Norjanpakistanilainen kaverini Balal, joka on syntynyt ja kasvanut Norjassa, haki vaimon Pakistanista. Balal sanoi Aftenpostenin maahanmuuttajista kertovan juttusarjan artikkelissa naineensa sukunsa kotimaastaan tulevan naisen, koska sama kulttuuritausta helpottaa perhe-elämää. Varmasti näin onkin. Juttu Balalista antaa aihetta miettiä sitä, mitä maahanmuuttaja, ulkomaalainen ja kantaväestö oikein ovat, ja millaisista prosesseista on kyse integraatiossa ja segregaatiossa.
Voin Norjassa asuvana ulkomaalaisena ymmärtää Balalia, mutta vain osittain. Norjalainen ja suomalainen kulttuuri ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin norjalainen ja pakistanilainen. Suomalaiselle suurimmat kulttuurisokit täällä ovat löylyttömän saunan ja pääsiäiskinkun kokoluokkaa. Kuitenkin Balal on minua norjalaisempi, ja minua enemmän integroitunut.
Maahanmuuttaja en ole, sillä se tarkoittaisi, että suunnitelmissani olisi jäädä Norjaan ja integroitua Norjan yhteiskuntaan ja ainakin osittain assimiloitua norjalaiseen kulttuuriin. Näin ollen, minua ei edes kannata integroida; tosin en myöskään muodosta integraatiohaasteita tai –ongelmia.
Balalin tarina opettaa, että Norjassa syntynytkin henkilö, jonka ensisijainen käyttökieli on joku norjista ja jonka ystävät ovat norjalaisia, voi kokea kuitenkin itsensä ainakin osin ulkopuoliseksi,asiaa ihan neutraalisti tarkasteluna. Ja juuri ne seikat, joiden perusteella hän kokee itsensä ei-norjalaiseksi, johtavat siihen, että jo kerran miltei kadonneet kuilut meidän ja muiden välillä avautuvat uudestaan.
Balal kertoi pahoitellen lehtijutussa, että koska suku on pakistanilaisessa kulttuurissa tärkeä (tärkeämpi kuin norjalaisessa kulttuurissa) ja koska suvut ovat yleensä isoja, tai ainakin suvun käsite laajempi kuin Pohjoismaissa, naimisiinmenosta on seurannut, että naimisiinmenon myötä laajentuneen suvun kanssa vietetään niin paljon aikaa, että omille, vanhoille norjalaisystäville ei enää jää juurikaan aikaa. Integraatio on ottanut askeleen taaksepäin, ja segregaatio voimistunut.
Usein monikulttuurisuudessa eri kulttuurit menevät kyllä pitkittäisesti samaan suuntaan, mutta vierekkäin, ilman kosketuspintoja toistensa kanssa. Vuorovaikutusta, joka edes osittain murtaisi tämän pitkittäisliikkeen, ja toisi kulttuurien välille myös poikittaisen ulottuvuuden, saisi olla paljon enemmän.
Monikulttuurisuudesta puhutaan usein epäselvästi ja/tai naiivisti. Kulttuuri yhdistää muiden "meikäläisten" kanssa, mutta erottaa "heikäläisistä". On vuorovaikutusta eri kulttuurien – tässä tapauksessa eri norjalaisten alakulttuurien välillä - sitten miten paljon hyvänsä, kuitenkin jo monikulttuurisuudesta oppii. Parempi siis muiden kulttuurien läsnäolo ilman kontaktejakin kuin ei muita kulttuureita ollenkaan.
Aikuiset ihmiset tekevät omista syistään omat ratkaisunsa. On syytä muistuttaa, että useimmiten pariutumisesta ja perheytymisestä seuraa ystäväpiirin osittainen muuttuminen ja vähenevä yhteydenpito omiin, vanhoihin ystäviin, meillä enemmistökulttuurienkin edustajilla. Kaipaan kuitenkin Balalia – muunakin kuin Facebook-päivityksinä - sillä hän oli absolutistinakin sporttibaarini henki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti