Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

4.7.2013

Ingensång i Borgå

Kun olen sitä aina ihmetellyt yksityisesti, ihmettelenpä nyt tässä avoimesti, miksi kaikenkarvaiset vähäpätöisimmätkin julkimot päättävät valita itseilmaisunsa muodoksi juuri laulamisen. Miksei maalaamista, tanssimista, kirjoittamista, valokuvaamista tai soittamista? Ja miksi nimenomaan laulaminen on se itseilmaisun muoto, josta järjestetään televisioituja kilpailuja? Miksi ihmisiä joukkolaulatetaan Ruotsissa, Tammerkosken sillalla tai missä nyt hyvänsä, muttei maalauteta tai kirjoituteta?

Kun tänään erehdyin tekemään tätä ihmettelyä julkisesti työpaikan kahvitauolla, taisin osua aika monen kollegan kaikkein pyhimpään. Älkää huoliko, en minä ole teidän sillanpäitänne, sorsakoskianne ja mitä muita laulajia niitä nyt onkaan viemässä levyhyllystänne!

Kun Pierre Bourdieu ajattelee, että kulutustottumukset paljastavat kantajansa yhteiskuntaluokan tai ainakin kulttuurisen kerrostuman, olen osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta ei se tietenkään nyt niin mene, että mielestäni hyvää musiikkia kuuntelevat ihmiset kuuluisivat johonkin parhaaseen a-ryhmään.

Arvostan suuresti persoonallisia, kyvykkäitä ja karismaattisia laulajia. Sellaisia ovat esimerkiksi Olavi Virta, Carola, Maria Callas, Fiodor Saljapin, Nikolai Gedda, Enrico Caruso, Dietrich Fischer-Dieskau, Billie Holiday, Dinah Washington, Frank Sinatra, Kathleen Ferrier, Jussi Björling, Edith Piaf, Eino Grön, Marianne Faithfull, Leonard Cohen, Johnny Cash, Laila Kinnunen, Tapio Rautavaara ja niin edelleen. Karisma voi pitkälle korjata sen jos ei ole välttämättä aina niin ihmeellistä sanottavaa; Sinatran laulama puhelinluettelokin kuulostaisi vakuuttavasti juuri minulle resitoidulta, tai juuri sinulle.

Onko laulajaksi mahdollista päätyä kaikkein vähäpätöisimmillä kyvyillä? Studioteknikka meikkaa entisestä mäkihyppääjästäkin caruson, vaikka toki kaikki kuuntelevatkin Mattia ulkomusiikillisista tirkistelysyistä, sekin entinen ystäväni, jonka hieno räkki koostui Nykäsen ja Sepi Kumpulaisen musiikista. Entisyys ei johdu hänen musiikkimaustaan.

Ei laulaminen ole kuitenkaan ainoa osaamattomuuden mahdollistava taidemuoto. Soittamattomuuteenkin on mahdollisuus perustaa tähteys, ajatellaanpa vain the Monkeysiä. Kirjailijaksikin voi päätyä käyttämällä haamukirjoittajia, ajatellaanpa vain esimerkiksi monia entisiä urheilijoita, jotka eivät kaikki suinkaan ole harjoitelleet kirjoittamista sitäkään vähää kuin Lasse Viren sanomista. Onneksi silloin kerran siinä eräässä galleriassa oli liian pimeää, ettei paljastautunut koko kansalle, että se suutari, jonka piti opettaa Tony Halmetta maalaamaan, että sillä ei ollut kenkiä.

Usein kuitenkin musiikki menee pilalle laulettaessa. Laulaminen on yksi instrumentti, yleensä viis veisaan laulun sanoista. Laulun sanat ovat niitä välineitä, jotka saavat laulaja-nimisen instrumentin huulet liikkumaan ilmavirrassa. Tätä perustelen lisää tämän blogin otsikon alta löytävällä vanhemmalla bloggauksella.

Moni katsoo tarvitsevansa musiikin käyttöohjeet, ja lauletut sanat ovat juuri näitä kaivattuja tulkintaohjeita. Toki lyriikankin voi ymmärtää hyvin monella tavalla, mutta en ole niin varma, tarvitseeko juustossa löytyy:lle löytää mitään muita piilomerkityksiä kuin että juustossa löytyy. Moni myös kokee instrumentaalimusiikin abstraktina jotenkin vaikeaksi lähestyä; ainakin se abstraktina taitaa vaatia enemmän harjaannusta. Ooppera onkin suosituin konserttimusiikin laji, ja kaikissa klassisissa gaaloissa onkin edustavasti laulajia.

Minun suosikki-instrumenttini sattuu olemaan orkesteri, ja minulle jopa Tristan ja Isolde lässähtää kun siinä aletaan laulamaan. Laulamattomuudelle on tosin pakko sen verran tehdä myönnytyksiä, että ei Edith Piafia voi kuunnella ilman Edith Piafia, ja silloinkin kun Robbie Williams laulaa Frank Sinatran tunnetuksi tekemiä kappaleita, hän laulaa Sinatraa. Lauluntekijää ei kukaan muista.

Tähän taitaakin perustua laulamisen suosio. Laulajat yksilöivät taideteoksensa. Sinatra "omistaa" My Wayn, ja Dinah Washington Mad about the boyn, mutta Beethovenin sinfonioita ei omista kukaan. Paitsi koko se osa maailmasta, joka osaa ja haluaa avata niille korvansa.

Ei kommentteja: