Joku Edvard on vissiin vakoillut jotakuta jossakin, vai oliko se niin, että Edvardia vakoiltiin. Sama se. Kaikille se ei kuitenkaan ole ollenkaan sama. Monille ensimmäisen polven diginatiiveille, joita voi kutsua myös nörteiksi mutta jotka kutsuvat itse mieluiten itseään sananvapauden esitaistelijoiksi ja osa heistä tunnustaa nörttijuurensa, käyttäen itsemäärittelyynsä itsekeksimäänsä määritelmää hakkerista, hän kuitenkin edustaa vähän kaikkea.
Se vähäinen, jota en ole voinut olla saamatta selvää tästä tapauksesta Edward Snowden, antaa ymmärtää, että hän on paljastanut kotimaansa harjoittavan systemaattista kansalaisten sähköpostiliikenteen vakoilua. Ei tämä ole mitään uutta, vakoilu, valvonta tai salailu. Minä esimerkiksi olen töissä organisaatiossa, jossa tietokonekäyttäytymistämme valvotaan. Jos esimerkiksi osoittautuu, että joku istuu kovin pitkään kirjautuneena sisään tuottamatta mitään, asiaan puututaan. Tämä ei ole mikään salaisuus, koska tämä valvonnalla pelotteleva menettelytapa on aivan avointa.
Tapaus on siis monellakin tapaa kiinnostava. Sen lisäksi, mistä Etvart itse oli huolissaan an sich, tapaus edustaa kiinnostavasti sitä für sich, miten nk. sosiaalisen median aikakaudellakin voi valikoiden jäädä paitsi asioista, jotka itseä eivät kiinnosta an sich. Ehkä jotkut kaipaavat jännitystä ja näkevät salaliittoja sielläkin missä niitä ei välttämättä ole. Tämän ovat jotkut ymmärtäneet jotkut laittaa rahaksikin, esimerkiksi Dan Brown kymmenisen vuoden takaisella äärimmäisen pitkäveteisellä salaliittokirjallaan Da Vinci -koodi, jonka moni koki jännittäväksi joko siksi että siinä oli salaliitto tai silkkaa epälukeneisuuttaan; jälkimmäisille Brown paljasti jotakin, jota he eivät olleet aiemmin tienneet.
Snowden jakaa ihmiset kahteen kastiin: kiinnostuneisiin ja tietämättömiin. Snowden liikuttaa jokseenkin samoja ihmisiä jotka vuodattivat kyyneleitä heidän messiaansa eli Steve Jobsin kuoltua. Tietämättömätkin vielä voi jakaa tarkemmin kolmeen sarjaan: niihin, jotka eivät tunne tapausta, koska eivät seuraa niitä medioita, joissa tapausta julistetaan. Yllättäen ne mediat ovat samoja medioita, joita tapaus sinänsä käsittelee eli sähköinternettejä. Toiset tietämättömät ovat sellaisia, joille Snowden ei tarjoa mitään uutta ja yllättävää. Kolmannen lajin ignorantit ovat valinneet pysytellä tietämättöminä, joko siksi, että Snowden ei tarjoa heille mitään uutta ja yllättävää tai sitten he ovat päättäneet olla kiinnostuneita sellaisista kysymyksistä, jotka koskettavat jotenkin heidän elämismaailmaansa. Sitä maailmaa, jossa ihmiset elävät, tekevät työtä, rakastavat, venyttävät penniä.
Voi toki olla, että Snowden on oikeasti tullut paljastaneeksi jotain tosi tärkeää, sellaista, josta pitäisi olla huolissaan muidenkin kuin niiden, jotka elävät MP3:n, mpg:n ja jpg:n erottelemisen distinktiotajusta. Ainakin hän on tullut paljastaneeksi monenlaisia kahtiajakoja. Näin Snowden ehkä tulee olleeksi digiajan Pierre Bourdieu tahtomattaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti