Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.
27.11.2008
Lost in the t(h)ickets and undergrowth
Voin jakaa tähänastisen elämäni noin 14 vuoden jaksoihin sen mukaan, mikä on ollut ensisijainen intohimoni ja pysyvän kiinnostukseni kohde, joka on antanut minulle kaikkein eniten elämänsisältöä. Jos ensimmäistä 14 vuottani luonnehti intohimoinen lukeminen ja seuraavaa 14 vuottani musiikki - joku ystäväni joskus ihmetellen kommentoi soittaessaan minulle, ettei kai vain herättänyt minua kun taustalla ei soinut musiikkia - niin tätä päivää luonnehtii jalkapallo, tai siis tämänhetkinen elämäni on osa jalkapalloa, eikä siis esimerkiksi päinvastoin.
Kävin 90-luvulla, etenkin opiskeluaikoinani aika paljon konserteissa ja kävin yösiivoamassa, jotta kykenin kustantamaan itselleni töölöläisyyden lisäksi musiikkiharrastukseni. Vaikka Finlandia-talo onkin musiikillisessa katsannossa lato, ei talo, niin joka tapauksessa kävin siellä paremman puutteessa lähes viikoittain. Ikimuistoisia elämyksiä minulle tarjoilivat esimerkiksi Kurt Sanderling, Svjatoslav Richter, Ilja Musin, Witold Lutoslavski, Vladimir Ashkenazy ja Murray Perahia, puhumattakaan Sakari Oramosta, jonka kapellimestaridebyytissä olin paikalla. Kaikkein täyteläisin muisto, joka liittyy konserttien henkeen, on kuitenkin lähes satavuotiaana muutamia vuosia sitten kuolleesta kulttuuripersoona Totti Carlanderista, jonka kanssa joskus juttelin siitä, kun hän nuorena miehenä kävi kirjeenvaihtoa Richard Straussin kanssa.
Minulle annettiin tehtäväksi hankkia tänään kolme konserttilippua norjalaisen jazzpianisti Jon Balken konserttiin Gloriassa. Koska valehtelematta joka ainut tähän saakka itse ostamani Suomessa kuulemani konsertin lippu on ostettu Stockmannilta, menin sinne tälläkin kertaa, sillä ilman muuta oletin, että Stockmann on paikka, josta saa konserttilippuja, eikä siis vain lippuja, vaan liput. Siis kaikki.
Jon Balke ei kuitenkaan saavuttanut vastakaikua Stockalla. Minulta tivattiin tarkennuksia, miten artistin nimi kirjoitetaan, mihin aikaan konsertti alkaisi ja oliko lipuista vastuussa lippupalvelu vaiko lippupiste. Minä sitten siihen, että eivätkö ne olekaan sama asia, ja jos eivät, niin onko jompikumpi osa jompaakumpaa. Sain molempiin kysymyksiini kieltävät vastaukset, ja asiakaspalveluhenkilö soitti näihin molempiin tai sitten siihen toiseen, jonka osana se toinenkin joko on tai ei ole, saaden lopulta tiedon, että lippuja saa Tiketti-nimisestä paikasta. Minä kun olen luullut, että tiketti on helsingin kielellä se paikka, josta saa lippuja, eli lippupalvelu ja/tai -piste. Olin eksynyt tikettiviidakkoon, eikun pöheikköön (thicket).
Tunnisteet:
Richard Strauss,
Svjatoslav Richter,
Totti Carlander
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti