Asumisoikeusasuminen (varsinainen torta å torta -käsitehirviö muuten) on ideana hyvä, vähän niinkuin ammattikorkeakoulukin. Se lupailee omistusasumisen turvallisuutta vuokra-asumisen kustannuksilla, ilman mahdottomia pääomia.
Juuri tässä ASO-asuminen valitettavasti meneekin metsään: se tosiaankin tarjoaa vuokra-asumisen kustannukset. Kun vertaa keskimääräistä neliövuokraa esimerkiksi Porvoon A-asuntoihin (ASO-asunnoissa vuokraa kutsutaan käyttövastikkeeksi), niin A-asumisesta saa pulittaa 9.50-14 euroa per neliö per kuukausi kun ASO:jen käyttövastike on keskimäärin 10 euron kieppeillä per neliö, vaihteluvälin ollessa 9.34-13.37 euroa. Eli käytännössä ihan saman verran.
Kun vuokra-asumisessa ei tule tuota parinkymmenen tonnin asumisoikeusmaksua päälle vaan niihin pääsee yleensä kahden kuukauden takuuvuokralla, niin yhtälö on helppo. Joku saattaisi ehkä valita asumisoikeuden oletetun sosiaalisen valikoitumisen takia, mutta huhut kaupunginasuntojen slummimaisuudesta ovat pahasti liioiteltuja. Olen asunut Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa 13 vuotta elämästäni, koko nuoruuteni, ja nytkin kaupungin (Helsingin) vuokra-asunnoissa asuvat ystäväni vakuuttavat viihtyvänsä oikein hyvin.
Kaupungin vuokrataloyhtiöt sitäpaitsi pidetään usein paremmassa kunnossa kuin omistusyhtiöt, sillä jälkimmäisissä asukasosakkaat saattavat haluta säästää väärässä kohdassa, sulkien silmänsä huonon kunnossapidon aiheuttamista kasaantuvista kustannuksista. Kunhan vaan saavat hoidettua itsensä hautaan, kuten siinä entisessä kannelmäkeläisessä asunto-osakeyhtiössä.
Asumisoikeus voisi olla järkevä asumismuoto, jos se lupauksensa mukaan tarjoaisi vuokra- ja omistusasumisen parhaat puolet. Tämäisenä se tarjoaa niitä huonoimpia.
1 kommentti:
Asiasta kiinnostuneille katsottavaa:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/asumisoikeusasunnot_-_suuri_puhallus_35880.html
Lähetä kommentti