Kun Timo Soini esitti kansanäänestystä syksyn kuntavaalien yhteydessä siitä, tukeako EU:n yhteistä talouspolitiikkaa vai ei, minä en kannata. En ole kannattamatta tällaisia kansanäänestyksiä siksi, etten luottaisi kansan ymmärykseen vaan siksi, etten kannata sitä, että monimutkaiset asiat kärjistetään juupas-eipäs -tyyppisiksi, irrottaen ne asiayhteyksistään ja syy-seuraus -suhteistaan. Valintatilanteista tahtoo tällöin tulla herkästi "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi" -tyyppisiä.
Kun otetaan kantaa siihen, tuleeko Suomen osallistua EU:n talouspolitiikkaan, samalla otetaan kantaa siihen, otetaanko osaa EU:n koulutus-, työllisyys-, siirtolais-, ulko-, ympäristö-, kulttuuri- ja niin edelleen politiikkaan. Samalla otetaan myös kantaa siihen, halutaanko niiden viimeistenkin perusteollisuuden työpaikkojen lamput sammuttaa nyt vai vasta 13.päivä.
Samasta syystä en voi myöskään kannattaa kansanäänestystä ydinvoimasta, sillä samalla tulisi ottaa kantaa siihen, miten energia tuotetaan tai miten sitä säästetään. En myöskään näe realistiseksi järjestää kansanäänestyksiä kuntauudistuksista, sillä jos valittavana on "haluatko kuntasi säilyvän itsenäisenä" vai "haluatko, ettei kotikuntaasi enää ole?", äänestyksen tulos on selvä etukäteen. Pitäisi kysyä pikemminkin, haluatko, että kotikunnassasi on tulevaisuudessa terveyskeskus, päiväkoti ja koulu.
Sen sijaan kannatan lämpimästi kansan mielipiteen kysymistä asioissa, jotka ovat yleisinhimillisiä kysymyksiä, joiden toteutumisella ei ole hallitsemattomia seurauksia. Kuten esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti