Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

18.1.2011

Paljon melua tyhjästä

Radiosta tulee huonoa musiikkia. Ja telekkarista tulee huonoja ohjelmia. Ja lehdissä on huonoja juttuja. Niitä samoja kuin kaikissa lehdissä. Niitä samoja kuin kaikissa telekkareissa ja radioissa. Ihan joka kanavalta.

Kouluruoka on kelvotonta. Siinä on kumiperunoita, tillilihaa ja herraties mitä muhjua. Töissäkin saa ihan sitä samaa.

Kyllä sen autonkin voisi uusia. Vähän on se nuhjaantunut. Niin on vaimokin. Paras panna vaihtoon.

MENEE PÄÄ RIKKI JOS EI PÄÄSE THAIMAASEEN NAIMAASEEN! TAI EPYGTIIN! AI PYRADEJA, MITÄ NE ON?

Ilmeisesti laskukautenakin Suomessa menee aika monella aika hyvin. Se, että joku jaksaa valittaa kouluruoasta, radion soittolistamusiikkia tekevästä örvellyksestä tai ei kykene kuvittelemaan selviytymistä työnteostaan suomalaisissa olosuhteissa - me olemme maailman pohjoisin maa Islannin ohella, for god's sake - on tavallaan rohkaiseva signaali. Että on ylipäätään töitä, josta valittaa, jossa saa työpaikkaruokaa ja ajaa lohkolämmitetyllä autollaan, jota säilytetään sähkölämmitetyssä autotallissa - jollainen kelpaisi monelle asunnoksi - sähköasvalttitietä sisätilalämmitettyyn asuntoonsa, jossa katsoo lohkolämmitettyjä televisio-ohjelmia ja saa sanomalehden uunituoreena kotiin kannettuna.

Ilmeisesti valittamisen tarve on joillekin perusihmisoikeus. Elämä täällä Suomessa on niin kurjaa, että vain sankarimarttyyri voi kestää sen hengissä. Ehkä näille valittajille olisi varminta muuttaa johonkin lämpimämpään paikkaan. Vaikka Sudaniin.

Pakkoko sitä sitä soittolistapoppia on kuulostella. Tai lukea siitä kun yhdestä tositeeveeohjelmasta tutun yksi entinen salarakas ja sit yks toinen, joka sekin on varmaan jonkun entinen julkinen salarakas, jotka kaiken lisäksi olivat sitten toistensa salarakkaita, eroavat suorassa teeveelähetyksessä.

Kirjasto on pullollaan luettavaa ja kuunneltavaa. Hiihtämäänkin voi lähteä, Suomessa kun ollaan. Sudanissa varmaan välttyisi olemaan päivitetty moisilta tärkeiltä tapahtumilta, ja ei varmaan reaaliaikaisesti tietäisi, mikä on kuuminta shittiä. Mutta kuumaa siellä olisi. Ja shittiä. Kouluruoankin kanssa voisi olla niin sun näin. Kun olisi edes koulu. Auton kanssakin olisi vähän niin sun näin. Kun olisi edes autotie. Suosittelen etelän lämpöä kaipaaville elämysmatkaa Sudaniin. Siellä nimittäin on lämmintä. Eikä nähtävyyksiäkään ole niin että tiellä olisivat. Kun sen tienkin kanssa on tosiaan vähän niin sun näin.

Maabrändiryhmä ehdottaa suomalaiseksi erikoisosaamiseksi ratkaisukeskeisyyttä. Kannatan lämpimästi. Ongelmia kun näyttää olevan. Ratkaisukeskeisyyden voisi aloittaa omasta navasta, muistelemalla kaikkea sitä hyvää jota itse kunkin elämässä on. Ja ratkaisemiset voi aloittaa poistamalla probleemit.

Jos sieltä radiosta tulee huonoa ohjelmaa, radio kiinni. Jos telkkarista tulee huonoa katsottavaa, telkku kiinni. Hiljaisuuden voi käyttää vaikka niiden positiivisten asioiden miettimiseen, lukemiseen, käsitöihin tai kirjoittamiseen. Jos lehdet ovat kelvotonta luettavaa, mene kirjastoon. Sieltä saa hyvää luettavaa. Saa sieltä kuuntelemistakin. Ja katsottavaa. Jos kumppanin kanssa eläminen ahdistaa, parempi elää yksinään. Jos et pääse lumessa juoksemaan, hanki sukset. Jos rumalla autolla mateleminen ahdistaa, siirry bussiin. Sillä iänikuisella puutteen ruikuttamisella ne ongelmat - kuvitellut tai todelliset -eivät selviintyny.

Ei kommentteja: