Kirjoitin täällä kohta kaksi ja puoli vuotta sitten kokemuksistani norjalaisesta sähköisestä viranomaisasioinnista, eritoten siitä paradoksista, miksei ulkomaalaisia osoitteita voi ilmoittaa sähköisesti kun niitä on aika hankala asioida paikan päälläkään esimerkiksi siksi että sattuu olemaan ulkomaalaisessa osoitteessa, ja tämä siksi, että sähköinen osoitteenmuutoslomake tunnistaa vain nelinumeroisia postinumeroita. En olisi mitenkään uskonut tuolloin, että samalla asiattomuudella asioidaan edelleenkin, asuttuani pois maasta kohta jo neljä vuotta. Ainoastaan yksi asiattomuus on muuttunut: kun tuolloin osoitteenmuutos käskettiin tekemään lähettämällä passin kopio kirjallisen, vapaamuotoisen osoitteenmuutoksen vahvistukseksi, nyt tämä asiointi on onnistumatta käyttämällä ihan oikeaa lomaketta. Tai siis väärää.
Tällä kertaa Norjan Kelaa vastaavan laitoksen, NAV:in virkailija kehotti minua ilmoittamaan osoitteenmuutoksesta lomakkeella, jolla ilmoitetaan muuttuneista pankkiyhteystiedoista. Seurauksella, että se tuli bumerangina takaisin. Tai siis ei aivan bumerangina, vaikka tästä Itellalle tunnustus: osasivat jäljittää minut herra ties kuinka monen osoitteen kautta, kuudessa päivässä. Kirjeen mukana oli tuherrettu lappu, jossa pyydettiin ilmoittamaan pankin katuosoite, vaikka eihän tässä ollut pankkia tarkoitus ilmoittaa vaan kotia. Olin antanut tosin lomakkeessa tiedoksi varmuudeksi myös muuttuneet pankkitietoni, vaikkeivät he niillä mitään teekään, mutta kun niitä lomakkeessa kysyttiin, veikkasin, että he eivät osaa suhtautua sellaiseen lomakkeeseen, jossa ei anneta sitä mitä kysytään vaan ainoastaan sitä mitä pyydettiin, siis sitä, mistä oli kysymys. No, tämä vahvistaa sen, että osoitteenmuutos ei ole tarpeen: kyllä he minut löytävät.
Aikaisemman postauksen saman aihepiirin ympäriltä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti