikä taas nostaa maapallon keskilämpöä.

Em. elämäntavoilla on sekä yksilöterveyteen, kansanterveyteen että moraaliseen terveyteen liittyviä seurauksia. Tupakka lisää merkittävästi riskejä sydän-, verisuoni- ja keuhkosairauksiin ja huonontaa hampaiden terveyttä. Sekä tietystikin se lisää syöpäriskiä. Alkoholi on myös merkittävä sydän- ja verisuoniriskitekijä, ja lisäksi runsas käyttö rasittaa maksaa ja haimaa. Alkoholi lisää myös riskikäyttäytymisen todennäköisyyttä, mikä taas lisää onnettomuusriskiä. Alkoholi runsaasti käytettynä lisää myös aivohalvausriskiä. Lihavuus rasittaa tuki- ja liikuntaelimistöä, verenkiertoa ja lisää leikkaushoitojen riskialttiutta edellämainittujen riskitekijöiden kautta.

Yksilöterveydellisten vaikutusten lisäksi, vaikutukset ovat kansanterveydellisiä kun kyse on kansansairauksista (kuten edellämainitut ovat). Ja koska kansanterveydellisillä vaikutuksilla on tapana kertautua kansantaloudellisiksi vaikutuksiksi, tästä seuraa se, että näillä sairauksilla on vaikutus myös moraaliseen ilmastoon (em. kansantaudeista kärsiviä sairastavia syyllistetään selkärangattomiksi).

Olen iloinen, jos saan jakaa tietoa lähimmäisilleni, vaikka tieto ei aina lisääkään rationaalista terveyskäyttäytymistä (kts. tämä blogikirjoitukseni).