THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) tekemä tuore tutkimus 90-luvun lamakaudella kasvaneista on hätkähdyttävää luettavaa. Tutkimus on vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimus, ja sen mukaan joka neljännellä kyseisessä kohortissa on rikosrekisteri ja joka kuudes on jättänyt koulunsa peruskoulun jälkeen sikseen.
Huono-osaisuus periytyy: yli 70% yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden lapsista saa toimeentulotukea. Tämä on hätkähdyttävän paljon. Tosin, sitä tutkimuksen uutisointi ei kerro, miten tulosta pitää lukea. Ensimmäinen avoimeksi jäävä kysymys liittyy seurauksiin: siihen, missä kohden seurantatutkimuksen seurantaa he sitä toimeentulotukea saavat. Toisin sanoen, saavatko he toimeentulotukea siis joskus, edes kerran seurannan aikana vai kaikki 70% nimenomaisesti nyt-hetkellä? Toinen avoimeksi jäävä kysymys liittyy syihin: koostuuko heidän vanhempiensa toimeentuloasiakkuus epäyhtenäisistä pätkistä vai onko kyse pitkittyneen huono-osaisuuden periytymisestä?
Köyhyys korreloi positiivisesti mielenterveysdiagnoosien, ylipainon, aborttien ja tupakoinnin sekä omien lasten alipainon kanssa. Tässä tapauksessa tärkeimpinä selittävinä muuttujina lienevät heikko ravitsemus ja tupakointi. Ehkä vihanneksien ja hedelmien hintaa kannattaisi laskea, eineksien nostaa ja pyrkiä kriminalisoimaan tupakka.
On välttämätöntä tutkia huono-osaisuuden syitä ja seurauksia, jotta ylisukupolvinen huono-osaisuuden kierre voitaisiin katkaista tähän sukupolveen. Mutta onko se jo myöhäistä? Tarvitaan kansallinen yksimielisyys siitä, että laman sukupolven nuoret aikuiset tarvitsevat apua. Mukaan tarvitaan kunnallisvirkamiehet, päättäjät, järjestöt, kaikki. Palohälyttimien ja vaahtosammuttimien asentamisen lisäksi on välttämätöntä sammuttaa myös maastopalot.
Nekin nuoret aikuiset, joiden itsetunto on mennyt - tai sitä ei ole koskaan edes kehittynyt onnistumisen kokemuksien ja myönteisten onnistumisen mallien puuttuessa - jotka ovat aikuistuneet ilman aikuisen valmiuksia, voivat elää ihmisinä. Ja vielä tärkeämpää on, että heidän lapsensa, jo syntyneet tai vielä syntymättömät, voisivat elää ihmisinä. Laman lapsien lapsiin tulee satsata aivan erityisesti, ja tähän tarvitaan aivan erityinen kansallinen yksimielisyys, aivan sama, kutsutaanko sitä toivo- tai ties miksi talkoiksi ja tarvitaanko siihen politiikkaohjelmia.
Ihmisenä eläminen edellyttää mielekkyyden kokemusta. Kaikkia ei ole kuntoutettavissa tuottaviksi, mutta esimerkiksi työpaja voi antaa osallisuuden kokemuksia. Kaikista ei tarvitse tulla aktiiviosallistujia, enkä olisi nyt niin huolissani siitä äänestysprosentistakaan. Olisin mieluummin huolissani siitä, että vähäosaisten asia ei näytä kiinnostavan oikein tosissaan päättäjiä, sattuvat he sitten äänestämään tai eivät.
Välityömarkkinat ja sosiaalinen työllistäminen ovat yksi hyvä instrumentti nykyistä useampien saamiseksi "mukaan", mutta ehkä olisi syytä tunnustaa, että välin jälkeen ei välttämättä tule mitään ja että välinekin voi olla itseisarvo. Joillekin työpaja voi olla paras mahdollinen paikka maailmassa, parempi kuin ympäröivä yhteiskunta, jonka vaatimukset lisäarvoa tuottavasta ja palveluhyödykkeitä kuluttavasta yksilöstä ovat toisille mahdottomia ja kohtuuttomia.
Koska en ole saanut käsiini alkuperäistä tutkimusta, joudun tyytymään sekundaarilähteeseen. Sen eli tutkimuksesta tehdyn uutisen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti