Kansanedustaja Sari Sarkomaan vierailusta Horisonttiin kertova artikkeli julkaistiin alkumuodossaan Horisontin uutisarkistossa, www.horisontti.net.
Kuva: Arend Oudman
Sari Sarkomaan Helsinki kuuluu kaikille
Toisen kauden kansanedustaja, kolmannen kauden Helsingin kaupunginvaltuutettu Sari Sarkomaa (kokoomus) vieraili Horisontin kahvilassa maanantaina 23.10. Röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri Sarilla on muitakin luottamustoimia, joista mainittakoon Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja, päiväkoti Metsätähden kummi ja lisäksi hän on invalidisäätiö Ortonin hallituksessa.
Sari Sarkomaan mielestä Suomessa harjoitetussa työvoima- ja työllistämispolitiikassa olisi paljonkin korjaamista. Työpaikkojen määrä ei viimeisen 35 vuoden aikana ole Helsingissä nettomääräisesti lisääntynyt, vaan uusia työpaikkoja on syntynyt ennen kaikkea ympäristökuntiin, varsinkin Espooseen ja Vantaalle, jotka ovat kaupungistuneet ja kasvaneet voimakkaasti kyseisenä ajanjaksona. Toisena erityisenä helsinkiläisenä ongelmana hän näki asumisen kalleuden; ihmiset eivät muuta Helsingistä ympäristökuntiin siirtyneiden työpaikkojen vaan tilavampien ja kohtuuhintaisempien asuntojen perässä. Kun Helsingissä asumisen on kallista, monilla - varsinkaan matalapalkka-alojen työntekijöillä - ei ole varaa asua Helsingissä, ja he joutuvat äänestämään lompakoillaan. Sarkomaa haluaisi katkaista tämän kierteen ja suoda kaikille niille, jotka haluavat asua Helsingissä, mahdollisuuden myös todella asua täällä. Tämän vuoksi hänen mielestään Helsinkiin onkin syytä rakentaa mahdollisimman monipuolista asuntotuotantoa, vastaamaan mahdollisimman monenlaisten ihmisryhmien erilaisiin asumistarpeisiin, niin opiskelijoiden, perheiden kuin eläkeläistenkin.
Koska Helsingin oma kaavoituskelpoinen maa-ala on kuitenkin rajallinen, Helsinki on anonut valtioneuvostolta suunnilleen 50 neliökilometrin aluelaajennusta itään, pääosin nykyisen Sipoon alueelle. Sarkomaan mielestä Helsingin ollessa Suomen kilpailukykyisin alue ja koko maan veturi, meillä on oltava oikeus ajatella omaa etuamme. Valtakunnanpolitiikassa Helsingin erityisasemaa ja -tarpeita ei riittävästi huomioida, helsinkiläisten päättäjien on ajettava oman kaupunkimme etua. Ymmärtämättömyys Helsingin asioita kohtaan näkyy liikennepolitiikassakin; Sari Sarkomaa valitteli sitä, että Helsingin joukkoliikennettä ei tueta valtion liikennevaroista. Liikenteen sujuminen on kaikkien etu, yksityisautoilijoidenkin.
Yksinkertaistaen nyky-Helsingissä elämisen problematiikan voisi tiivistää seuraavasti: Helsinkiin tarvitaan työpaikkoja ja palkalla on tultava toimeen, jotta Helsingissä olisi varaa elää ja asua. Sari Sarkomaa liittyi aikanaan Kokoomukseen, koska hän kannattaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki voisivat omalla työnteollaan elättää itsensä. Työnteon on oltava aina kannattavaa, ja kaikilla sitä haluavilla tulisi olla varaa asua Helsingissä. Helsingissä asuvat ja työtä tekevät ihmiset tuovat kaupungin kassaan verotuloja, ja verotuloilla rahoitetaan palvelut kaupungin asukkaille: koulut, kirjastot, päiväkodit ja terveyskeskukset. Hyvät palvelut taas houkuttelevat kaupunkiin uusia toimijoita, olivatpa nämä sitten yksittäisiä ihmisiä tai lisää työpaikkoja luovia yrityksiä. Näin ollaan jatkuvan kasvun kierteessä, jossa polttoaineena on jatkuvasti terveellä tavalla kasvava kansantalous.
Jatkuvan kasvun tiellä on kuitenkin esteitä. Työvoima ja työpaikat, tai työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa Helsingissä toisiaan. Sarkomaa peräänkuuluttikin sellaista työvoimapolitiikkaa ja työvoimapoliittisia toimia, jotka todellakin pyrkivät vaikuttamaan tähän kysynnän ja tarjonnan, osaamisen ja tarpeiden väliseen vääristymään. Vaikka nykyhallituksen aikana Suomeen onkin syntynyt noin satatuhatta uutta työpaikkaa, tarvitaan nykyistä tehokkaampia toimia työttömyyden nujertamiseksi. Edelleen 14-15 prosenttia suomalaisista on työttömänä, jos mukaan lasketaan myös tukityöllistetyt tai työllisyyskoulutuksessa olevat. Työllisyyden parantamiseksi Kokoomus on esittänyt, että voimavarat käytettäisiin hyviksi havaittuihin työllistämistöihin, kuten oppisopimuskoulutukseen, ja ennen kaikkea toimenpiteisiin, joilla luodaan edellytyksiä uusille, oikeille työpaikoille.
Lisäksi Suomessa pitäisi edelleenkin panostaa lisää siihen, mikä on hyvinvointimme tuottamisen kannalta aivan avainasemassa: innovaatiot ja korkea osaamisen tasomme. Koulutuksen kaikkiin tasoihin on panostettava, niin peruskouluihin, ammatilliseen koulutukseen kuin yliopistoihinkin. Ihmiset tulee kouluttaa osaajiksi, jotka luovat ja keksivät uutta, mutta tätä ei hänen mielestään nykyhallituksen politiikassa olla ymmärretty.
Hänen mielestään palveluja tuotetaan tehokkaimmin ja hyvinvointia jaetaan parhaiten siten, että talkoissa ovat mukana kaikki. Jatkossakin päävastuu palveluiden tuottamisesta on julkisella sektorilla, mutta milloin se on tarkoituksenmukaista, on hyödynnettävä sekä julkista, yksityistä että kolmatta sektoria - kaikkia niitä tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, myös palveluihin tarvitaan vaihtoehtoja.
Palveluita ei pidä järjestää ainoastaan kaikille vaan myös tehokkaasti, ja Sarkomaa näkee tehokkuuden ja laadukkuuden jos ei aivan synonyymeinä niin ainakin laadukkaiden palvelujen järjestäminen edellyttää kustannustehokkuutta sillä jaettava kakku on rajallinen. Sarkomaan mielestä kansalaisjärjestöjen asemaa aivan keskeisinä hyvinvoinnin tuottajina on korostettava sen sijaan että peloteltaisiin koko julkisesti tuotetun hyvinvoinnin kippaamisella kansalaisjärjestöjen syliin. Sen, että kansalaisjärjestöjen asemaa korostetaan, tulee tarkoittaa myös niille jaettuina resursseina.
Joitakin välillisiä veroja, kuten alkoholiveroa tulisi Sarkomaan mukaan nostaa, sillä viina-ale on jo nyt käynyt kalliiksi yhteiskunnalle, mutta monille (etenkin nuorille) sillä on ollut tuhoisat seuraukset.
Kommenttina lähipalveluihin - joista Malminkartanossa erityisen polttava on ollut terveyskeskusten yhdistelemis- ja lakkauttamiskeskustelu - Sarkomaa pohti, miksi ihmiset voivat mennä kauppakeskuksiin omaa lähialuetta kauemmaskin, mutteivät esimerkiksi terveyskeskuksiin? Mikä on lähipalvelu, ja mikä on peruspalvelu? Jos lähiterveyskeskus jouduttaisiin tehottomana ja palveluiltaan karsittuna lakkauttamaan, Sarkomaan mielestä pitäisi silloin huolehtia että lähipalvelun käsitettä voitaisiin venyttää siten, että palvelulinjoilla päästäisiin nykyistä paremmin lähipalveluiden luokse.
Kaupungin virastojen uudelleensijoittamisen yhteydessä kannattaa myydä yrityksille hyviä liikepaikkoja, sillä tämä toisi kaupungin kassaan lisää verotuloja, mikä taas toisi palveluille vankemman rahoituspohjan.
Optioista kysyttäessä Sarkomaa totesi kannattavansa kannustepalkkausta eli järjestelmää, jossa palkitaan tehdystä työstä. Sarkomaan mukaan valtion omistamissa yhtiöissä ei pidä ottaa käyttää optiojärjestelmiä.
Viimeaikaiseen kärpäsestä härkäseksi kasvaneeseen keskusteluun siitä, pitäisikö kansamme edustajien toimia moraalisina esikuvina, Sari Sarkomaa on maksanut tv-lupansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti