Ammattipoliitikkoja kuntiin?

Kun kolme merkittävää helsinkiläistä kuntapoliitikkoa, Ville Ylikahri, Risto Rautava ja Osku Pajamäki, ehdottivat eilisessä Hesarissa, että Helsingissä pitäisi siirtyä ammattipoliitikkomalliin, jossa muutama merkittävin kuntapoliitikko - ainakin kaupunginhallituksen puheenjohtajisto - nauttisi tehtävistään palkkaa, nykyinen kotikaupunkini Porvoo tuli heti perässä; keskiviikon Uusimaassa nähtiin herrojen Backlund, Bärlund ja Grönman ulostulo.


Helsingin herrat perustelivat ehdotuksensa sillä, että suuressa kaupungissa asioiden hoito vie niin paljon aikaa, että kuukausipalkka mahdollistaisi kunnan valitsemilta luottamushenkilöiltä asioihin perehtymisen, jolloin he eivät olisi niin paljoa viranhaltijoiden valmistelun armoilla. Hyvä, ostan tuon. Kyllä Helsinkiä pienemmässäkin kunnassa, kuten Porvoossa, kunnan valittujen työrauhan takaaminen on kuntalaisten oikeusturvan ja demokratian kannalta positiivista.


Tuntemani kansanedustajat melko johdonmukaisesti haluavat pitää kiinni valtuustopaikoistaan, koska heidän mielestään lainsäätäjän on hyvä nähdä, miten lait toteutuvat kunnissa käytännöissä. Jos kuitenkin halutaan olla johdonmukainen ja edellyttää kunnallisille luottamushenkilöille työrauhaa ja aikaa perehtyä tehtäviinsä, silloin on parempi valita kunnallisista asioista päättämään henkilöitä, joilla on siihen aikaa. Samalla voitaisiin luopua tuplamandaateista: valinta eduskuntaan tarkoittaisi eroa valtuustosta ja ministerinpesti eroa eduskunnasta. Näin vältettäisiin myös moni jääviysongelma, joita väistämättä seuraa kun sama ihminen on sekä päättävässä että valvovassa asemassa.