Asuessani 90-luvulla melkein neljä vuotta Töölön Linnankoskenkadulla, näin katutason yhdessä asunnossa merkkejä elämästä ainoastaan yhden kerran. Talouselämä-lehden mukaan pääkaupunkiseudulla on 25 000 asuntoa tyhjänä, siis niissä ei asu ketään. On toki erityyppistä asumattomuutta, joista Osmo Soininvaara mainitsi Hesarissakin puffatussa Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmässä useimmat: kotikunnassaan kirjoillaolevat opiskelijat, vaihtuvien komennusmiesten käytössä olevat työsuhdeluukut ja esimerkiksi kansanedustajat, jotka työsyistä elävät kaksoiselämää: viikot siellä, viikonloput jossakin muualla.
Vaikka Oden mielestä tyhjät asunnot eivät olekaan massamitan ratkaisu vuokra-asuntojen pulaan, yksikin tyhjänä makuutettu asunto on liikaa. Asumattomuus ei toki suoraan aiheuta asunnottomuutta, mutta kun kyse on inhimillisistä perustarpeista, silloin jo ongelman olemassaolo on osa ongelman ratkaisun puuttumista. Kun porvarit yleensä vannovat kysynnän ja tarjonnan lain nimeen, tässä se ei näytä heille kelpaavan.
Mikä sitten ratkaisuksi? Nykyinen verotuskäytäntö, jossa omistavaa luokkaa rankaisevat vuokratulot ovat verotettavaa tuloa, ei ainakaan rohkaise vuokraamaan. Kepin paikkaa tulisi siirtää siihen suuntaan, jossa tyhjänä pitämisestä verotettaisiin, ja vuokratulojen verotettava osuus alkaisi vasta sitten kun vuokra on suurempi kuin asunnon ylläpitämiskustannukset (vastike, vesimaksu, lainan lyhennykset ja korot). Uskon, että nykyisen vuokratuloverotuskäytännön kääntäminen nurin niskoin laskisi vuokratasoa, koska asunnon omistaja häviäisi, jos hän pyrkisi keinottelemaan asuntopulalla ylläpitämällä kiskurivuokraa, ja toisaalta, keppi pakottaisi vuokraamaan.
En muuten näe periaatteellista eroa kesämökkien ja muiden kakkosasuntojen verotuskohtelun välillä, vaikka tiedän, että jos vapausoikeudet ovat porvarin pyhä lehmä ja perustarpeet vasemmiston, niin kesämökki yhdistää miltei kaikkia. Kesämökit ovat suomalaisten pyhä lehmä, puoluekannasta riippumatta, vaikka jo yhdyskuntarakenteenkin leviämisen haittoja säätelevän haittaverotuksen nimissä, elämäntapalogistiikkaan liittyvänä ohjauskeinona 11 kuukautta kesästä käyttämättömät kesämökitkin ovat yhdyskuntataloudellisesti kallista tuplainfrastruktuuria. Kesämökkien kierrätyksessä asuntokäyttöön on vain yksi perustava ongelma: yleensä ne sijaitsevat eri paikoissa kuin työpaikat, joten ne itse asiassa kriisiyttävät veromallini käytäntöön soveltamisen. Teorian mökkiongelmaa ei olisi, jos mökit olisivat vuokramökkejä, jolloin niitä käytettäisiin sen verran kuin niistä maksetaan.
Kansantaloustieteilijät osaavat varmasti minua paremmin laskea sen, millä kulmakertoimella verotus tässä mallissa kannattaisi laskea, mutta alustava ehdotukseni on, että asunnon hoitokulut ylittävästä vuokrasta verotettaisiin puolet. Sen verran ehkä porvariston filantropiaa kannattanee asuntopulan lievittämisen nimissä palkita.
Talouselämän jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti